Valon taikaa talvisessa Leivonmäen kansallispuistossa – tällaisia ovat alueen uudet virtuaaliset tulipaikat

Kaupallisessa yhteistyössä Visit Jyväskylä Region

Kirkkaan kuulas talvipäivä. Aurinko paistoi – matalalta ja kalvakkana, mutta paistoi yhtä kaikki. Lämpömittari ei jaksanut tuosta valosta kivuta aamun lukemia korkeammalle, mutta toisaalta hallatar ei myöskään kiristänyt otettaan. Selänpohjan parkkipaikalla ei ollut yhtään autoa, minulla oli koko kansallispuisto ihan itselläni.

Lähtöpaikka kartalla

Leivonmäen kartta (pdf)

Polulla vapauden tunnetta korosti se, miten pakkanen kipristeli poskipäillä ja paukkui metsässä. Kauempaa kuului järven jääkannen laulu. Lumi narahteli askelten alla, kun tieni vei syvemmälle puistoon. Muita ääniä ei ollutkaan, mitä nyt satunnaisia lintujen ääniä kantautui korviini sieltä täältä metsässä. Aurinko tervehti puiden takaa ja lomasta. Teki pieniä spotteja lumipaakkuihin ja nosti valokeilaan kuuran peittämiä kuusia.

Kohta puiden takaa, sieltä missä aurinko nyt oli, siinsi Sorsanselkä-nimisen järven avara ranta. Se kutsui minua. Hylkäsin polun ja astelin aivan rantaan, jossa lyhyen matkan päässä odotti pieni idyllinen saari. Niin pieni, ettei sillä ollut kartassakaan nimeä.

Kuljin lähemmäs ihastelemaan sitä, mutta aivan sen rantaan en mennyt. Koskematon hanki saaren ympärillä oli niin maagisen kaunis näky tässä pakkaspäivässä, etten tohtinut sitä omilla askeleillani sotkea.

Matka jatkui. Varjoni oli tässä valossa pitkä, kuin laiha jättiläinen, joka kulki vaiti rinnallani kohti Lintuniemeä ja sen taukopaikkaa. Hymyilytti, ja samalla saattoi tuntea pakkasen myös toisella tavalla. Hengityksen höyry kun oli tehnyt partaani kuurakerroksen, joka kiristyi poskilihasten myötä. Askellus oli kuin meditaatiota. Vain avara maisema, omat ajatukset, tasaiseen tahtiin soivat nietoksen narahdukset ja täydellinen rauha.

Olisin kulkenut vaikka kuinka pitkälle, ellei matalalta paistavan auringon kultaama puolikota olisi havahduttanut takaisin tähän maailmaan. Olin perillä ensimmäisellä pysähdyspaikalla, Lintuniemen puolikodalla (kartta). Laskin reppuni ja kamerani ja hörppäsin pullosta tilkan vettä samalla, kun katseeni kiersi tarkastelemassa paikkaa. Täällä oli sentään jälkiä toisesta retkeilijästä. Puuta vasten nojasi reppu, jonka päällä oli lappu kertomassa, että omistaja oli kuvaamassa ja palaisi paikalle pian.

Reppu ei ollut kuitenkaan etsimäni, sillä silmäni haki paikalta kehrääjää, tai oikeastaan linnun metallista kuvaa. Oikeat kehrääjät talvehtivat parhaillaan Itä- ja Etelä-Afrikan savanneilla, mutta Leivonmäeltä, jonka tunnus kehrääjä on, voi kuitenkin neljästä kohtaa yhyttää teräksisen kehrääjälinnun, jossa on qr-koodi. Sen lukemalla aukeaa linkki virtuaaliseen tulipaikkaan, jossa on tarjolla tärkeää tietoa retkeilystä kansallispuistossa sekä mahdollisuus mitellä tietämystään ja ihastella kolmiulotteista kehrääjälintua.

Hienosti muotoiltu, esikuvaansa mukaillen ruosteenkirjava kehrääjän metallinen kuva löytyikin helposti. Luin qr-koodin puhelimella ja se tempaisi minut mukaansa Lintuniemen kodan virtuaaliversioon, jonka myötä sain kokea tuulahduksen myös siitä, miltä täällä näyttää kesän ollessa vehreimmillään ja järven velloessa sinisenä. Virtuaalimaailmaan tutustuminen oli helppoa, kertaakaan ei sormi mennyt suuhun.

Myös itse kehrääjä tuli minulle tutuksi. Virtuaalitulipaikalla saa katsella, seurata sekä käännellä tätä merkillistä yölintua, jolla on valtavana ammottava kita, suuret mustat silmät, taukoamaton sirisevä ääni sekä aivan merkillisen pitkät siivet ja pyrstö.

Virtuaalitulipaikalta löytyy myös tärkeää ajankohtaistietoa, kuten maininta mahdollisista metsä- tai ruohikkopalovaroituksista, jotka tarkoittavat sitä, ettei tulenteko ole niiden aikana sallittua. Tällaisena talvipäivänä niitä ei ollut, mutta sen sijaan sovellus varoitti kovasta pakkasesta – ja aivan aiheesta. Kylmä nimittäin tulisi joutuin ilman soveltuvia varusteita.

