Uskallanko avantoon? Elämäni ensimmäinen avantokokemus Jerisjärven saunamaailmassa

Kaupallisessa yhteistyössä Harriniva Hotels & Safaris

Ajatus tuntui ihan järjettömältä. Katselin rantarakennuksen terassilta sinisenä ja avoimena vellovaa vettä, josta vain pienen matkan päässä ihmiset istuivat toppahaalareissaan pilkillä tai hiihtivät pitkin latuja. Miksi kukaan haluaisi mennä tuonne veteen? Miten tuo voi kenestäkään näyttää kutsuvalta? Mutta olin päättänyt, että minun on nyt aika jättää puheet uimahallien kylmäaltaista taakseni ja kokeilla ihkaoikeaa avantoa. Ei siinä muukaan auttanut – reippaasti siispä kohti pukuhuoneita.

Jerisjärven Arctic Sauna World tarjoaa – luojan kiitos – monta saunaa mistä valita. Ainakaan en joutuisi siis hytisemään avannosta tultuani kuin muutaman askeleen verran! Saunat on rakennettu eri teemoin: Vellamo on vesisauna ja Ukko savusauna, kun taas Tapiossa teemana on maa ja Ilmattaressa nimensä mukaisesti ilma. Lisäksi paikalla on huomiota herättävän näköinen, erikseen varattava lasikattoinen revontulisauna, jossa emme tosin tällä kertaa vierailisi, mutta joka olisi revontulien aikaan varmasti ihan mieletön kokemus.

*Revontulisaunasta on esteetön näkymä taivaalle.*

Rannan yhteenkasvaneissa rakennuksissa toimii myös kahvila, joka samalla on uimaan ja saunomaan tulleiden vastaanotto. Sieltä saimme avaimet pukuhuoneiden lokeroihin ja oli aika tarttua hiljalleen härkää sarvista. Vaihdoimme uimakamppeet ja kävimme suihkussa, minkä jälkeen oli aika siirtyä ensimmäiseen saunaan – Vellamoon.

Vellamo on keskimmäisen, korkean rakennuksen yläkerrassa. Sen alakerrassa on aula, jossa voi lepäillä tuoleilla ja juoda vaikka sitruunavettä saunomisen lomassa. Paikalta on upea näköala järvelle ja avannolle. Meidän saapuessamme ei paikalla ollut vielä muita, mutta hiljalleen lepotuoleille ja lauteille alkoi valua muitakin ihmisiä.

Vellamon suuret ikkunat antavat kohti avantoa, joten lauteella istuessa on mukava katsella vettä ja sinne uskaltautuvia uimareita. On vaikea kuvitella saunaa hienommalla näköalalla, ja tämä olikin yksi seurueemme suosikeista Jerisjärven saunanelikossa.

Huolellisen alkusaunomisen jälkeen oli kohdattava todellisuus ja siirryttävä avannolle.

Avantoon suuntaamiseen liittyy hämmästyttävän paljon keskenään risteileviä ajatuksia ja tuntemuksia, joita koitin mielessäni saada järjestykseen. Avanto tekee hyvää, se on monelta kantilta päteväksi todettu tieto ja teen mielelläni asioita, jotka ovat minulle hyväksi. Tieto ei silti hillinnyt sitä alkukantaista tunnetta, joka oli täysin yksiselitteisesti sitä mieltä, että hyiseen veteen meneminen ei ole hyvä idea.

Ajatuksia hallitseva teema oli myös kylmyys. Jokainen, jonka kanssa olen ikinä viettänyt aikaa, tietää varsin hyvin, että minulla on aina kuuma. Aina. Hakeudun viileyteen, käytän merinokerrastoa vasta kun pakkasta on reilusti, ja satun vain kuulumaan siihen ihmisryhmään, joka sietää hyvin matalia lämpötiloja. Mutta avanto on sittenkin ihan eri asia. Se on jotenkin todella, todella kylmä. Se tuntuu.

Sain vinkin suhtautua avantoon vain vetenä, eikä ”kylmänä vetenä”, mutta rehellisyyden nimissä minulle vinkistä ei ollut kyllä mitään hyötyä.

Astuin portaita veteen kerran ja olin vyötäröä myöten järvessä. Kiirehdin pois.

Astuin toisen kerran, kastelin olkapäät ja kiirehdin toistamiseen pois.

*Kiroilua.*

Kaikki saunan lauteilla keräämäni tsemppi tuntui vain haihtuvan ilmaan tai sulavan siihen avannon portaille, vaikka miten olin päättänyt, että nyt uin. Eihän se ole kuin vettä. Se on kylmää, mutta olkoon. Se tekee hyvää. Pääsen sieltä heti pois. Kaikki on hyvin. Ihan yksinkertaista. Mene veteen. Ui.

Piru vie kuinka se oli kylmää.

On vaikea sanoa, tuntuuko avannossa käyminen mielen voitolta ruumiista, vai toisin päin.

Oli aika testata loput saunat. Perinteisestä suomalaisesta saunasta varsin kaukana oleva, rantakotateemainen Ilmatar-infrapunasauna oli turhan lempeä lämmöltään karistamaan avannon tuoman vilun minusta, mutta kokeneemmat avantokonkarit saattavat kuulemma viihtyä Ilmattaren huomassa hyvinkin. Ilmattareen mahtuu vain muutama ihminen kerrallaan, joten se sopiikin hyvin maailman parantamiseen omassa, pienessä porukassa. Olen myös kuullut, että joissain maissa tykätään lukea saunassa kirjaa tai sanomalehteä, ja siihenkin Ilmatar voisi sopia.

Me karaistuneempina saunojina siirryimme kuitenkin melko nopeasti seuraaviin saunoihin. Ihanan hämyisät Tapio ja varsinkin savusauna Ukko tarjosivat jo mukavan tuntuvat löylyt. Ukko oli saunoista ehdottomasti perinteisin, ja sieltä muutama eteläeurooppalainen joutui jo lähtemään suomalaisten heittäessä löylyä niin kuin maassamme on tapana heittää.

Ilmattaressa ei ollut ketään, joten sieltä nappasimme kuvan. Muissa saunoissa oli väkeä, joten jätimme suosiolla kameran ulos – nämä saunat kannattaakin käydä ihan omin silmin ja nahoin katsomassa ja kokemassa!

*Ilmatar ei ole perinteinen suomalainen sauna.*

Lopuksi palasimme vielä Vellamoon istumaan ja rentoutumaan hyväksi toviksi. Hämärtyvää Jerisjärven näköalaa oli ihana katsella. Ihmisiä oli ilmestynyt alakerran aulaan lepäilemään ja jutustelemaan, ja kun olimme pukeneet päällemme ja menimme palauttamaan lokerikkojen avaimia vastaanottoon, oli kahvilassa käynnissä jo eläväinen keskieurooppalainen puheensorina.

Avanto on kovin kiinnostava konsepti. Luonnonvastainen ja silti hyvää tekevä. Ja kyllä monet tuntuvat sinne menevän, uudestaan ja uudestaan.

Ollakseni viileän ystävä, en tämän kerran jäljiltä kuitenkaan koe avantoa vielä erityisen kutsuvaksi. Tai ehkä vähän. Ihan pikkuisen. Kunhan sauna on aina saatavilla.

Arctic Sauna Worldin aukioloajat löydät täältä.