Vaelluksen suunnittelu

Vaeltaessa pääsee unohtamaan kaikki murheet, eikä tarvitse miettiä muuta kuin seuraavaa yöpaikkaa. Jos ei ole aivan pakko pitää kännykkää päällä, sen voi sulkea ja vain nauttia kauniista maisemista. Jotta vaellus sujuisi hyvin ja huoletta, tulee se kuitenkin suunnitella etukäteen huolellisesti, varautuen samalla myös mahdollisiin hankaliin tilanteisiin.

Kohteen valitseminen

Ensimmäinen vaihe vaelluksen suunnittelua on kohteen valitseminen. Kohde kannattaa valita omien taitojen ja kiinnostusten perusteella. Suunnittelussa kannattaa käyttää apuna karttoja, viivotinta ja tietokonetta. Kartasta saa hyvän yleiskuvan alueesta. Viivottimella mitataan kohteiden välimatkoja ja netistä etsitään yleistä tietoa kohteesta.

Suomessa on yhteensä 40 kansallispuistoa, ja lähtökohtaisesti kansallispuistot merkittyine reitteineen ja huolletuine taukorakenteineen ovat aloittelijalle osuva valinta. Kansallispuistoihin voi tutustua Retkipaikassa ja Metsähallituksen Luontoon.fi-palvelussa. Aloittelijalle suosittelen Nuuksion tai vaikkapa Oulangan kansallispuistoja. Molempien maasto on helppokulkuista ja reitit ovat hyvin merkattuja. Kokeneemmille vaeltajille suosittelen Kolin kansallispuistoa, jonne olen itsekin suunnistamassa ensi syksynä. Herajärven kierroksesta tekee haastavan Suomen mittakaavassa valtavat korkeuserot, mutta uskon Jean Sibeliusta ja Eero Järnefeltiä innoittaneen kansallismaiseman palkitsevan ylös ja alas kapuamisen vaivan.

Ajankohta kannattaa myös ottaa huomioon vaelluskohteen valinnassa. Eri vuodenaikoina kohteen maasto tarjoaa eri asioita. Syksyinen luonto tarjoaa mahtavan ruskan, luonnon heräämisen näkee huhtikuussa, talvi tarjoaa nautittavan hiljaisuuden ja Suomen kesä on tunnetusti lämmin… Ehkä. Jos lähdet vaeltamaan talvella, ota etukäteen selvää kohteen talvikunnossapidosta, seuraa alueen säätietoja ennakkoon ja varaudu olosuhteiden mukaisesti.

vaelluksensuunnittelu

Matka ja aika

Kun kohde ja aika ovat selvillä, mietitään millaisen reitin haluaa itselleen laatia. Oleellisesti kuljettavan matkan pituuteen vaikuttaa käytettävissä oleva aika. Montako päivää sinulla on käytettävissä? Kuinka pitkän vaelluksen uskallat suunnitella, ettei lopussa tule kiire?

Päivämatkan eli päivän aikana kuljettavan matkan pituus riippuu paljon vaeltajan kunnosta, maastosta ja rinkan painosta. Varmaa on, ettei kävelyvauhti ole sama kuin iltakävellyllä. Itselläni maksimipäivämatka on 25 kilometriä, joka sekin suhteellisen tasaisessa maastossa. Ensimmäisellä vaelluksella kannattaa päivämatkojen olla 10 kilometrin luokkaa. Seuraavilla vaelluksilla päivämatkaa voi hiljalleen kasvattaa.

Reitti

Ensimmäiseksi vaellukseksi suosittelen melko helppokulkuista, merkattua reittiä. Rengasreitti on nimensä mukaisesti renkaan muotoinen. Esimerkiksi Herajärven kierros Kolilla kiertää Herajärven ja palaa lähtöpaikkaan. Tai sitten voi kulkea lähtöpisteestä kohteeseen ja takaisin. Näissä tapauksissa kuljetus on helppo järjestää, koska palataan aina takaisin lähtöpisteeseen, jossa auto saa retken ajan odotella.

