Tulenteko kuumottelee, mutta onko leirinuotiosi laiton? Näillä muistisäännöillä vältät metsäpalon!

Nuotio on klassinen osa eräilyä ja kuuluu monen mielestä onnistuneeseen retkeen, mutta aina leiritulia ei voi tehdä. Missä ja milloin tulenteko on kiellettyä ja missä olosuhteissa tulistelu onnistuu? Nämä jokaisen olisi hyvä tietää, sillä tiettyyn aikaan vuodesta jopa huolella sammutetuissa maatulissa voi piillä metsäpalon riski.

Keväällä uutisoitiin, etteivät retkeilijät paljoa piittaa metsäpalovaroituksista vaan tulistelevat nuotioilla kuten ennenkin. Osa ei välttämättä tiedä vallitsevasta metsäpalovaroituksesta, osa ei tiedä sen merkitystä ja osa ei varmasti vain välitä. Sosiaalisen median ryhmissä ja keskustelupalstoilla välillä kuulee muidenkin ihmisten taivastelevan tätä, mutta kohdalle osuessa kukaan ei tavallisesti uskalla ottaa asiaa puheeksi tulitikkuja raapivien kanssa.

Syytä ehkä kuitenkin olisi, sillä tulen tekeminen on aina riski. Se on riski siinä mielessä, ettei sen leviäminen ole silloinkaan mahdotonta, kun tulistelija on hoitanut kaiken oppikirjojen mukaan. Vaikka olisit vahtinut nuotiota koko sen palamisen ajan ja sammuttanut tulen lähtiessäsi, et voi koskaan olla täysin varma, ettei leviämisriskiä ole.

Kuvassa on järveen isoista oksista rakennettu juhannuskokko.
Monelta jäi juhannuskokot polttamatta metsäpalovaroituksen vuoksi. Kuva on vuodelta, jolloin varoitusta ei ollut. Kuva: Sini Malminiemi

Käytännössä tuli voi levitä retkeilijän nuotiosta useampaa kautta. Poltettaessa pihkaista puuta, kuten kuusta tai mäntyä, syntyy kipinöitä. Isojen pihkapallojen poksahdellessa isompiakin palavia kappaleita voi singota nuotiosta. Hyvällä tuulella kipinät voivat lentää pitkiä matkoja ja myös ylös korkeuksiin, puiden latvoihin.

Maatulissa Aku Ankoista tuttu kivirinki ei paljoa palon leviämistä estä. Tuli nimittäin lämmittää maata allaan ja kytö saattaa lähteä leviämään sivuttaissuunnassa aluskasvillisuuden juuria pitkin. Ja poksahtaa pintaan jossain aivan muualla.

Kytö voi selviytyä pitkiäkin aikoja näkymättömissä ja sytyttää maastopalon vasta retkeilijän lähdettyä alueelta. Kuivissa olosuhteissa se voi kasvaa jopa metsäpaloksi.

Mitä kuivempi metsä sitä suurempi riski.

Kuvassa on kuumana hehkuvia hiiliä nuotionpolton jäljiltä.
Kuva: Sini Malminiemi

Ilmatieteenlaitos julistaa metsäpalovaroituksen silloin, kun maasto on niin kuivaa, että metsäpalon riski on huomattava. Tällöin avotulen teko on kokonaan kielletty. Varoitustilanne päivitetään yleensä puolilta päivin.

Pelastustoimen mukaan jokainen on vastuussa sytyttämästään nuotiosta ja siitä, ettei tuli leviä. Tätä ajatellen kuivana kesänä katselee kauhulla jo kaukaa tulipaikalta kohoavaa savua, someen päätyviä kuvia ja erityisesti lähellä asutusta tehtäviä laittomia nuotioita.

Näitä valmiiden tulipaikkojen ulkopuolelle tehtyjä ”villejä nuotiopaikkoja” näkee erityisesti suosituilla retkeilyalueilla. Monesti tulien tekijä on sentään katsonut, ettei rakenna nuotiotaan suoraan aluskasvillisuuden päälle, mutta ylimääräiset tulet eivät missään nimessä ole OK eivätkä sallittuja.

Kuvassa on leirinuotio tehtynä rakennetulle tulipaikalle.
Tarpeenmukainen ja hallittu nuotio tehtynä oikeaan paikkaan on tunnelmanluoja retkellä. Kuva: Sini Malminiemi

Kun kerran sille tuntuu olevan tarvetta, niin…

Kerrataanpa tulenteon säännöt:

Suomessa avotulenteko ei kuulu jokamiehenoikeuksiin toisin kuin Ruotsissa ja Norjassa. Nuotiota ei siis saa tehdä ilman maanomistajan lupaa. Pelastuslain mukaan avotuleksi lasketaan tuli, joka voi päästä leviämään joko maapohjan tai kipinöinnin kautta.

Suosituilla, valtion omistamilla retkeilyalueilla, kuten kansallispuistoissa, reittejä huoltava Metsähallituksen Luontopalvelut on antanut luvan tehdä tulet huolletuille tulipaikoille, mikäli ei ole voimassa olevaa metsäpalovaroitusta. Nämä tulipaikat on myös selkeästi merkitty alueen karttoihin. Niiden ulkopuolelle ei ole lupa tehdä tulia.

