Vaarunvuoret, etelän ja pohjoisen luonnon kohtaamispaikka

Vaarunvuoren tunnetaan olevan siitä ovela paikka, että se on monelle etelän lajille niiden pohjoisinta tunnettua esiintymisaluetta ja sitten jollekin pohjoisen lajille melko eteläinen esiintymispaikka.

Esiintyy siellä myös semmoisia lajeja, joiden ei juuri tiedetä muissa paikoissa esiintyvän, eli ovat siis uhanalaisia tai muuten vaan harvinaisia tai vähälukuisia. Tämä on totuus joka pätee vielä useampaan ryhmään, kuten lintuihin, nisäkkäisiin ja monenlaisiin kasveihin ja sammaliin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaarunvuorelle päiväretkeä miettiessäni ajattelin valita itsekin hieman erilaisen lähestymistavan: matkaan lähdin ennen kuin aurinko arvasi nousta, ja ensimmäiset metrit kuljin otsalampun varassa hiljakseen kuuraisessa aamussa.

Eilisen päivän kurat olivat jäätyneet yön aikana ja rasahtelivat nyt mukavasti kengän alla. Vieressä kulkeva tie oli hiljainen ja sain astella rauhassa luontopolkua syvemmälle metsään. Neljän kilometrin mittaisen polun olisi saattanut kulkea nopeastikin, mutta tarkoitus oli jäädä seuraamaan metsän heräämistä ja auringonnousua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Metsän heräämistä ei tarvinnut kauaa odotella, sillä ennen kuin kerkesi polku kulkea ensimmäisen lammen kohdalle, lähti läheisen kuusen latvasta metsoukko lentoon.

Äkkiä kiersi polku kuitenkin ensimmäisen lammen rannalle, mikä tähän suuntaan kierrettäessä oli Särkijärvi. Vastarannan puiden yläpuolelta saattoi aistia jo auringon tekevän pian tuloaan ja otsalampun arvasi laittaa tässä vaiheessa kiinni.

Valoa oli juuri sen verran, että se hohti joka puolelta hopeaa kuuraisista suokasveista ja lammen riitteistä. Lammen rannalta löytyi myös soutuvene ja nuotiopaikka, vaan en arvannut jäädä tulille istumaan ja suuntasin kohti näköalapaikkoja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tästä eteenpäin metsä muuttui komeaksi kuusimetsäksi. Kuusimetsä oli juuri sen verran vanhaa, että siinä kulkiessa perheen tai perhemielisten kanssa erehtyy väistämättä mittailemaan, kuinka monen sylin paksuisia olivat paksuimmat kuuset. Ja voin kertoa, että näiden kuusien ympärille saattoi mahduttaa ainakin pienimmät perheeksi laskettavat ryhmät. Eikä pimeämpää kuusimetsää tarvinnut pitkään kulkea, kun alkoi alimpien oksien läpi näkyä sinertävää kajoa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kajosta saattoi arvata, että polku alkoi olla kuljettu puolen välin paikkeille. Vuorta kiertäessä puoliväli on nimittäin melko useasti sen toisella laidalla. Tällä laidalla vastassa ei ollutkaan enää metsä, vaan vuoren seinä laski alas aina Päijänteeseen asti ja maisema oli sen mukainen. Näköalaa reunustivat korkeat männyt, ja kuvaan maalasi aurinko punaisella ja Päijänne sinisellä.

Repusta saattoi löytyä juuri sopivasti aamupalaksi tarkoittamani leivät ja kuuma kahvi. Tälläisellä paikalla eväiden lisäksi istuinalusen tärkeyttä ei voi aliarvioida, sillä tästä ei ollut kiire mihinkään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka kävelymatka oli vasta puolessa välissä, tuntui loppumatka melko nopealta. Polku kulki vielä Juonaanjärven vierestä, mitä pakkanen näytti purreen Särkijärveä napakammin. Tällä puolella metsä vaihteli välin lehtomaisena, kun välillä maa hohti vaalean vihreänä sammaleesta. Näköalat aukenivat taas toiseen suuntaan, kun polku käväisi hakkuualueen vieressä. Vaikka luonnonpuolesta hakkuuaukea ei ollutkaan sitä Vaaruvuoren kauneinta, niin näkymä auringonnousussa oli silti mieluisa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siinä vaiheessa kun kuvitteli jo nähneensä koko kierroksen ja mieli alkoi miettiä autolle pääsyä, päätti metsä vielä muistuttaa omistaan. Pyyt aloittivat vihellyskonsertin ja saivat miehen vielä hetkeksi paikoilleen. Täällä saattoi olla kesällä kasvit ja sammalet tuntevalle runsaasti nähtävää, mutta yhtä suuresti se tarjosi elämyksia niin nuorelle retkeilijälle kuin konkarillekin.

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6867123 E 431789

1 reply

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa käyttäjälle Pekka Sandberg Peruuta vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.