Myös pisteestä A pisteeseen B on yksi vaihtoehto. Tällöin kuljetusten miettimiseen kannattaa käyttää enemmän aikaa, jotta varmasti pääsette pois korvesta. Kokemuksesta voin kertoa, ettei ole hauskaa istua keskellä Evon retkeilyaluetta vesisateessa odottamassa kyytiä. Tunnettuja yksisuuntaisia vaellusreittejä ovat esimerkiksi Hetta-Pallas Länsi-Lapissa ja Karhunkierros Oulangalla. Eteläisemmässä Suomessa pidempiä vaellusreittejä ovat muun muassa Volokinpolku Savossa ja Birgitanpolku Lempäälässä.

Jos reitin läheisyydessä on paikkoja, joista saa juomavettä, suosittelen suunnittelemaan reitin kulkemaan mahdollisimman monen kautta. Vesi nimittäin painaa todella paljon rinkassa.

Kuljetukset

Helpoin ja vaivattomin kulkuneuvo 2−5 hengen ryhmille on auto. Sillä pääsee minne vain, eikä aikataulujakaan tarvitse vilkuilla. Se huono puoli autossa on, että sen joutuu jättämään vartioimatta metsän reunaan vaelluksen ajaksi. Tämäkin huono puoli saadaan eliminoitua, jos joku suostuu lähtemään kuskiksi. Kaikista pienimmällä autolla ei 5 hengen porukan kannata lähteä liikkeelle, koska rinkat vievät yllättävän paljon tilaa ja rinkka sylissä istuminen ei ole hirveän hauskaa pidemmillä matkoilla. Kannattaa ottaa huomioon myös, että syrjäisemmillä seuduilla autolta saatetaan tarvita maavaraa ja nelivetoa.

Toinen vaihtoehto on julkiset kulkupelit. Esimerkiksi Nuuksioon, Kolille ja Rukallekin pääsee suoraan julkisilla. Kolille menee jopa kimppataksi Joensuu–Koli-vällillä. Lapin kansallispuistoista julkisilla saavuttaa helpoimmin Urho Kekkosen kansallispuiston (paikoista Tankavaara, Kakslauttanen ja Saariselkä) sekä Pallas-Yllästunturin (paikoista Äkäslompolo ja Hetta).

vaelluksensuunnittelu4

Ruoka ja juoma

Sekä ruokaa että juomaa menee vaelluksella paljon. Vettä tulee olla vähintään 3 litraa henkeä kohti yhdeksi vuorokaudeksi vuodenajasta riippumatta. Lämpiminä kesäpäivinä vettä tarvitsee vielä enemmän.

Itse kannan kesän vaelluksilla 5 litraa vettä vuorokautta kohden. Nestehukka kannattaa ottaa tosissaan. 2% nestehukka heikentää suoritusta raskaassa rasituksessa, kuten Ukko-Kolille kiipeämisessä. 5% aiheuttaa oireita ja toimintakyvyn laskun kenelle tahansa. Yli 10% nestehukka saattaa olla jo hengenvaarallinen. Vähentynyt verimäärä aiheuttaa sen, että sydän pumppaa joka lyönnillä liian vähän verta eteenpäin. Lisäksi kuivuminen nostaa kehon lämpötilaa. Lämmön liiallinen nousu häiritsee solutoimintoja ja lopulta kehon proteiinit alkavat tuhoutua.

Myös energiaa kuluu enemmän vaelluksella ja tuo energia on saatava ruoasta. Energian tarve riippuu painosta, sukupuolesta ja iästä. Itse olen 21-vuotias 65-kiloinen mies ja oma energiatarpeeni vaelluksella on lähempänä 5000 kilokaloria päivässä. Parasta olisi saada 25–40% energiasta rasvasta, 10–20% proteiineista ja 40–60% hiilihydraateista. Lisäksi kannattaa ottaa karkkia tai suklaata pahan päivän varalle. Ne eivät paljoa paina ja riemun määrä on valtava, kun viimeisenä vaelluspäivänä löydät suklaapatukan rinkan kätköistä.