Kuvassa on Metsähallituksen rakentama tulipaikka Oulangan kansallispuistossa Oulankajoen varrella.
Metsähallitus on antanut luvan tehdä nuotion retkeilyalueillaan rakennetuille tulipaikoille silloin, kun ei ole metsäpalovaroitusta. Nuotion tekoon tulee käyttää siihen tarkoitettuja tarjolla olevia polttopuita. Kuva: Sini Malminiemi

Metsähallitus on myös antanut luvan tehdä maatulet pienistä maapuista Lapin erämaissa, Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa sekä Pohjois-Karjalassa olevilla alueillaan. Näilläkin alueilla tulisi kuitenkin ensisijaisesti käyttää huollettua tulentekopaikkaa, jos sellainen on alle puolen kilometrin etäisyydellä tarjolla. (Psst! Näillä paikoilla on myös fiksumpaa käyttää muiden jo käyttämiä nuotiopaikkoja!)

Myös maatulien teko riippuu luonnollisesti siitä, onko julistettu metsäpalovaroitus. Teko-oikeus riippuu myös siitä, missä retkeilet. Luonnonsuojelualueilla tulenteko riippuu alueen hoito- ja käyttösuunnitelmasta. Jos ei jaksa selvittää, onko alueella lupa tehdä avotulta, on turvallisempaa olettaa, ettei se ole sallittua.

Kuvassa sytytetään maatulia Käsivarren erämaassa.
Metsähallitus on myös antanut luvan tehdä maatulet tietyillä alueilla Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Metsäpalovaroituksen aikaan tulia ei saa tehdä. Tulen tekijä on aina vastuussa paloturvallisuudesta. Kuva: Sini Malminiemi

Metsä- ja ruohikkopalovaroituksen aikaan tulet saa tehdä vain hormillisiin (ja maasta irrallisiin) tulipesiin. Tällä pyritään ehkäisemään kuumien kipinöiden lentäminen maastoon. Matkalla hormissa kipinät ja muu tulesta leijumaan irtoava aines ehtii jäähtyä. Ainakin, jos hormi on tarpeeksi pitkä.

Kipinäriskin syystä myös retkeilijöiden käyttämien risukeitinten poltto on metsäpalovaroituksen aikaan kiellettyä.

Kuva tulista puukamiinassa
Tupien kamiinoissa ja katettujen tulipaikkojen hormillisissa tulisijoissa voi tehdä tulet myös metsäpalovaroituksen aikaan, mikäli maanomistaja ei ole sitä erikseen kieltänyt. Muista aina tarkistaa varoitukset ja aluekohtaiset säännöt ennen retkelle lähtöäsi! Kuva: Sini Malminiemi

MUTTA. Maanomistajalla on aina oikeus rajata tulentekoa ja metsäpalovaroituksen aikana tulenteko voi olla kiellettyä myös hormillisissa tulisijoissa. Näin voi käydä myös silloin, kun maasto on erittäin kuivaa ja syttymisherkkää.

Maanomistajan linjaukset tulentekoon liittyen voi lukea retkikohteen säännöistä. Esimerkiksi kaikille kansallispuistoille ne löytyvät täältä.

Siispä yksinkertaistettuna: Minne tahansa ei saa tehdä tulia, vaan aina on oltava maanomistajan lupa. JA metsäpalovaroituksen aikana ei saa tehdä tulia.

Kuva leirinuotiosta
Kuva: Sini Malminiemi

Mistä ihmeestä sitten tietää, onko metsäpalovaroitus?

Kaikki varoitukset saa tarkistettua Ilmatieteenlaitoksen sivuilta kohdasta Varoitukset/Kaikki varoitukset. Varoitusten listasta löytyvät niin hellevaroitus, tuulivaroitus kuin metsäpalovaroituskin. Kaikille varoituksille on myös väriasteikko vihreästä ”ei vaaraa” -statuksesta punaiseen ”hyvin vaarallinen” -statukseen.

Viime kesänä väri muuttui punaiseksi ja silloin tulien teko kiellettiin yleisesti jopa hormillisissa tulisijoissa.

Pelastuslaki sanoo myös, ettei avotulta saa tehdä silloinkaan, kun ”olosuhteet kuivuuden, tuulen tai muun syyn takia ovat sellaiset, että metsäpalon, ruohikkopalon tai muun tulipalon vaara on ilmeinen”. Tulistelukielto ei siis riipu yksin annetusta metsäpalovaroituksesta.

Paljon jää lopulta tulentekijän itsensä arvioitavaksi ja siksikin maalaisjärjen soisi kulkevan mukana siinä missä tulitikkujenkin.

Punaisena hehkuvia hiiliä
Kuva: Sini Malminiemi

Juttu on julkaistu alunperin Tunturihullun päiväkirjat -blogissa.

2 replies
  1. gahpir
    gahpir says:

    Terve, hyvä artikkeli ja muistutus kaikille.
    Norjan jokamiehenoikeuksia sivuttiin, hyvä olisi selventää myös Norjan käytäntö. Käsittääkseni nykyään ei saa avotulta tehdä lainkaan kesällä?

    Vastaa
  2. Jaskas
    Jaskas says:

    Pututaan tulenteosta yleensä vaikka laki antaa mahdollisuuden kontrolloida ainoastaan avotulen tekoa.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.