Turun kansallinen kaupunkipuisto — kivikaudesta moderniin aikaan

Kaupallisessa yhteistyössä Turun kaupunki

Miltä kuulostaisi tutustua Suomen vanhimman kaupungin historiaan mukavasti puistossa ulkoillen? Tämä on mahdollista ja erittäin suositeltavaa vuonna 2013 perustetussa Turun kansallisessa kaupunkipuistossa. Tutustu noin 10 kilometrin reitillä Turun rikkaaseen historiaan rautakaudesta 1950-luvun maalaiselämään ja nykypäivän kaupunkiin kävellen, pyöräillen, veneillen, meloen tai vaikkapa sähköpotkulaudalla liikkuen.

Jaaninojan kevyenliikenteen silta.

Aloitamme vaimoni Katjan kanssa päiväretkemme Jaaninojan sillalta, läheltä Kuralan Kylämäkeä. Jaaninoja on luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeimpiä Turun kaupunkipuroja, ja tämä kirkasvetinen puro laskee Aurajokeen. Paikka on kaunista maalaismaisemaa, ja alueella voi ihastella Kuralan Kylämäen tilan toimintaa. Kylämäen alueella on asuttu lähes puolitoista vuosituhatta.

Jaaninoja virtaa Pääskyvuoren suunnasta, tunnettuna maamerkkinä 191 metriä merenpinnasta kohoava Pääskyvuoren linkkitorni.
Näkymää Kuralan Kylämäen suuntaan.

Koko kesän kestänyt kuivuus ja helleaalto olivat värjänneet pellot keltaiseksi. Huhkon navetta oli valkoisen pressun suojassa ja remontin alla. Kylämäen ympäri pääsee kävellen myös sen itäpuolelta, ylhäällä olevaa kuvaa katsottaessa, oikealta puolelta. Lähdimmekin juuri tätä reittiä, ajatuksena päästä näkemään alueella laiduntavia lampaita ja lehmiä.

Elokuun maalaismaisemaa vain kävelymatkan päästä Turun keskustasta.

Mikäli pidät romanttisesta maalaismaisemasta, tämä on sinun paikkasi. Uskomatonta, että näin lähellä kaupunkia pääsee nauttimaan tällaisesta paikasta!

Metsäpolku Kuralan Kylämäen itäpuolella.

Kävelimme entistä polkujuoksulenkkipolkuamme ja verestimme vanhoja muistoja. Polku on juurakkoinen, mutta helposti käveltävissä myös ihan kesäsandaaleilla. Tämä metsäinen reitti antaa hyvän kuvan alueen upeista lähimetsistä.

Pian saavuimmekin lehmien aitaukseen, mutta lehmiä ei näkynyt missään. Oliko lehmät siirretty kenties helteen takia jonnekin muualle?

Kuralan Kylämäen lehmät nauttimassa elokuun laitumesta.

Löytyivät ne lehmätkin, ne olivat viileämmässä nurkkauksessa Jaaninojan kupeessa. Varmasti helteinen kesä on ollut hankala karjallekin, kellastunut laidun ei juuri tarjoa enää tuoretta syötävää lehmille.

Myös lampaat löytyivät läheisestä metsälaitumelta. Eläimien kannattaa antaa olla rauhassa, eikä niitä sovi mennä häiritsemään, niille ei myöskään kannata syöttää mitään.

Ihailemme hetken aitoa maalaismaisemaa ja jatkamme sitten matkaamme eteenpäin. Polku kulkee Jaaninojan yli, ja pian toisella puolella kannattaa kääntyä oikealle ja kävellä jyrkähkön kohdan yli rautakautiselle kalmistolle.

Vanhan riihen ja ladon luona voi tutustua alueen historiaan. Jääkauden loppuessa noin 10 000 vuotta sitten maankamara oli vajonnut jäämassojen painosta, ja jäiden lähdettyä alkoi maan kohoaminen. Kivikauden lopussa noin 4000 vuotta sitten tämä alue oli osa sisäsaaristoa. Ajanlaskun vaihtuessa Kuralan alue oli jo osa mannerta, ja rautakauden aikana ihminen alkoi jättää alueelle kädenjälkeään.