Suunnitellessasi vaelluksesi muonitusta, suosittelen kysymään neuvoa tai mielipidettä joltain kokeneemmalta vaeltajalta. Neuvoa on helppo kysyä, kun sinulla on jo ajankohta, kohde, reitin pituus ja suunnitellut päivämatkat tiedossa – kokeneemman vaeltajan viisaudet ovat tässä kohtaa kullan arvoisia.

vaelluksensuunnittelu3

Varusteet ja majoitteet

Mitä otat mukaan vaellukselle on itsestäsi, vuodenajasta ja reitistä kiinni. Varustetaso pitää kuitenkin aina ajatella turvallisuus edellä.

Ohjesääntönä on, ettei rinkka saisi painaa yli kolmasosaa omasta painostasi. Ensimmäiselle vaellukselle ei suositella rinkkaa, joka painaa yli neljäsosaa painostasi. Tämä määrittää myös sen, kuinka pitkä ensimmäisen vaelluksen kannattaa olla – älä yritäkään haukata liian isoa palaa ensimmäisellä kerralla. Omaa jaksamista ei tule missään tilanteessa yliarvioida.

Varusteet, joiden hankkimiseen suosittelen käyttämään aikaa ja vaivaa, ovat kengät ja rinkka. Ensinnäkin kenkien kannattaa olla tukevat ja Suomen oloissa vähintään vettä hylkivät. Jos hankit uudet kengät, kävele niillä vähintään kuukauden päivät ennen vaellukselle lähtemistä. Muuten jalkasi ovat ensimmäisen päivän jälkeen verillä.

Hyvä rinkka taas jakaa painon hartioiden ja lantion välillä. Siten se ei rasita selkää samalla tavalla kuin huono rinkka. Rinkka kannattaa ostaa netin sijaan liikkeestä, jolloin saat myyjän asiantuntevan avun juuri itselle sopivan rinkan valitsemiseen ja sen säätämiseen itsellesi sopivaksi. Myyjä osaa myös esitellä rinkkojen monipuoliset ja vaihtelevat ominaisuudet, jotka kannattaa tuntea.

Hyvinä esimerkkeinä kohteen ja reitin valinnan vaikutuksista varusteisiin toimii kansallispuisto. Kansallispuistot ovat usein täynnä autiotupia ja laavuja, joten et välttämättä tarvitse telttaa vaelluksesi aikana. Oma majoite tulee kuitenkin aina pitää mukana, sillä yllättävissä tilanteissa voit joutua suunnitelmistasi poiketen yöpymään luonnossa ilman laavua tai autiotupaa. Esimerkiksi autiotuvan ollessa täynnä etiketti kuuluu, että ensimmäisenä paikalle saapunut tekee tilaa viimeiseksi saapuneelle. Tämä saattaa siis tarkoittaa sitä, että jos sinä olit paikalla ensimmäisenä, tulee sinun pystyä antamaan tilaa muille ja nukkua tarpeen tullen vaikka tuvan pihalla – omassa majoitteessasi. Lue lisää tupaetiketistä täältä.

vaelluksensuunnittelu5

Jokainen päättää itse mitä ottaa mukaan vaellukselle, mutta tässä on minun pakkauslistani ensi kesää varten:

Rinkkaan:

  • makuupussi (3 vuodenajan)
  • makuualusta
  • retkikeitin + kattila
  • tulitikut (minigrip-pussissa)
  • puukko
  • otsalamppu
  • EA-pakkaus
  • kartta ja kompassi
  • ilmastointiteippiä (kaikenlaista on tullut korjattua)
  • 3 metriä narua (toimii kuivatusnaruna ja erilaisissa korjaustilanteissa)
  • wc-paperia
  • fleecekerrasto
  • tekninen kerrasto
  • pipo
  • hanskat
  • kuorivaatteet (vedenpitävät)
  • majoite (teltta tai laavu)
  • vaihtoalusvaatteita
  • sukkia (1 pari / 2 päivää)
  • peseytymistarvikkeet
  • sandaalit
  • aurinkolasit

