Ukkostaa

Ulkona oli lämmin, mutta rauhoittunut tuuli toi pienen, raikkaan tuulahduksen, joka tuntui hyvältä vasten kasvojen ihoa. Itäiseen taivaanrantaan kumpusivat korkeat pilvet. Jostain kaukaa kuuluivat kesän ensimmäisen ukkosen jyrähdykset. Kuinka olinkaan odottanut tuota ääntä! Tällä kertaa pilvet kiersivät jostain loitompaa. Vaan vielä ne kohdalle osuisivat.

Jäin pohtimaan, kuinka pienet asiat ja erityisesti niiden yhdistelmät tekevät monesti elämyksestä suuren. Nuotion ritinä, hankaimen narahdus, savun tai tervan tuoksu, tuulen vire tai sadepisarat kasvoilla, tuulen humina. Siinä rinnalla kuljetut kilometrit, repun grammat ja kaikki muu ihmisten numeroiksi vääntämä jää väistämättä toissijaiseksi. Ja kuinka nuo samat asiat onnistuvat palauttamaan mieleen kokonaisen hetkessä koetun tunteiden maailman, siinä missä kuvat ja sanat kohtaavat rajansa jo paljon aikaisemmin.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.