Uudenmaan suurin vesiputous, Nurmijärven Kuhakoski

Harvemmin sitä ajattelee, että Suomessa olisi mainittavia vesiputouksia. Vielä harvemmin sitä, että sellaiset löytäisi Uudeltamaalta, vain päiväretkietäisyydellä Helsingistä. Mutta niin vain löytää, komean 150 metriä pitkän kosken, joka putoaa tällä matkalla 16 metriä. Näyttävimmillään se on keväällä sulamisvesien aikaan, joten maalis-huhtikuun taite oli täydellinen aika suunnata ottamaan selvää mikä se on koskiaan.

Jos katsoo Nurmijärven karttaa 1800-luvun alusta, löytyy sieltä kaksi järveä, jotka nykykartoilta puuttuvat. Näistä kumpaakaan ei enää nykyään ole. Toinen elää kunnan nimessä ja toisen, Kuhajärven nimestä puolet elää Uudenmaan suurimman vesiputouksen, Kuhakosken nimessä.

Ensimmäisenä kävijää tervehtii vanha silta, jonka pistolle mahtunee myös pysäköimään. Siitä ei ole itse kohteellekaan pitkä matka, sillä koski alkaa käytännössä sillasta.

Ensimmäinen osuus koskesta kulkee kauniiseen silokallioon louhitussa uomassa. Uoman reunamilla on teräsputkinen kaide hieman suojaa antamassa.

Louhittu jokiuoma on maisemallisesti hieno kokonaisuus. Itse koski antaa tässä kohtaa jo lupauksen itsestään kohinalla, joka voimistuu joka askelella kun sitä kohti kävelee.

Seuraavan on sitten se monista kuvistakin tuttu, näyttävin ja ehdottomasti näkemisen arvoinen kohta.

Siinä vesi syöksyy alas kolmena suurena könkäänä, ottaa valkoisen kuohuvan muodon, ennen kuin taas asettuu tummaksi virraksi ja katoaa Luhtijokena idylliseen maalaismaisemaan. Pysähdyin katsomaan sitä. Kuuntelemaan mitä kuohujen kohina kuiskaili sitä katsoville.

Näyttävimmillään koski on tienpuoleiselta rannalta katsottuna.

Peltojen puolesella rannalla pieni poluntapainen jatkuu alavirtaan.

Vihreän sammaleen peittämät kivet pomppaavat hauskasti esiin ruskeanharmaasta maastosta.

Kiipeillessä saa olla tarkkana. Louhitut ja kasoiksi kootut kivet ovat teräväsärmäisiä. Välissä on sileämpää ja liukasta kalliota, sammalta ja irtomaata. Eli tarkkuutta kiipeillessä, ettei tule heti perään toista retkeä ensiapuun.

Kosken reunoilla näkyy rakenteita, jotka kertovat sen historiasta. Tänne sijoitettiin Nurmijärven ensimmäinen sähkögeneraattori. Aikanaan se valaisi ja antoi virtaa kartanon rakennuksille ja sahalle.

Viimein koski vaimenee, muuttuu virraksi ja vesi jatkaa ikuista matkaansa.

Palatessa ihastelin vielä maisemaa, joka oli samaan aikaan synkkä ja kaunis. Lehdettömät puut ja talven polttamat heinät nyt vain ovat kiehtova yhdistelmä.

Oli aika jättää Kuhakoski taakse. Putouksen partaalla oli hyvä olla, ihmiseltä ei puuttunut mitään.

Kuhakoski kartalla. ETRS-TS35FIN koordinaatit 6701720,260, 374172,208

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.