Ja päälle:

  • Ohuet puuvillasukat
  • Villasukat
  • Vaelluskengät
  • Vaellushousut
  • T-paita
  • Pitkähihainen puuvillapaita
  • Lierihattu

Puuvilla on päällä mukavin materiaali, mutta jos se pääsee kastumaan, kuivuminen on hidasta eikä märkä puuvillavaate lämmitä. Toisaalta puuvilla hengittää paremmin kuin kalvovaate, ja jos sade sattuu yllättämään, niin vedenpitävät kuorivaatteet, sadevaatteet tai sadeviitta pelastavat tilanteen.

Kaikki kannattaa pakata vedenpitävästi. Tavalliset kaupan muovipussit käyvät mainiosti, kunhan taittelee pussin suun.

Turvallisuus

Vaeltamaan lähtiessä kannattaa hallita muutama perusasia, jotta vaeltaminen on turvallista. Näihin taitoihin kuuluvat muun muassa suunnistus, tulenteko, ensiapu ja hätämajoitteen rakentaminen. Lisäksi kannattaa varata ylimääräistä ruokaa ja juomaa yhden vuorokauden tarpeisiin eksymistilanteiden varalta.

Kannattaa ehdottomasti opetella suunnistamaan ja kantaa karttaa ja kompassia mukana, vaikka omistaisi GPS:n tai käyttäisi puhelinta suunnistamiseen. Molemmista saattaa pahan paikan tullen loppua akku. Myöskään matkapuhelimen toimimiseen ei kannata sokeasti luottaa. Monesti olen löytänyt itseni paikasta, missä ei ole huonolla säällä matkapuhelinverkkoa.

Vaeltaminen Suomessa on harvoin extremelaji, mutta monet vaaratilanteet ovat vältettävissä riskien kartoittamisella etukäteen. Esimerkiksi Kolin kivisiä rinteitä kapuamaan lähtiessä kannattaa rinkkaan pakata kylmäpussi ja tukiside normaalin ensiapuvarustuksen lisäksi. Lisäksi kannattaa rinkassa olla aina kyypakkaus varmuuden vuoksi.

Myös hygieniasta kannattaa huolehtia. Metsässä ei haittaa vaikka haisisit savulta ja hiuksesi olisivat miten sattuu, mutta mahdollisen vatsataudin riski pienenee käsidesin käytöllä, ja jalkojen ja taipeiden hygieniasta huolehtimesella estetään rakkojen ja hiertymien syntymistä.

Jos jotain kuitenkin sattuu vaelluksella, pitää osata tehdä tilannearvio ja toimia harkitusti ja suunnitelmallisesta. Hyötyä on, jos osaa antaa ensiapua ja hälyttää apua, mutta tärkeintä on pysyä rauhallisena, eikä joutua paniikkiin.

Toivottavasti pääset näillä vinkeillä vaeltamisen alkuun. Viimeisenä vinkkinä suosittelen nauttimaan. Ei kannata suunnitella vaelluksia, joilla joutuu juoksemaan lähdöstä maaliin. Vaelluksesta saa paljon enemmän irti, kun matkalla ehtii pysähtymään ihailemaan maisemaa tai keittämään kahvit.

Ps. Jos tulee jotain kysyttävää, vastaan mielelläni vaellusaiheisiin kysymyksiin.

Juttua päivitetty 9.4.2016 tarkennuksella puuvillan hyvistä ja huonoista puolista.

Juttua päivitetty 3.9.2018 terävöittämällä, että oma majoite kannattaa aina olla mukana, vaikka suunnitelma olisikin yöpyä autiotuvissa.