Alla kuvakaappauksia siitä, mitä kaikkea virtuaalitulipaikka esimerkiksi tarjoaa:

Tärkeää on myös tieto retkietiketistä. Kun yhä useampi nauttii upeasta luonnostamme, niin sitä tärkeämpää on, että jokainen osaa toimia yhteiset pelisäännöt ja toiset retkeilijät huomioiden. Jokaisen retkeilijän on hyvä kerrata retkietikettiä varmuuden vuoksi aina silloin tällöin. 

Retkietiketti pähkinänkuoressa:

  • Kunnioita luontoa – älä muuta sitä.
  • Pidä lemmikit kytkettyinä.
  • Suosi merkittyjä reittejä.
  • Leiriydy vain sallituille paikoille.
  • Tee tulet vain sallituille paikoille.
  • Älä roskaa.

Lähde ja lisätiedot: Luontoon.fi

Testasin vielä tietämykseni visailussa. Kysymykset koskivat muun muassa kansallispuiston nimeä sekä sen luonnosta löytyviä otuksia ja maamerkkejä. Tarkkoja kysymyksiä saati vastauksia en tässä paljasta, niin jokainen pääsee tasavertaisesta asemasta mittelemään omaa retkikkaveriaan vastaan – tai hänen kanssaan yhdessä.

Lintuniemen lisäksi kehrääjän qr-koodeineen löytää myös Joutsniemen tulipaikalta laavun etuseinästä, Selänpohjan pysäköintialueelta ja Harjujärven rannan katselutasanteelta. Virtuaalitulipaikkoihin voi tutustua myös omalta koneelta, ja tässä näenkin mainion mahdollisuuden käydä tutustumassa alueeseen ja sen luontoon ennen retkeä, kun reissu on vasta suunnittelun asteella, sekä toisaalta retken jälkeen, kun tutuiksi tulleita kulmakuntia haluaa fiilistellä uudelleen. Virtuaalitulipaikalla voi poiketa myös vain katselemaan Leivonmäen maisemia ja kokemaan sen tunnelmia, vaikka maastoretki sinne ei olisikaan suunnitteilla tai edes mahdollinen.

Itse maastossa ollessa virtuaalitulipaikan paras anti on sen tarjoamissa ajankohtaisissa tiedoissa esimerkiksi varoituksia koskien. Toki myös kansallispuiston viralliset, esimerkiksi pysäköintialueilta löytyvät opastaulut tietoineen kannattaa aina lukaista läpi.

Matkani jatkui Joutsniemen tulipaikalle (kartta), jonka olin ennalta kartalta tiedustellut ja päättänyt tämän retken tulistelupaikaksi. Matka eteni kuitenkin hitaasti, sillä vähän väliä piti pysähtyä ihastelemaan jotain pientä ja kaunista luonnon ihmettä, milloin aiemman kävijän kengänjälkeen ilmestynyttä valtavaa jääkidettä, milloin ohuen lumimaton päällä kimaltelevaa, loputtomiin jatkuvaa jääkristallien kimmellystä – ja kun katseen kohotti horisontin yläpuolelle, katsoi sieltä takaisin aina vain kultaisempi aurinko.

Joutsniemessä riisuin karvalakkikini ja istahdin alas. Kaivoin taskustani tulukset ja kutsuin tulen loimuamaan, lämmikkeeksi minulle ja lämmittämään myös evääni. Liekkien tanssia katsellessa ajantaju katosi lopullisesti, kunnes havahduin siihen, että aurinko oli jo tavoittanut horisontin. Oli aika palata sinne mistä olin lähtenyt, jos mielin vielä valossa nähdä asettaa askeleeni.

Valitsin polun sijaan paluumatkallekin järven jäisen kannen, joskin tuloreittiä suoremmalla linjalla. Mieli olisi halunnut viipyä Leivonmäen rauhassa vielä pidempääkin. Täällä kannattaa ehdottomasti käydä talvella. Pakkasen luomassa hiljaisuudessa saa nauttia rauhallisemmasta kansallispuistosta. Oma retkeni sijoittui aurinkoiseen viikonlopun hetkeen, mutta silti kaikkialla vallitsi todella kiireetön ja väljä tunnelma. Talviretkeilyyn myös jääkantinen järvi tuo paljon mahdollisuuksia, jos jäätilanne mahdollistaa turvallisen jäällä liikkumisen.

Leivonmäen kansallispuisto

  • Sijaitsee Joutsassa Keski-Suomessa. Tässä jutussa mainitulle Selänpohjan lähtöpaikalle on Jyväskylästä matkaa noin 50 km.
  • Tarjoaa pääasiassa helppoja, muutaman kilometrin reittejä kuten Harjunkierros (4,5 km) ja Mäyränkierros (5,5 km) jotka molemmat alkavat Selänpohjan P-alueelta. Lisäksi muualla puistossa kiertävät mm. Luupään lenkki (2,2 km) ja Koskikaran kierros (3,5 km).
  • Tarjoaa kauniita harju- ja järvimaisemia sekä suonäköaloja. Puiston kuuluisuuksia ovat pitkä ja kapea Joutsniemi sekä Rutajoessa kuohuva vesiputous, joka näkyy Koskikaran kierrokselta.
  • On perustettu vuonna 2003. Puiston pinta-ala on 31 neliökilometriä ja sen tunnus on kehrääjä.

Lue lisää

Tutustu Leivonmäen kansallispuistoon virtuaalisesti

Visit Jyväskylä: Leivonmäen kansallispuisto

Luontoon.fi: retkietiketti

Retkipaikka: Leivonmäen kansallispuisto

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.