Tunturihulluus iskee Kukaksella

Teksti: Anitra R￶önkkö￶
Kuvat: Santeri Lähteensuo

Kun katselee Yllästunturin luontokeskus Kellokkaassa tuntureiden pienoismallia, Kukastunturi näyttää pannukakkumaiselta muihin kavereihinsa verrattuna. Se on toiseksi matalin Ylläksen tuntureista, 477 metriä meren pinnan yläpuolella, mutta mataluus ei tee Kukaksesta yhtään sen vähäisempää käyntikohdetta.

Koska majailemme Ylläsjärven puolella ja kunto ei ole kummoinen, jätämme automme tanssipaikka Riemuliiterin parkkipaikalle sen sijaan, että hiihtäisimme koko matkan. Ohitamme Karilan navettagallerian, johon pistäytyisimme mielellämme teelle ja pullalle, vaan ei ole aikaa. On päästävä pian ladulle, sillä aurinko paistaa täydeltä terältä äärimmäisen sinisellä taivaalla.

Jo muutaman kilometrin päässä tulee risteys, jossa pitää valita lähteekö￶ kapuamaan Kukakselle vai hiihtääkö￶ Kotamajalle kiertäen Kukastunturin. Risteyksessä on hiihtoloman ruuhkaa, mutta suurin osa ei lähde nousujohteiselle ladulle. Jostain syystä ihmiset tuntuvat karttavan ylämäkeä, joten siinäpä onkin hyvä vinkki: jos haluat olla rauhassa, lähde tunturiin. Tai jos haluat nähdä sen, mitä Ylläksellä todella kannattaa nähdä, lähde sittenkin tunturiin.

Nousu Kukakselle on merkitty osin punaiseksi eli keskivaikeaksi reitiksi, loppuosasta vaikeaksi, eli mustaksi reitiksi. Musta näyttää kartassa uhkaavalta, mutta osoittautuu ihan mukavaksi nousuksi. Edessämme aasialainen turisti vaappuu haarakäyntiä sitkeästi kohti lakea, ja samalla tyylillä etenemme itsekin. Ohi menee muutama jäntevä luistelutyylin hallitsija ja herättää pienen vihreän hetken sisimmässä. Ollapa samanlainen voima talletettuna omaan hartiapankkiin.

Mustan taipaleen loppuvaiheilla maisemat käyvät yhä hienommiksi ja olo haltioituneeksi. Lumen pinta on kuin karkeakiteistä suolaa. Tänä vuonna ei ole enää tykkylunta, mutta puut ovat valkoisen kuuran peitossa. Kaikki on valkoista , taivaansinistä ja niin hohtavaa, että mitään näin ihanaa ei voi ollakaan. Onnellisuus leviää kaikkiin jäseniin, olo on kummallisen autuas – selvä tunturihulluuden merkki.

Kaupasta poimitun Ylläksen mainoslehtisen otsikko on ”lähinnä taivasta”. Sitä ei oikein ymmärrä, jos ei nouse tunturiin. Hetken on tunne, että kun vähän kurottaa, taivasta voi tosiaankin hipaista. Miten saisi tämän hetken talletettua purkkiin ja säil￶öä niin, että sen muisto ei haalistuisi koskaan?

Kukaksen laella tulee vastaan tulee hymyileviä ihmisiä, ja miksei tulisi. Kyllähän nämä tunturimaisemat tekevät kenet tahansa iloiseksi. Kukaksen laelta näkee pohjoisessa Pallaksen kerojen ketjun, idässä Lainion ja etelässä uljaan Ylläs-tunturin.

Kun viima nipistelee käsiä ja poskipäitä, on aika lähteä takaisin ladulle ja niittää lisää työ￶n tuloksia: edessä on pitkä lasku Kukaksen rinnettä aina Kotamajalle asti. Reitti jatkuu siis mustaksi merkittynä, lasku on silti miellyttävä. Latu kaartelee välillä pehmeästi, välillä jyrkästi, mutta kyllä siinä pystyssä pysyy. Männyt ja vastaantulevat hiihtäjät vain suhahtelevat ohi, kun tullaan jo Kotamajalle, jonka aurinkoisella seinällä retkeilijät sy￶övät voileipiään.