Rantoja alettiin käyttää laitumina, maita raivattiin pelloiksi ja puuta kaadettiin paljon rakentamiseen. Alkoi syntyä kulttuurimaisemaa, ja alueelta on löytynyt paljon rikkaita kalmistoja, jotka kertovat alueen silloisesta vauraudesta.

Jatkoimme matkaamme kohti Kylämäkeä ja 1950-luvun maalaistilaa. Tämä alue on kulttuurivirkistysaluetta, johon saa tutustua myös omatoimisesti aukioloaikojen ulkopuolella. Paikka on loistava päiväretkikohde. Mikäli saavut autolla, parkkipaikka löytyy Jaanintien toiselta puolelta.

Kuralan Kylämäki on kunnostettu 1950-luvun loistoonsa. Alueella kävellessä tuntuu kuin olisi aikamatkannut vanhalle maatilalle. Alueen karttaan kannattaa tutustua jo etukäteen, ja kivaa lisää tuovat myös kätköt. Tutustu karttoihin täällä.

Kuralan Kylämäen päärakennus, 1950-luvun maalaiskoti.

Muistan vieläkin huvittuneena, kun ensimmäisellä juoksulenkilläni juoksin pihojen poikki ja luulin, että joku asuu täällä maatilalla, kun kaikki oli niin autenttisen näköistä. En uskaltanut mennä sisälle, kun pyykit olivat pihalla.

Tietysti lähemmällä tarkastelulla olisi huomannut, että kyseessä on nukenpyykkiä, joita lapset saavat myös käydä pesemässä. Alue soveltuukin todella hyvin juuri perheen pienemmille, joille riittää näkemistä ja tekemistä.

Aukioloaikojen puitteissa vanhaan päärakennukseen pääsee myös sisälle tutustumaan. Talon sisustus onkin tehty viimeisen päälle ja rakennukseen on ehdottomasti käytävä tutustumassa.

Pihalta löytyy myös paljon muita rakennuksia, kuten vanha talli, jossa on vanhoja lasten leikkikaluja. Ulkopuolen puuhevonen on myös lasten suosikkeja.

Myös pihalla olevaan pränniin ja navettaan pääsee sisälle käymään ja ihmettelemään onko oikeasti astunut aikakoneeseen.

Pihalla on myös kanoja häkissään ja tomera kukko.

Kuralan Kylämäen kahvila ja puoti.

Sitten olikin aika nauttia retken kohokohdasta, eli kahvitauosta. Olihan sitä jo rehkitty. Kahvi, virvoitusjuoma ja vastaleivottu piirakka kyllä tekee hyvää pienen ulkoilun jälkeen.

Kävimme ihastelemassa vielä perinnepuutarhaa ja Katja puutarhurina ja floristina oli innoissaan tutkimassa mitä kaikkia perinnekukkia puutarhasta löytyykään.

Kuralan Kylämäki on kohde, jossa tulee käytyä vähintään kerran vuodessa ja on kyllä yksi ehdottomia suosikkejani Turun alueelta. Nyt oli kuitenkin aika jättää taas Kurala ja jatkaa matkaa!

Suuntasimme matkamme kohti Aurajokea. Aurajoki on ollut alueen tärkeä kulkuväylä ja sen rannat huokuvatkin paljon historiaa.

Kuralan kohdalla on silta, josta pääsee kivasti Aurajoen yli.

Saavuimme jokilaaksoon ja siirryimme sillan yli tois puol jokkee. Joen suu merelle oli vielä 800-luvulla Halisten kohdalla, ja vesitse pääsi Kuralaan asti ja pidemmällekin. Joki oli kaupankäynnin pääväylä ja joella liikkui paljon tavaraa: turkiksia, hyödykkeitä sisämaasta, koruja ja aseita ulkoimalta asti. Myös alueen halki menevä Hämeen Härkätie muodostui rautakauden lopulla.

