Uppoudu puiden maailmaan: Heinäveden Arboretum on villinä tuoksuva puulajipuisto
➡ 840 m helppokulkuisia hiekoitettuja polkuja
? 1 taukopaikka
? Pysäköintialue kartalla
Lämpimänä kesäiltana Raaminmäen puulajipuisto huumaa kävijänsä kaikilla aisteilla. Puistossa on 54 eri puulajia. Melkoinen osa eri puulajeista muodostaa selkeitä, isoja kokonaisuuksia. Pysäköintialueelta voi lähteä eri suuntiin – joka mutkan takaa löytyy aina uutta!
Heinäveden Raaminmäen puulajipuisto perustettiin vuonna 1995. Puisto on kunnostettu nykyiseen asuunsa 2015–2016. Puisto sijaitsee Tulikiven tehtaiden vieressä, ja sinne johtaa selkeästi opastettu tie.
Minulle suurin osa puiston puista oli vain nimituttuja. En ole kasvitieteilijä, enkä ole oikein koskaan opetellut kuin aivan tavallisimpia puita. Tässä paikassa oppiminen kävi kuin leikiten, koska puut olivat niin lähellä polkuja ja niiden tuoksu tuntui huumaavalta. Puiden vieressä on selkeät opasteet, ja puhelimella luettavat QR-koodit antavat lisätietoa kohteista.
Osa puista on eurooppalaisia, osa taas Amerikan mantereelta, kuten upea punatammi. Voi vain kuvitella, kuinka hienolta tammi näyttää oikeassa punatammimetsässä ruska-aikaan.
Puiston yksi vaikuttavimmista kohdista on kynäjalavien muodostama satumetsä, jossa todellakin tuntuu kuin olisi joutunut jonnekin myyttiseen alkumetsään, Urwaldiin. Paikalla onkin sopivasti pari penkkiä, joille voi istua pohtimaan muinaisia ajatuksia.
Nämä koivut taas näyttävät hyvin kotoisilta. Lähempää katsottuna ne paljastuvat kuitenkin todella erikoisiksi – kyseessä on pienlehtikoivu! Lehdet ovat vain kolikon kokoisia. Näistä ei kyllä saunavastaa syntyisi!
Kaukaa katsottuna nämäkin haavat näyttävät tutuilta, mutta ne eivät ole ihan tavallisia haapoja, vaan pylväshaapoja! Ne suorastaan hehkuvat kesäillan valossa.
Nämä upeat lehdet puolestaan kuuluvat isoriippapajulle. Nämä pajut ovat isoja, kymmenmetrisiä puita, eivätkä mitään rannan pientä pajukkoa. Isoriippapaju muistuttaa jossain määrin salavaa muodoltaan.
Tässä puistossa lähes jokaisesta puulajista on muodostunut oma pieni metsikkönsä. Niinpä isoriippapajuakin löytyy puistosta kokonaisena, mukavasti varjostavana pajukkona.
Ennen puistovierailua tiesin kyllä, että on olemassa kahdenlaista leppää, harmaa- ja tervaleppää. Mutta miten erottaa nämä toisistaan? Tässä puistossa eron oppii todella helposti. Harmaalepän lehti on teräväkärkinen ja kurttuisempi.
Tervaleppä taas luokitellaan jalopuuksi – se on harmaaleppää harvinaisempi ja vaateliaampi. Tervalepän lehdet ovat sileämpiä, ja lehden kärki on tylppä.
Puistossa on tietysti myös muhkuraisena kasvavaa visakoivua. Visakoivu on kotimaisen rauduskoivun alalaji, jossa puun syyt ovat kiertyneet ja muodostavat puuainekseen ruskeita, kauniita juovia. Puuaines on tiheää. Täällä Heinävedellä on erityisen kauniita, pahkuraisia visakoivuja, kuten tässä:
Puiston lehti- ja havupuut ovat osittain lomittain eri polkujen varsilla. Kenties pyörryttävimmästä tuoksusta koko puistossa vastaavat havupuut, kuten palsamipihta. Kanadassa ja Yhdysvaltain koillisosissa kasvavaa palsamipihtaa on käytetty paljon joulukuusena juuri tuoksuvien neulastensa ansiosta. Siitä tehdään mm. kanadanbalsamia.
Kemistinä tietysti pohdin, mitähän tuoksu mahtaa sisältää, ja pienen penkomisen jälkeen tuli ilmi, että palsamipihdan neulasissa on esimerkiksi beta-pineeniä ja bornyyliasetaattia, molemmat voimakkaan tuoksuisia havupuiden tuottamia luonnonaineita. Olisin voinut jäädä nuuhkimaan palsamipihtaa pitkäksi aikaa, niin tenhoava sen tuoksu oli.
Kaukoidästä on peräisin seuraava ihastus, ajaninkuusi. Kuusen neulasten hohtavanvihreälle värille luovat kontrastia punertavat kukinnot.
Kesäilta alkoi jo hieman kallistua mailleen, joten puistosta piti löytää myös taukopaikka. Sellainen löytyikin, suurten douglaskuusten varjosta. Tähän emme tällä kertaa ehtineet jäädä, mutta puistoon jäi niin paljon nähtävää ja opittavaa, että varmasti tulemme toistekin!
Lue lisää:
Tutustu Retkipaikan esittelemiin arboretumeihin ja puulajipuistoihin
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!