Emme jää taukopaikalle, koska meillä siintää mielissämme Elämänluukun maukas keitto. Kyltti Kotamajalla kertoo, että vanhaan savottakämppään on kuusi kilometriä matkaa. Olemme valmistautuneet taas muutamaan nousuun haarakäynnillä, joten on ilo huomata, että siihen ei olekaan tarvetta. Kuusi kilometriä menee kuin lentäen, koska reitti on enimmäkseen laskujohteinen. Vain lopussa pitää kavuta pieni mäki, ennen kuin ollaan Elämänluukulla.

Elämänluukku on kerta kaikkiaan mainio tapaus. Se on alun perin Kemi-yhti￶ön savottakämppä, joka majoitti tukki-urakkaan lähteneitä miehiä. Nimi tulee keitti￶ön ja tuvan välisestä luukusta, josta keittäjänaiset jakoivat ty￶ömiehille murkinaa. Sisustuksessa on säilytetty muun muassa kerrossänkyjä ja voi vain kuvitella, kuinka niiden huopavilttien välissä on kuorsattu raskaan ty￶öpäivän päätteeksi.

Punkat Elämänluukussa

Päivän pieni pettymys iskee, kun kuulemme, että Elämänluukusta ei saa enää lounaskeittoa. Tekeminen meni kuulemma liian vaikeaksi ilman sähk￶öjä ja ymmärtäähän tuon. Tyydymme lohi- ja poroleipiin ja pullaan, joka tuoreudellaan loiventaa takaiskua. Variksenmarjasta tehtyä mehuakin saisi.

Ravittuina päätämme tehdä vielä pienen lenkin Äkässaivolle, jonne on Elämänluukulta noin neljä kilometriä. Äkässaivo on jäätikkö￶jokien kuluttama kanjoni, ja sen vieressä on Seitapahta, jotka ovat muinoin olleet saamelaisten pyhiä paikkoja.

Lenkin puolivälissä alkaa tuntua siltä, että tuli tehtyä huono ratkaisu. Vesist￶öä kyllä vilahtelee puiden lomassa, mutta missä se varsinainen Äkässaivo on? Suksi tuntuu siltä kuin olisi liimaantunut kärpäspaperiin, ja paluumatka samaa reittiä pitkin hirvittää. Matka tuntuu loputtomalta ennen kuin saavumme kyltille, joka kertoo, että ladulta pitäisi poiketa vielä 200 metriä metsään päin.

Selkää jomottaa ja umpihangessa rämpiminen ei houkuttele, joten käännymme takaisin. Onneksi suksi on alkanut taas luistaa, vaikka taivas harmaantuu ja valmistautuu heittämään lunta niskaamme.

Vanhasta muistista tiedämme, että paluumatka Elämänluukulta Riemuliiterin parkkipaikalle vaatii ensin tasaista hiihtoa pitkin Äkäsjoen jäätä ja sitten metsässä. Etenkin tasapaksu joella hiihtäminen vastatuulessa herättää mielessä kauheaa vastustusta. Mutta vielä mitä. Tuuli on my￶ötäinen ja tuntuu siltä, kuin joku ty￶öntäisi takapuolesta lisää vauhtia. Lumi tipahtelee hiljaa kasvoille.

Sen sijaan järven jälkeen alkava metsäreitti tuntuu kestävän ikuisuuden. Fileet selkärangan molemmin puolin ovat nyt kovettuneet kireäksi panssariksi. Eteneminen on kaikin puolin yhtä tuskaa. Mutta minkäs teet, ei metsään voi jäädä makaamaan, joten mars eteenpäin.

Sitkeä raahustaminen palkitaan, kun latu johdattelee vihdoin pienelle kukkulalle ja Riemuliiterin parkkipaikalle.

Autossa valtaa haikeus. Taakse jää pieni Kukas suurine tunteineen.

Kukastunturi kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N=7506978.253, E=382012.254.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.