Unelmaelämys UKK-puistossa! Koko perheen keväinen yöretki Rautulammelle

Auringossa kimaltelevia hankia ja aavoja tunturimaisemia, lasten naurua ja koko perheen yhteistä iloa, uutuuttaan hohtavia erätupia ja tunturipurossa virtaavaa vettä, onnea ja unohtumattomia hetkiä…

Kohde kartalla

Edellisviikkoinen hiihtovaelluksemme Urho Kekkosen kansallispuistossa oli ehdottomasti yksi elämämme hienoimpia retkiä. Saimme kokea, miten erämaan karuus yhdistyy maailmanluokan glampingiin, itsensä haastaminen mitä upeimpiin maisemiin. Sää oli loistava, puitteet upeat ja tunnelma täydellinen. Kaikkinensa nämä kaksi keväistä päivää täyttyivät sellaisesta elämyksellisyydestä, että aikaa olisi voinut kuvitella kuluneen moninverroin enemmänkin. Siis puhtaasti positiivisessa mielessä.

Parisenkymmentä kilometriä, yksi yö ja monta tunturia

Kevätvaelluksemme Rautulammelle oli elämämme ensimmäinen yön yli kestänyt hiihtoretki. Olimme vuokranneet ahkiot Kiilopäältä ja varanneet paikat Rautulammen varaustuvasta. Suksinamme oli ihan tavalliset latusukset ja seurueessamme äiti, isä sekä 8-, 9- ja 11-vuotiaat lapset.

Kun pakkasimme ahkioitamme, pilvet väistyivät taivaalta. Ja kun hiihdimme Kiilopään porteista sisään, oli ilmassa suuren seikkailun tuntua. Edessämme oli yhteensä 22 kilometriä tunturihiihtoa ja puolivälissä matkaa yöpyminen eräkämpässä.

Alku oli raskasta mutta kaunista nousua. Lapset hiihtivät edellä hurjaa vauhtia ja ehtivät useaan otteeseen odotella meitä vanhempiaan. Korkeuskäyriä riitti, ahkio painoi ja merinopaitakin hiostui repun alla. Mutta kaikkialla oli niin valtavan kaunista! Laajat tunturimaisemat levittäytyivät ympärillemme jo ensimetreillä. Niin hienoa. Näissä maisemissa kelpasi pitää useampikin evästauko. 🙂

Olimme päättäneet kiertää Rautulammen kierroksen myötäpäivään, jotta välttäisimme jyrkimmät alamäet (ja koska tämä suunta oli nimetty suositelluksi Luontoon.fi-sivustolla.) Näin kiertäen ensimmäiset viitisen kilometriä (4,7 km) sai hiihtää hyvin hoidettua, leveää latu-uraa Kiilopäältä Luulammen suuntaan, Pirttinokan risteykseen asti.

Pitkän nousun ja tätä seuranneen laskun jälkeen Luulammen ja Rautulammen reitit erkaantuivat toisistaan, ja Rautulammen latu vaihtui leveästä baanasta pieneksi erämaaladuksi. Tätä latua ei hoideta päivittäin, ja varsinkin lumisateiden jälkeen on syytä varautua siihen, ettei latu-uraa ole – eikä aina välttämättä yhtään näkyvyyttäkään. Matkaa tästä Pirttinokan risteyksestä Rautulammelle on vielä 5,6 km, ja reitti kulkee kauniissa, hieman kumpuilevassa purolaaksossa.

Muutaman kilometrin jälkeen puro vaihtuu lammeksi, ja tämän lammen toisella laidalla siintävät uudet tuparakennukset: päivätupa, huoltorakennus (eli puucee + puuvaja) sekä isoimpana autio- ja varaustuvat samassa rakennuksessa.

Matkaa Kiilopäältä Rautulammelle tulee tätä kautta yhteensä 10,3 km, ja aikaa meillä meni tähän kaikkinensa 3 tuntia 45 minuuttia.

Upeaa, uniikkia arkkitehtuuria keskellä erämaata

Rautulammen tuvat hurmasivat meidät heti ensisilmäyksellä. Oli kaunista ja tyylikästä. Modernin minimalistista mutta samalla lämpimän kutsuvaa. Uusien tupien poikkeuksellinen design on synnyttänyt kiivastakin kritiikkiä, mutta meihin tupien arkkitehtuuri vetosi välittömästi – valtavalla voimalla.

Nämä Rautulammen uudet päivä-, autio- ja varaustuvat ovat nousseet kesän 2021 aikana vanhan, keväällä 2019 palaneen, tuvan paikalle. Uudet rakennukset ovat arkkitehti Manu Humpin suunnittelemat, ja ne vastaavat retkeilijöiden tarpeisiin mitä parhaimmalla tavalla.

Tupien perinteinen kelohirsi on vaihdettu ristiinliimattuun puuhun, ja pimeyden tilalla ovat suuret ikkunat. Erityisesti päivätupa hurmaa isoista ikkunoista aukeavalla maisemallaan, ja kaikki rakennukset omaleimaisella, yksinkertaisella estetiikallaan.