Näkymää Aurajoelta Liedon suuntaan.

Aurajoki virtaa Liedon suunnasta, ja hiukan matkaa yläjuoksulle löytyy Vanhanlinnan linnavuori. Linnavuori oli puolustuksellisesti tärkeä paikka Turulle. Linnavuorelle pääsee kätevästi myös meloen.

Näkymää Aurajoelta Turun suuntaan.

Istuimme hetkeksi puistonpenkille lukemaan mitä kaikkea historiallista löytyy Aurajoen varrelta, ja sitähän löytyy! Aurajoen rikkaita kalmistoja tunnetaan 700-luvulta lähtien. Näitä kumpuja löytää joen rannassa kävellessä. Paikan päällä on myös kyltit, joista voi lukea Turun rikkaasta historiasta. Ravattulan Ristimäestä löydettiin vuonna 2013 maamme vanhimman tunnetut kirkon perustukset.

Tänä päivänä Aurajoki-miljöö ja Turun kansallinen kaupunkipuisto on kaupungin arvokkainta viher- ja virkistysaluetta. Vilkkaalla puistoalueella näkeekin paljon kävelijöitä, juoksijoita, pyöräilijöitä, melojia ja maisemanautiskelijoita.

Hautakumpujen välissä kävellessä kannattaa ihastella myös Aurajokilaakson upeaa luontoa jalopuineen.

Kiertelimme pitkin polkuja ja tutkimme Komosten kumpuja. Kummut ovat joko kaksi poikkeuksellisen säännöllistä luontaista kumparetta tai sitten ne voivat olla hautakumpuja rautakaudelta. Jännittää ajatella, että kaikkia näitä kumpuja ei ole edes tutkittu.

Alueen kasvistoa kartoitettiin vuosina 1991 ja 2008, jolloin alueella kasvoi mm. ahdekauraa ja sikoangervoa, jotka kertovat alueen rautakautista tarinaa. Ulkoilureitin kumpujen edestä löytyi myös vuonna 2016 kallio, jossa oli uhrikuoppia. Kohteet ovat suojeltuja muinaismuistolain perusteella.

Komosten kohdalla on lempipaikkojani Aurajoen rannalla. Alue on kaunis ympäri vuoden, mutta ehkä näin kesäaikaan tämä on kauneimmillaan.

Komosten kohdalta löytyy myös puuhun ripustettu keinu.

Kiertelimme vielä hetken paikkoja ihaillen ja lähdimme siirtymään kohti Halistenkoskea.

Halistenkosken nykyinen pato valmistui vuonna 1972 ja kalaporras vuonna 1995.

Kuten mainittua, vielä 800-luvulla Aurajoen suu oli Halisten kohdalla. Maan kohoaminen siirsi suuaukkoa kuitenkin koko ajan kauemmaksi ja lopulta tähän muodostui pieni vesiputous, koski. Koski avasi mahdollisuuden saada energiaa maanviljelyn ja teollisuuden tarpeisiin.

Halistenkosken myllynkivi ja muistolaatta.

Ensimmäisen kerran asiakirjoissa mainitaan Halistenkosken mylly vuonna 1352, eli koskella on ollut mylly yli 600 vuotta. Itse asiassa Halistenkoski on antanut vesivoimaa parhaimmillaan kolmelle jauhomyllylle. Koskella on ollut myös verkakutomon vanutusmylly 1540–1600, säämiskäntekijän valkkimylly 1600-luvulla, luumylly ja väritehdas 1800-luvulla sekä nikkarin verstas ja saha 1901–1905.

Luumylly tuhoutui tulipalossa vuonna 1929. Myllyrakennukset paloivat jatkosodan aikana vuonna 1942. Vesilaitos rakennettiin vuonna 1922 ja nykyinen pato vuonna 1972.

