Tuokiokuvia Lapista – Kiljavan Erä- ja luonto-opasopiskelijoitten kurssiretki Hetta-Pallakselle

Valvovina silminä ja opastajina Kai Lehtonen ja Pasi Juutilainen

08.03.2015 Etelästä Pohjoiseen

Helsingin Päärautatieasemalle kertyi touhukasta väkeä ja paljon tavaraa hyvissä ajoin ennen junan lähtöä. Tuliko mukaan sitä sun tätä, unohtuiko jotain, no, onhan tässä tavaraa vaikka muille jakaa… Mutta niinpä vain hujahtivat ahkiot ja sukset, reput, rinkat, nyytit ja pussukat junaan. Isot tavarat heivattiin reippaasti konduktöörivaunuun, pienemmät nyssäkät seurasivat omistajiaan makuuvaunuhytteihin. Paikka löytyi kaikille, niin tavaroille kuin ihmisillekin.
Klo 20.52 juna nytkähti liikkeelle ja matka kohti pohjoista seikkailua alkoi. Riihimäeltä liittyi vielä matkalaisia mukaan, sitten oli etelästä Paden johdolla lähtenyt joukko täysilukuinen.

09.03. 2015 Pohjoisessa
Aamulla Kolarissa ravintolavaunun kahvin vahvistamina poistuimme junasta purkamaan tavaroita peräkärryyn ja pikkubussiin. Vielä pikainen evästäydennys kaupasta ja pääsimme matkaan.
Maisemia ihaillen köröttelimme Vuontispirtille, missä tapasimme Kiilopään työharjoittelusta tulleet kurssilaiset. Seurasi iloinen jälleen näkeminen ja paljon halauksia: Kiljavan ELO taas koossa!
Lounas syötiin Vuontispirtillä, sitten vielä pientä tavaroitten säätöä ennen kuin lähdimme kohti Hettaa.

Hetassa purkauduimme autosta, otimme ahkiot ja sukset peräkärrystä, jakauduimme kahdeksi ryhmäksi ja sonnustauduimme hiihtoon. Kaitsu liittyi joukkoon, joten molemmille ryhmille oli valvova silmä.

Kuva1 Hetta-Pallas

Hetta-Pyhäkero 8,19 km hiihtäen

Hiihto alkoi melkoisessa tuulen tuiverruksessa Ounasjärven ylityksellä. Kroppa oli vielä kankea matkustamisesta ja ahkio tuntui painavan tuhat kiloa. Alku aina hankalaa… Päästyämme järven yli metsän suojaan elämä helpottui. Korkeuskäyrillä pysytellen ryhmäni kiersi vaarat länsipuolelta, toinen ryhmä valitsi enemmän nousua reitilleen. Nyt jo pystyin nauttimaan maisemasta ja aurinkoisesta säästäkin.
Pyhäkeron kämpälle pääsimme vasta pimeän tultua. Pienen hengenvetotauon jälkeen alkoi telttojen pystytys otsalamppujen valossa. Telttapaikkoja tampattiin, kuka suksilla, kuka lumikengillä, tarvittiin siinä lumilapioitakin, valopäinen muurahaisarmeija pystytti telttakylän tuvan läheisyyteen, nesteytti ja ruokki itsensä. Tupa täyttyi hetkessä kuivateltavista saapashuovista ja vaatteista, ilma oli sakeana kuivuvien tamineitten aromeita ja kokkapuheita.
Iltakymmeneltä kokoonnuimme kaikki tupaan, missä saimme Kaitsulta ja Padelta kriittistä palautetta ja hyviä neuvoja tuleviin koitoksiin. Vielä hieman tähtien ja revontulten ihailua, sitten jo alkoivat unituhina ja vieno kuorsaus asumuksissa vallata äänimaisemaa.

 

10.03.2015 Pyhäkero–Sioskuru, hiihtomatka 10,01km

Aurinkoinen aamu valkeni unenpöpperöisten silmien ihailtavaksi. Hetken ihmettelyn jälkeen alkoivat aamupuuhat: Kahvia, puuroa, kellä mitäkin aamiaisherkkua, termospullojen täyttöä vedellä, lentävä lounas ruokatermokseen, leirin purku, omien kamppeitten löytäminen kaikkien kuivumaan ripustettujen seasta, normaalit aamupuuhat siis. Aika lentää aamuisin ja lähtö oli käsillä tuossa tuokiossa.
Aamun -9 asteen pakkanen lauhtui päivän mittaa iltapäivän -2 asteeseen. Loistava, aurinkoinen hiihtopäivä lentävine lounaineen sujui kommelluksitta.