17 replies
  1. Tommi M.
    Tommi M. says:

    Kiitos hyvistä neuvoista 🙂 Itse ehkä ottaisin vielä varmuuden vuoksi rakkolaastareita mukaan, mikään ei oo ikävämpää kuin kävellä rakko jalassa. Vaikka olisi kuinka hyvät kengät, olosuhteiden vuoksi rakkoja voi syntyä. Hyviä vaelluksia! 🙂

    Vastaa
    • Nestori Mäntysaari
      Nestori Mäntysaari says:

      Hyvä huomio. Itselläni on EA-pakkauksessa aina rakkolaastareita, enkä muistanut mainita niitä erikseen.

      Vastaa
  2. Laura
    Laura says:

    Kiitos tästä! Aivan todella hyödyllinen artikkeli. Suunnitelmissa on vaeltaa karhunkierros ensi kesänä aloittelijaseuralaisen kanssa, ja esimerkiksi tarvittavan ruoan määrää en olisi osannut arvioida itse noin suureksi. Hyvä kuitenkin ymmärtää paremmin kasvanut energiankulutus, koska mikään ei olisi kurjempaa kuin vaeltaa nälissään.

    Mitä mieltä olet retkikirveen tarpeellisuudesta – onko ihan turhaa painoa kansallispuistoalueella? Voiko olettaa, että jokaisella tulipaikalla on edes jonkinlaisessa kondiksessa oleva kirves?

    Vastaa
    • Nestori Mäntysaari
      Nestori Mäntysaari says:

      Metsähallituksen ylläpitämillä tulipaikoilla pitäisi olla saha ja kirves, mutta niiden kunnosta tai olemassa olosta ei koskaan tiedä.
      Itse ottaisin todennäköisesti retkikirveen kuitenkin mukaan.

      Vastaa
  3. Tapio Matikainen
    Tapio Matikainen says:

    Ihan kelpo artikkeli jos suunnittelee ensimmäistä retkeä/vaellusta.
    Mutta kyllä tässä pari hölmöläisen hommaa on.

    – 5000kcal vastaa naparetkeilijöiden energiantarvetta, kesällä 3000kcal riittää varmasti.
    – Puuvillasukat ja poolot edustavat 90-luvun retkeilyä, kerran kun kastuvat niin kuivuvat vasta kotona.
    – Merinovillasta tehdyt sukat jalkaan jotka ovat lämpöiset jopa märkänä toisin kuin puuvilla, ja villa on pehmeämpää ihoa vasten niin rakkoja ei tule niin helposti.
    – Paidaksi tekninen t-paita jos rinkassa on tekninen kerrasto viileämmälle kelille.
    – Hyttysmyrkkyä ei kannata unohtaa.

    Myös vaellussauvat helpottavat rinkan kanssa kävelyä 🙂

    Vastaa
    • Epi Karhu
      Epi Karhu says:

      Kyllä 5000kcal saa ryteikössä rämpiessä kulutettua. Oma lepokulutukseni 182/75kg pyörii siellä 2000/vrk paikkeilla ja kun liikahdan niin roppa huutaa heti leipää! 😀

      Vastaa
      • Tapio Matikainen
        Tapio Matikainen says:

        Vaikea kuvitella että aloittelija jonka päivämatkat on 10-20km polkuja pitkin nousisi 5 tonniin.
        Kesäisin en eväiden kaloreita laske mutta talvella noin 5 tonnia takaa sen että pysyy lämpöisenä.

        Itse olen 185/86kg jässikkä ja lepokulutus on vain 1850kcal päivässä ja muutenkin mahani ei pahemmin huutele vaeltaessa.
        Tosin yhdessä vaelluskisan tapaisessa kulutus nousi lähes 8000 kilokaloriin, sit kyllä maha huusi vaikka söin mitä 😀

        Vastaa
    • Nestori Mäntysaari
      Nestori Mäntysaari says:

      Itse olen todennut ohuet puuvillasukat + villasukat kaikista toimivimmaksi vaihtoehdoksi itseni kohdalla, mutta jokainen laittaa jalkaansa mitä itse haluaa.