Sekä autio- että varaustuvan puolella on molemmissa kahdeksan petipaikkaa, ja varaustuvassa valmiina myös patjat. Tuvista löytyy leveiden laverien lisäksi myös mm. kamiinat, kaasuliedet, penkit, pöydät, kattilat ja pannut. Varusteiden kuivatusta varten yöpymisrakennuksessa on erillinen kuivaushuone, ja lisäksi tupienkin puolella ihanan runsaasti koukkuja.

Retkeilystä innostunut Humppi on tehnyt oman diplomityönsä Lapin erämaiden tupien ja kammien arkkitehtuurista, ja eli hän todellakin tuntee asiansa. Tuvat ovat suunnittelijalle tuttuja. Tarpeet ovat tulleet ymmärretyiksi.

Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että näitä puitteita saa kuka tahansa hyödyntää jopa ihan ilmaiseksi! Päivä- ja autiotuvat, puucee, tulipaikat, puut, kaasut jne. ovat jokaisen retkeilijän käytettävissä täysin veloituksetta, eikä varaustuvankaan petipaikasta tarvitse maksaa kuin 15 / kpl / yö. Käsittämättömän hienoa! Todellista luksusta! Kiitos Metsähallitus! Toivottavasti jokainen kävijä ymmärtää arvostaa ja kunnioittaa tätä, siivota jälkensä huolella sekä käyttää puita säästeliäästi!!

Myötäpäivään takaisin Kiilopäälle

Kun saavuimme Rautulammelle, oli pihapiiriin pystytetty yksi teltta, ja autiotuvan puolelle oli juuri majoitumassa pari henkeä. Me olimme varanneet viisi paikkaa varaustuvan puolelta – eikä kumpaankaan tupaan ilmaantunut ketään muuta koko yön aikana.

Täällä todellakin kelpasi viettää yönsä. Ja jatkaa aamulla matkaa Raututuntureiden ja Niilanpään kautta takaisin Kiilopäälle.

Siinä missä eilinen oli alkanut kovalla nousulla, starttasi tämän päivän hiihto kolmella vastaavalla. Kun lähtee Rautulammelta kohti Niilanpäätä, saa kavuta korkeuksiin. Mutta samalla saa silmiensä eteen niin upeat maisemat, ettei niiden melkein uskoisi olevan oikein tottakaan.

Niin kaunista. Niin upeaa. Niin mahtavaa.

Jos olisi kiertänyt lenkin vastapäivään, olisivat Raututuntureiden maisemat levittäytyneet silmien eteen ehkäpä vieläkin upeampina, mutta kauneutta ja hienoutta riitti totisesti näinkin.

Lapsille nämäkään nousut eivät tuntuneet tekevän tiukkaa, mutta me ahkioiden vetäjät etenimme hitaasti. Jälkikasvulla oli siis tänäänkin aikaa odotella ja leikkiä, heitellä lumipalloja ja lepuutella jalkojaan. Ja ihan vaan olla ja nautiskella.

Kevätauringon lämmittämä latu oli pehmeä ja pito hyvä. Tällä kelillä ei tarvinnut pelätä liian suuria vauhteja isoissakaan alamäissä, mutta ladulta ei kannattanut poiketa sivummalle; hanki oli upottavan pehmeää.

Alamäkiosuus alkoi suunnilleen kuuden kilometrin jälkeen, ja pian jo lasketeltiin Niilanpään porokämpälle (matkaa tänne tulee Rautulammelta 7,4 km). Tästä kämpästä toinen puoli on lukittu porokämppä, ja toinen puoli kaikille avoin päivätupa. Ja täällä moni pitää evästaukoa myös esim. Kiilopäältä suuntautuvan päiväretken yhteydessä. Niilanpäästä löytyy tuvan lisäksi myös puucee ja tulipaikka.

Myös me viivyimme ison tovin Niilanpäässä, ennen kun suuntasimme leppoisaan, noin 4 kilometrin loppuhiihtoon kohti Kiilopäätä. Hymyt säilyivät. Virtaa riitti. Oli huippua kuunnella, miten lapset lauleskelivat vielä viimeisetkin kilometrit.

”Äiti, äiti, tuolla näkyy se Kiilopää! Ei tää ollut yhtään niin rankka reitti kuin mä luulin!”

Reilut 11 km ja liki 5 tuntia oli takana. Niin mahtavaa. Kiitos! 🙂

P.S. Meillä kävi erittäin hyvä tuuri mm. säiden suhteen, eikä esim. eksymisen vaaraa ollut. Tästä huolimatta on hyvä huomioida, että Rautulampi sijaitsee erämaassa ja sääolosuhteet voivat muuttua hetkessä haastaviksi, jopa vaarallisiksi. Matkaan ei siis pidä lähteä ilman karttaa, kompassia, ensiaputarvikkeita, varavaatteita, riittäviä eväitä yms. Meidän varusteistamme ja vaatteistamme voit lukea lisää omasta Outdoor Family -blogistani, jossa julkaisin tähän samaan retkeemme liittyvän jutun viime viikolla: outdoorfamily.fi/hiihtovaellus-ukk-rautulampi/. Olet myös erittäin lämpimästi tervetullut muutenkin lukemaan blogiani ja seuraamaan perheemme seikkailuja mm. Instagramiin @outdoorfamily.fi! 🙂

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.