Lähde: Halistenkosken muistolaatta / Turku seura ja Turun kaupunki

Aurajokisäätiö vuokraa yhteistyössä kahvila Myllärintalo Annelan kanssa kanootteja ja kajakkeja, joilla pääsee ihailemaan Aurajokea vedeltä käsin.

Näkymää Turun suunnasta Halistenkoskelle päin.

Lähdimme jatkamaan matkaamme Halistenkoskelta kohti Tuomaansiltaa. Aurajoen maisema alkaa muuttua dramaattisesti urbaanisemmaksi. Rehevä, pusikoitunut jokilaakso alkaa muuttua puistomaisemmaksi.

Rautatiesilta kulkee Aurajoen yli.

Ennen Tuomaansiltaa on rautatiesilta. Nyt alkaa olla jo kaupunkilaismaisemaa. Katutaide koristelee sillan perustuksia.

Rautatiesilta ja Tuomaansilta. Tämän jälkeen alkaa kaupunkiosuus.

Vaikka Aurajoki kohtaa Turun kaupungin, eivät viheralueet tähän lopu. Aurajoen rantaan on istutettu jalopuukujastot. Joen reunamat ovat puistomaisia virkistysalueita.

Puistomaista ulkoilureittiä Tuomaansillalle.

Tuomaansillan kohdalla ykköstie kulkee Aurajoen yli. Tuomaansillalla on yksi kuuluisimmista kohdista ottaa kuva Aurajoki-miljööstä.

Tuomaansillan ”valokuvausuloke”.

Tuomaansillalla on uloke, josta kannattaa käydä ottamassa näkymät Turun Tuomiokirkon suuntaan.

Kuva Tuomaansillan ulokkeelta.

Tämä on varmasti monelle tuttu kansallismaisema. Tuomaansillalta saa parhaat kuvat, kun aurinko ei ole suoraan edessä, joko aamulla tai vastaavasti hiukan illemmalla. Mielestäni tämä maisema on syksyn ruskan aikaan parhaimillaan, kun jalopuut paljastavat arvokkaan värikkäät syysvärinsä.

Syksyinen kuva samasta kohdasta.

Jalopuukujanteen vanhin osa löytyy Tuomiokirkkosillan ja Aurasillan väliltä. Tuo osa on istutettu jo vuonna 1830 ja on lähes 200 vuotta vanha. Istutukset ovat pääosin puistolehmusta ja vuoristojalavaa.

Tuomikirkon puistossa on kesäisin mukava terassialue, jossa saa laadukasta ruokaa ja juomaa.

Tuomiokirkon terassi on anniskelualuetta, joka on auki vain kesäisin. Valittavissa on istua tuoleille torilla tai sitten voi mennä puiston puolelle.

Tässä nerokkaassa konseptissa voit lainata vaikkapa maton ja istuutua nauttimaan piknikhetkeä nurmikolle. Ruokailukojuista löytää monipuolisia makuelämyksiä.

Puistossa on myös alueita, joissa voi istuutua omaan rauhaan nauttimaan kesäisestä drinkistä, jolloin turvalliset etäisyydet myös säilyvät.

Turun keskusta on Aurajoen molemmin puolin.

Tuomiokirkolta matkaa jatkaessa olemmekin jo Turun keskustassa. Nyt onkin valinnan varaa tekemisen suhteen.

Ravintoloiden ja hyvän ruoan ystäville Turusta löytyy ihan kansainväliselläkin tasolla mitattuna huippuluokan ravintoloita.

Aurajoelta voi vuokrata myös sähkömoottorilla toimivan piknik-veneen ja viettää päivän vesillä.

Turun vanha suurtori.

Vanha suurtori oli satoja vuosia Suomen tärkeimpien liikenneväylien keskeisin solmukohta. Tori oli myös tärkeä kauppapaikka, ja molemmilla puolilla toria oli jo 1400-luvulla kivisiä toriaittoja. Tämä oli myös Turun hallinnollinen ja kaupallinen keskus Turun paloon 1827 asti.