      Mitä kaloreihin tulee, niiden kulutus vaihtelee painon ja iän mukaan. Itselläni laskettu kulutus on vuorokaudessa 4850 kcal.

      Vastaa
    • Mikko Lehtonen
      Mikko Lehtonen says:

      Sukkia kannattaa tosiaan ottaa erilaisia ja -paksuisia mukaan, että voi jalkojen tuntemuksen mukaan vaihdella. Jalat tuppaavat turpoamaan pitkässä (juoksussa 🙂 ) kävelyssä ja ohuemmat sukat voi silloin tulla tarpeeseen.

      Vastaa
  4. Pekka
    Pekka says:

    Mielestäni aloittelija ei kiinnitä tarpeeksi huomiota rinkan painoon. Taakalla on yllättävän suuri merkitys vaelluksen onnistumiseen. Turvallisuudesta ei kuitenkaan kannata lähteä tinkimään (EA-pakkaus, lämpimät vaatteet ja navigointivälineet).

    Helpoin on aloittaa kolmesta suurimmasta eli teltta, makuupussi ja rinkka.

    Telttaa on tosiaan turha raahata mukana jos matkalla on tasaisesti autio/vuokratupia.
    Vaellukselle ei kannata myöskään kantaa sitä neljän kilon festaritelttaa. Makuupussi on parempi päivittää untuvapussiin, siinä on huomattavasti parempi lämpö/paino-suhde. Se tulee kuitenkin pitää kuivana. Rinkan koko ja paino tippuu sitä mukaan kun järkeistää sen sisältöä.

    Eristävä ja mukava makuualusta on tärkeä vaelluksella. Kokeneempi vaeltaja nukkuu paksun kanervan päällä ja säästää taas painossa.

    Keittiöön et tarvitse Trangian kaikkia kattiloita ja paistinpannuja. Keittimen kanssa käytä aina tuulensuojaa, näin säästät polttoainetta ja siten painoa.

    Vaatetuksesta unohda puuvillat. Jos puuvilla kastuu, se painaa ja kuivuu hitaasti. Mieti riittääkö sinulle yksi lämpökerrasto. Kevytuntuvatakki ei paina juuri mitään ja on mukava sujauttaa tauolla päälle. Mieti myös mitä voit pestä vaelluksella. Et välttämättä tarvitse vaihtokappaleita.

    Kevyen rinkan kanssa et tarvitse vuorikiipeilijän kenkiä. Jos sinulla on vahvat nilkat, pärjäät hyvin maastojuoksukengillä. Ne kuivuvat kävellessä toisin kuin vedenpitävät vaelluskengät.

    Punnitse kaikki ja mieti mitä et oikeasti tarvitse. Järkeistä rinkan sisältöä lisää vaelluksen pituuden kasvaessa.

    ps. kurkista sinne EA-pakkaukseen ja varmista, että osaat käyttää sitä.

    Vastaa
    • Tapio Matikainen
      Tapio Matikainen says:

      Hyviä pointteja.

      Harmi vain että grammojen viilaaminen on melko kallista.
      Mutta festariteltta tosiaankin kannattaa heittää takaisin varastoon koska noin 2kg telttoja löytyy monenlaisia ja järkevän hintaisina.
      Untuvapussit ovat arvokkaita mutta ulkomailta voi löytää satasen pari halvemmalla.

      Vaate puolesta olemme nähtävästi samaa mieltä että puuvillat kannattaa unohtaa 😀
      Kevytuntuvatakki onneksi monelta löytyy valmiiksi kaapista, vie vähemmän tilaa rinkasta kuin perinteinen villapaita eikä paina mitään.
      Merinovillaisia vaatteita suosin sen takia että eivät ala haisemaan useammankaan päivän jälkeen ja jos alkaa niin tuulettaminen pelastaa.