Loppumatkassa oli julma nousu, mutta yhteispelillä siitäkin selvittiin ja kaikki ahkiot saatiin ylös. Perillä Sioskurun kämpän liepeillä olimme jo klo 14, joten valoisaa aikaa riitti hyvin Kaitsun pitämään oppituntiin lumen rakenteen tutkimisesta ja rinteen kulman mittaamisesta lumivyöryvaaran ennakoimiseksi. Mielenkiintoista.

Osa porukasta kipaisi lumikengillä ylös vaaralle maisemaa ihailemaan, kyllä kannatti rämpiä, lumikenkiinkin sai aivan uudenlaisen tuntuman paksussa lumessa, kyllä ne kantavat, eikä alaspäin kävely tunnu pelottavalta, kun lunta on tarpeeksi. Kämpän läheltä löytynyt sulavesipaikka helpotti vesihuoltoa, kun sulattamisen ja keittämisen sijasta vedelle riitti keittäminen.

Ja sitten majoittumaan: Osa porukasta nukkui tuvassa, osa teltoissa ja osa kaivoi itselleen lumiluolan yöpymistä varten. Allekirjoittanut lähti kaivuhommiin. Oli siinä hommaa, lumi oli paikoitellen kivikovaa ja raskasta kaivaa, mutta reissuparini huolehti ruoasta, huolto pelasi ja sain asumukseni valmiiksi. Kovin polleana ryömin suloisen untuvamakuupussini syleilyyn puhtaan valkeitten lumiseinien suojaan, kun nukkumaanmenoaika koitti.

Kaivaessa kyllä kastui, taisin olla umpisuoltani myöten märkä, kun työ oli valmis. Onneksi tuvassa sai kuivatella kamppeita hyvässä seurassa holtittoman huumorin säestyksellä. Illalla saimme palautteet ja yhteenvedon päivästä Paden ja Kaitsun toimesta. Lopuksi tähdet ja revontulet rauhoittivat kulkijat päivän touhuista unten maille. Ja uni maistui makealta.

Kuva3 Hetta-Pallas

11.03.2015 Sioskuru–Hannunkuru, hiihtomatka 12,13 km

Uskomatonta, mutta totta, jälleen aurinkoinen aamu, pakkasta -8 astetta. Mikä on herätessä postikorttimaisemassa.

Tuttujen aamupuuhien jälkeen matka jatkui kohti Hannunkurua. Oma ryhmäni aloitti matkan poikkeuksellisesti lumikengillä rinnettä ylös kivuten toisen ryhmän hypätessä heti suksille. Eipä lipsunut lumikenkä rinteessä, muuten oli melkoisen raskas nousu heti matkan alkuun. Noususta selvittiin ja matkan teko tasaantui ja keveni. Edellisiltaisen oppitunnin jälkeen lunta tuli katseltua uusin silmin.

Maisema oli edelleen huikaiseva, auringon kilossa kimmelteleviä tuntureita, jossain kauniita, mutta kohtalokkaita roikkuvia lumilippoja, tuulen tuivertamat taideteokset lumella, ohuen savun tavoin liikkuva hento lumiharso hangen yllä…ei ole sanoja, toivottavasti kuvat kertovat enemmän.
Hunnunkurun tuvalle saavuimme hyvissä ajoin. Kaikille löytyi majapaikka tuvasta, mikä olikin mainio asia, koska illansuussa meitä odotti ylellisyys nimeltä sauna.

Aurinkoinen iltapäivä kului vesihommissa, saunalle kuskattiin vesikelkan avulla saaveittain vettä, tupaan tuotiin avannosta vettä ämpäreillä, tuvan ympärillä suhisivat keittimet lumesta vettä sulateltaessa ja ruokaa laitettaessa. Sallittu v-sana oli siis vesi.

Sauna oli suuri nautinto, lämpöä ja rentoutusta rasittuneelle kropalle, pahimmat hienhajut pois ja puhtaat alusvaatteet ylle, ah, autuutta.

Iltaohjelmaan kodalle meitä saattelivat taas tähdet ja revontulet, joten sopivaan olotilaan pääsimme jo ennen kotaan astumista. Kaunis ja tunnelmallinen Lapin kaste oli illan ohjelmanumero, kiitos kastajille.

Kasteen jälkeen jutustelu jatkui hieman saamelaisia perinteitä ja tähtikuvioita sivuten. Rauhallinen ilta päättyi taas päivän faktoihin ja palautteisiin. Tuvassa ei tarvinnut unta kauan pyydystellä.

Kuva4 Hetta-Pallas

12.03.2015 Hannunkuru, Varkaanjärvi, hiihtomatka 8,79km

Makoisten tupaunien jälkeen heräsimme tuttuun tohinaan, aamiaista, vettä termareihin, kamojen kasaamista, kadonneitten tavaroitten etsimistä…on siinä tohinaa, kun iso porukka touhuaa samaan aikaan, mutta sopu sijaa antaa ja huumori auttaa aina. Aamulla ennen lähtöä saimme oppitunnin hiihtotekniikasta ja nousukarvojen käytöstä. Hyviä ohjeita saimme jälleen kerran.