Tämä Turun yksi kuvatuimmista katunäkymistä on kuvattu suurtorin porttikongista.

Museon ystäviäkään ei ole unohdettu ja lähellä Aurajokea on esimerkiksi käsityöläis- ja apteekkimuseo, Aboa Vetus ym.

Laadukkaita kahviloita herkuttelijoille löytyy myös Aurajoen rannoilta moneen makuun.

Kaupungilta löytyy myös vauhdikkaampaan menoon tottuneille sähköpotkulautoja ja polkupyöriä vuokralle.

Turun kuuluisalla ”jokirannalla” voi käydä myös kahvilla, jäätelöllä tai käydä tutustumassa jokilaivojen terasseihin.

Kesällä Turun vilkkaimpia paikkoja on jokilaivojen edestä kulkeva kävelykatu. Katu on hiukan huonosti suunniteltu ja suosittelen pysymään kivetyksen puolella, jos kävelet, koska vauhdikkaat polkupyörät ja sähköpotkulaudat vilistävät asfaltilla.

Eihän tästä kaupunki juuri kauniimmaksi voi muuttua. Aurajoen ympäristö on Turkua kauneimmillaan.

Kävelemistä ja vaihtoehtoja riittää, koska jokeahan voi kävellä molemmin puolin.

Aurajoen rannasta löytyy myös Turun kaupunginteatteri. Turussa teattereita riittää kulttuurinjanoisille.

Kuuluisalla Förillä pitää myös aina käydä. Tällä lautalla vaihdat itsesi helposti tois puol jokkee tai täl puol jokkee.

Museolaiva Sigyn avasi jälleen ovensa yleisölle ja tämä on yksi Varvintorin Forum Marinumin kohteista, joissa ehdottomasti kaikki merenkäynnistä kiinnostuneiden kannattaa käydä piipahtamassa.

Forum Marinumin kohteista löytyy myös vuonna 1902 valmistunut fregatti, Suomen Joutsen. Suomen Joutsen luovutettiin vuonna 1991 Turun kaupungille, joka sitoutui huolehtimaan aluksen kunnostuksesta. Pian Suomen Joutsenen jälkeen löytyy vielä Turun linna ja Turun satama. Kävellen pystyy jatkamaan vielä Turun kansallista kaupunkipuistoa Ruissaloon saakka.

Mikäli kävelymatka Ruissaloon tuntuu pitkältä tai tylsältä, vaihtoehtona on 24.5.–29.8. myös Fölin (Turun seudun joukkoliikenne) vesibussi.

Vesibussi kulkee Turun keskustasta Martinsillalta (Itäisen Rantakadun puolelta) Ruissaloon. Matkan varrella vesibussi pysähtyy Forum Marinumin, Ruissalon telakan ja Hirvensalon Pikisaaren pysäkillä. Kaikki pysäkit ja molemmat alukset ovat esteettömiä.

Matka maksetaan kuten Fölin bussiliikenteessä: matkakortilla, pankkikortin lähimaksulla, mobiililipulla tai käteisellä.

Lähde: Föli 15.9.2021 https://www.foli.fi/fi/aikataulut-ja-reitit/vesibussi

Mikäli tässä ei ollut vielä tarpeeksi, niin höyrylaiva s/s Ukkopekalla voi käydä päivällisristeilyllä Naantalissa ja illallisristeilyllä Loistokarin saarella. Myös muita laivomatkoja löytää Aurajoelta.

Turun kansalliseen kaupunkipuistoon tutustuu hyvin yhdessä päivässä. Kuitenkin nähtävää ja tutkittavaa löytyy alati vaihtuvassa ja kulttuuririkkaassa ympäristössä koko elämän ajaksi.

Turku on todella kaunis paikka kesällä, mutta erityisesti syksyllä ja myös talvella, kevättä unohtamatta.

Syksyinen Aurajoki.
Talvinen Aurajoki.
Turun linna syksyllä.
Ruissalo talvella.
Meloen tutustumassa joulukaupunkiin.
1 reply

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.