Valoa kohti – talven selkää taittamaan

Kaamos on syvimmillään ja päivä siellä, missä jaksaa nousta, lyhimmillään. Vaan tästä se ei enää lyhene. Ajanpyörässä kierähdimme taas sen pisteen ohi, että hitaasti, mutta varmasta jokainen päivä on taas edellistä valoistampi aina keskikesään asti.

Tämä talvi onkin ollut varsinkin eteläisessä Suomessa erityisen synkeä. Vaikka aurinkoisia tunteja on marras-joulukuussa ollut poikkeuksellisen paljon, niin lumeton tumma maa on niellyt hämärämpinä vuorokauden aikoina niidenkin edestä valoa.

Vaikka talvipäivänseisaus on nyt takana, niin itse talven selän taittamiseen menee vielä kotva. Täällä se ei ole vielä edes alkanut, eikä keskisessä Suomessakaan voi vielä kehuskella talviydintä nähneensä. Onneksi perimmäisessä pohjolassa maa saa levätä pehmeässä valkoisessa vaipassaan alla paukkuvain pakkasten, taivaan tulien, tuulten ja tuiskujen.

Otamme vastaan jokaisen päivän sellaisena kuin se sattuu tulemaan. Nämä ovat hyviä aikoja palata, viivähtää menneiden kesien muistoissa, suunnata ja suunnitella tulevia. Hiljalleen piirtyvät mieleen polut ja paikat, jotka teille tulevana vuonna haluamme esitellä. Paljon upeaa odottaa vielä kertomistaan, paljon jopa löytämistään.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.