      Vastaa
  5. Hanna
    Hanna says:

    Muutama kokemuksen karvaisella rintaäänellä kerrottu vinkki: rakkolaastarin lisäksi ehdottomasti urheiluteippiä. Pysyy varmasti kiinni, tosin kuin useimmat rakkolaastarit. Ja niissä kannattaa panostaa siihen kalleimpaan ja parhaimpaan eli Compeediin. Osa ruuasta kannattaa kuivattaa etukäteen. Miksi kantaa ruuan vesiä mukana? Esimerkiksi hernekeiton kuivaaminen on helppoa. Samaten banaanin, sipulin, purjon ja kananmunan. Parhaaksi reissupyyhkeeksi on todettu sideharso. Sellainen hieman tiheämpi sideharsopyyhe on aivan ehdoton: sen voi ommella juuri sellaisen kokoiseksi kuin haluaa, se kuivuu hetkessä eikä paina mitään. Valmiit ns. retkipyyhkeet ovat usein epämukavia ja melko kalliita. Ja jos kaapista löytyy merinovillaa niin sitä tietysti mukaan.

    Vastaa
  6. Mikko Lehtonen
    Mikko Lehtonen says:

    Kirjoituksessa on hyvin koottu yhteen tärkeitä vaeltamiseen liittyviä asioita, kuitenkin aiheesta pystyisi kirjoittamaan ja varsinkin ”väittelemään” lähes loputtomasti. Toisin tässä muutaman seikan vielä aiheeseen mukaan: 1. RINKKA; sitä hankkiessa kannattaa perehtyä eritoten taskujen kokoihin ja käytettävyyteen, sillä pitkällä reissulla alkaa jo ennen toisen päivän aamua harmittamaan jos tavarat joutuu purkamaan ulos jotta saa sen haluamansa esiin sieltä. Tähän vaikuttaa tietty myös pakkaamisjärjestys. Toinen on irtotavaroiden kiinnityspisteet, monissa nykyrinkoissa (ns. anatomisissa) ei ole paljon ulkopuolisia kiinnityspisteitä, esim. irtohihnakiinnityksille, joilla saisi teltan, makuupussin yms isot tavarat kiinni. Eli jos on tarkoitus teltassa nukkua (= kolme isoa pötköä mukana) tulisi hankkia sellainen rinkka, josta niitä ulkopuolisia lenkkejä tms löytyy. 2. RUUAN JA VAATTEIDEN SUHDE; selässään ei halua kantaa yhtään liikaa painoa, joten itse mielelläni karsin vaatteista, jos on kyse kesäajan reissusta. En pidä vaatteiden puhtautta vaelluksella niin tärkeänä. Autoon voi varata puhtaat erilliset vaatteet odottamaan, jotka voi vaihtaa ylle, kun vaellus on ohi. Takiksi valitsen kevyen ja suht hyvin sadetta pitävän, joka on päällä kolealla ja sateisella kelillä, muuten sen saa rullattua rinkkaan ja päälle riittää usein pitkähihainen tekninen paita. Vaatteiden sijaan ruokaa ja pikkupurtavaa saa olla reilusti ( vaikka ei niitä pidä holtittomasti alussa kuluttaa).
    3. TUKIKOHTA; lyhyesti tarkoittaa sellaista vaeltamista, jossa rinkka selässä patikoidaan johonkin hyvään keskeiseen paikkaan, johon pystytetään yöpaikka useammaksi vuorokaudeksi ja siitä tehdään päviväreissuja kevyemmillä kantamuksilla. HYVÄÄ JA ANTOISAA VAELLUSKAUTTA KAIKILLE!

    Vastaa
  7. ppm
    ppm says:

    Mä komppaan edellisiä tuon puuvillan unohtamisen suhteen. Samoilla linjoilla olen myös siitä että sukkia kannattaa EHDOTTOMASTI varata enemmän kuin tuo 1 pari/2päivää. Nihkeänhikiset sukat aiheuttavat takuulla rakkoja jalkoihin hangatessaan kengissä. Sukat kannattaa vaihtaa siis mieluummin liian usein kuin harvoin. Esimerkiksi puolivälissä päivää ja illalla. Onhan nukkumaankin mukavampi mennä puhtaissa kuin likaisissa, haisevissa sukissa! Sukathan on helppo pestä ja kuivatakin matkan aikana. Kokonaisuudeltaan hyvä teksti, kiitos siitä! ?