Päivä oli taas leppeän aurinkoinen, aamun pikkupakkanen vaihtui plussan puolelle päivän mittaa.
Reittimme poikkesi alkuperäisestä suunnitelmasta, jonka mukaan olisimme hiihtäneet Nammalakuruun. Uusi reitti oli loistava valinta, säästimme paljon kilometrejä ja pääsimme laskemaan mukavia mäkiä.
Ehkä mäenlasku ahkion kera ei kaikkien mielestä ollut aivan yhtä hauskaa kuin allekirjoittaneesta, joka riemusta kiljuen päästeli menemään kilometritolkulla tasaiselle asti tarkoituksenaan päästä jaloista pois, mikäli sattuisi kaatumaan. Selvisimme kaikki ehjin nahoin alas ja saavutimme määränpään joutuisasti. Hauska laskeminen kostautui tietenkin jyrkällä ylämäellä, josta selvittyämme olimmekin jo Varkaanjärven kodalla.

Päivänvalolla saimme taas telttakylän ja muut majoitteet hyvään kuosiin yötä varten. Tälläkin leiripaikalla saimme sulaa vettä käyttöön. Kaivonamme oli joki, josta ongimme kepin päässä narussa roikkuvalla pakilla vettä.

Jotkut reippaat jaksoivat hiihdellä lähitienoolla leirin pystytyksen jälkeen toisten keskittyessä ruokaan, juomaan ja muuhun palautumiseen, sekä kauniista maisemasta nauttimiseen.
Illalla kodan tulilla saimme oppitunnin hypotermiasta ja demonstraation hypopussin tekemisestä ja käytöstä.

Ilta jatkui ohjatun keskustelun myötä, kävimme läpi hyviä ja kehitettäviä puolia itsessämme, omia odotuksia ja toiveita reissun suhteen, ryhmän toimintaa, yhteishenkeä ym. perustavanlaatuisia asioita.
Pääosin positiivisella mielellä ja hyvällä huumorilla porukka reissun rasituksista huolimatta tuntui olevan.

Se vain on niin upea tuo Lapin luonto, että se lääkitsee ihmisen luontoa, vaikka tekeekin ihmisestä hyvin, hyvin pienen ja nöyrän voimansa edessä.
Illan kevennyksenä oli vielä leikkimielinen visailu Ahku vastaan Einstein, lopuksi rauhoituimme Lapin tangon tunnelmiin.

Hieno ilta päättyi taas tähtien ihailuun ennen kömpimistä tuulen paukuttamaan telttaan.
Teltta pysyi paikallaan tuulisessa yössä, ei tullut vilu, tuuletus toimi loistavasti, uni oli sikeää ja makeaa.

Kuva5 Hetta-Pallas

13.03.2015 Varkaan kota -Vuonispirtti-Kolari, hiihtomatka 4,71 km

Viimeinen leirinpurku aurinkoisessa aamussa sujui jo rutiinilla. Mieli tuli kaihoisaksi, vielähän sinne olisi voinut pariksi päiväksi jäädä.

Edessä oli hurja ylämäki, jonka päälle kiskoimme ahkiot ennen lähtöä. Pientä venyttelyä ja yhteishengen kohotusta harrastimme mäen alla, sitten hyökkäsimme viimeisten kilometrien kimppuun.
Viimeinen etappi sujui tuulisessa säässä välillä kokeilun vuoksi umpihangessakin hiihtäen.
Saavuimme Vuontispirtille puolilta päivin juuri sopivasti päästäksemme saunaan ja ruokapöydän antimien kimppuun.

Auto ja peräkärry saapuivat aikanaan, pakkasimme tavarat kyytiin ja matka jatkui kohti Pallaksen luontokeskusta, missä viivähdimme puoli tuntia. Pallashotellin aulabaarissa nautimme pikaiset munkkikahvit, sitten jatkui matka kohti Kolaria.

Kolarissa kävimme taas marketissa ostamassa matkaeväitä, juna tuli ajallaan ja hurja tavaramäärä katosi nopeasti kulkuvälineen sisuksiin.

Hyvästi pohjoinen talven taikamaa, pieni pala sydämestä jäi niihin maisemiin.
Ravintolavaunussa nostimme maljoja hienolle reissulle junan puksutellessa kohti etelän kevättä.

Kuvat: Antti Ulmanen
Teksti: Päivi Soikkeli

2 replies
  1. Kari Rantanen
    Kari Rantanen says:

    Ihana matkakuvaus!! Samoille maisemille päässemme mekin kaverini kanssa reilun viikon päästä, toivottavasti kokemaan jotain samankaltaista – tai vaikka sitten täysin erilaistakin – tunturien hurmaa!

    –Kari

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.