    Vastaa
  8. MarP
    MarP says:

    Mun mielestä on edesvastuutonta neuvoa että vaellukselle (nimenomaan pidemmälle kuin 1-2 yön lähiretkelle) voisi lähteä ilman telttaa sillä verukkeella että tupia/laavuja on tiheään. Majoitehan on yksi tärkeimmistä varusteista etenkin kun puhutaan vaelluksista Lapin tiettomistä erämaista, ”vähän” kauempana arjen mukavuuksista. Entä jos iskee huono sää etkä pääse suunnitellusti tuvalle ? Tai nyrjäytät/murrat nilkkasi? Tai vaan yksinkertaisesti maasto osoittautuu arveltua haastavammaksi etkä jaksa enää kulkea pidemmälle? Etenkin aloittelijan kohdalla näissä tilanteissa saattaa oikeasti aiheutua ihan todellistakin vaaraa kun ei ole kokemusta vankassa sumussa suunnistamisesta, erämaan ensiavusta tai ei osata arvioida omaa kestävyyttä kun maasto ei olekaan samanlaista kuin päivärepulla asfaltilla kävellen. Teltta tulee aina pitää mukana, se saattaa osoittautua halvaksi ja loppupeleissä kevyeksi henkivakuutukseksi.

    Vastaa
    • Jonna Saari
      Jonna Saari says:

      Hei MarP ja kiitos kommentistasi! Kyseinen kohta artikkelissa oli tosiaan hieman epäterävästi muotoiltu, ja olemme nyt tähdentäneet sitä. Oma majoite tulee toki aina olla yllätystilanteiden varalta mukana, vaikka mahdollista esimerkiksi kansallipuistoissa vaeltaessa on, että sille ei reissun aikana lopulta tulekaan käyttöä. Terveisin Retkipaikan puolesta, Jonna Saari

      Vastaa
  9. temppu
    temppu says:

    Varusteita on helpompi ottaa mukaan retkille joissa mennään metsähallituksen valmisreiteille joissa on kaivo tai muita huoltopisteitä. Muussa tapauksessa veden kantaminen on aina ongelma, tai joninasteinen ongelma jos vaellus on pitkä. Toki vettä yms voi keitellä lähteistä ja hätätilanteessa mistä tahansa kunhan ei nyt ihan kuralammikosta jo ihan maun takia. Mutta jotenkin se vesi pitää puhdistaa ja varmaan siltikin siihen liittyy riskejä.

    Itse en lähtisi kantamaan 17 kiloa painavampaa rinkkaa ja mieluiten 15 kilon rinkkaa. Nestettä otan aina mukaan paljon mutta minun retket on silti todella lyhyitä toistaiseksi. Ja hyvin tunnettuun maastoon. Yö reissuja en ole etes vielä tehnyt. 17 kilon rinkalla 17km matkalla minulla oli juomaa mukana ehkä 2,5l. Ei riittänyt. Keveämmällä repulla nestettä olisi varmaan mennyt vähemmän.

    Seuraavan kerran katson kaiken tarpeettoman pois. En ole huomannut että näillä reissuilla jokin tietty tavara olisi tuonut reissusta onnellisemman. Hyvä makuualusta tai paremminkin varmasti hyvä eristys maasta takaa paljolti paremmat yöunet kuin mitä jatkuva makuupussiin satsaaminen. Vaatteilla voi varmasti vaikuttaa miten lämmintä sitten ilman yllättäen kylmetessä voi itselleen saada. Perustarvikkeet muona ja juoma pois lukien mahtuvat melko varmasti 5 kiloon ainakin loppukevät-lokakuu jos samanlainen vuosi kuin 2018.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.