Tottelemattomuus ja eksyminen ovat sienimanian oireita – kun opas puhaltaa pilliin, kaikki eivät palaa mättäiltä

Kun Itä-Helsingissä tuoksuu kurkku ja itämainen eksotiikka, ei olla erikoismarketissa vaan sienimetsällä. Opastetulla sieniretkellä sukelletaan mättäille, tykitellään kokemuksia aisteille ja hurmioidutaan uusista tuttavuuksista. Vaikka muutama retkeläinen hetkellisesti katoaa ja ensiapulaukusta tarvitaan desinfiointiainetta, hymy on herkässä. Hämärästä metsästä poistuu kymmenkunta metsäkylpijää, joiden harteille on ripoteltu menestystä tulevillekin sieniretkille.

Opastettu sieniretki ei ole poimintakilpailu, vaan tuntemattomien ystävien kohtaaminen

Minä olen tylsä sienestäjä. Kerään samoja lajeja enkä kokeile uutta. Metsän keltainen kulta houkuttaa, mutta haperot ja rouskut meinaavat mennä sekaisin. Suomessa on yli 500 syötävää sienilajia ja parisataa merkittävää ruokasientä. Se on aika paljon. Silti tärppipaikkojen puuttuessa retkeni saalis saattaa olla vaatimaton. Osallistuin opastetulle sieniretkelle selvittääkseni, tuoko retkioppi onnea sunnuntaisienestäjälle.

Tunnelma itähelsinkiläisen huoltoaseman pihalla on odottava. Kohtaamispaikalle valuu asiallisesti varustautunutta väkeä: sienikorit keikkuvat ja sadevaatteet kahisevat. Kohta meitä on koolla kymmenkunta. Esittelykierros voi alkaa. Kerromme nimemme, lempisienemme ja mitä odotamme retkeltä. Moni keräilee kantarelleja, suppilovahveroita ja tatteja. Retkeltä on tultu hakemaan uutta keräiltävää ja syötävää syysaterioille.

Retkeä luotsaava Tuomas Lilleberg Ninjosanto luonto-opastuksista lupaa, että kaikki oppivat retken aikana vähintään 1–2 uutta ruokasientä. Puristan pikkuista sienikoriani. Näen ryhmän jo valloittamassa mättäitä ja etsimässä parhaita apajia. Mutta ei, tämä ei ole kilpailu. Kanssaretkeläisiä ei pälyillä kuten korinkantajia sienimetsällä. Olemme retkitiimi ja varsin sympaattinen seurue. Kerromme sienijuttuja kävellessämme kohti metsänreunaa.

Tiedä mitä syöt ja opettele tärkeimmät tuntomerkit – opastetulla sieniretkellä voi nähdä jopa revontulia

Oppaamme ampaisee äkisti puun juurelle ja nappaa sieltä harmaamustesienen. Erikoisesta ulkonäöstä huolimatta, sieni on nuorena hyvä ruokasieni, mutta aiheuttaa sisältämänsä kopriinin takia antabus-reaktion alkoholin kanssa. Vaikutus voi yltää jopa kahden päivän päähän ateriasta.

Tiedä mitä syöt on sieniaterioilla pätevä viisaus. Suomessa on raportoitu viime vuosina vain vähän vakavia sienimyrkytystapauksia. Myrkytystietokeskus saa silti vuosittain satoja sieniin liittyviä yhteydenottoja. Yleisimmät sienimyrkytyksen aiheuttajat ovat valkokärpässieni sekä suippumyrkkyseitikki. Miten välttää epävarmuus sienimetsällä? Opettele keräilemiesi ruokasienten myrkylliset näköislajit sekä jätä syömättä sienet, joita et itse tunnista.

Tuomas kertaa sienen rakenneosat. Sienen lakissa kiinnitetään huomiota muotoon ja pintaan. Lakin alapuolelta löytyy pillejä, piikkejä tai helttoja. Sienten tunnistus perustuu rakenteiden kuvailuun ja adjektiiviryöppyyn. Esimerkiksi irtotyviset heltat tarkoittaa, että helttojen ja sienen jalan tyven väliin jää hajurako. Sienen jalka taas saattaa olla kuitumaisesti pilkkoutuva tai juustomaisesti lohkeava. Sienen jalasta tutkaillaan muotoa, mahdollista rengasta, kuviointia sekä väritystä. Kehnäsienen jalassa näkyy revontulia. Kirjan sivuilla adjektiivit voivat olla sanahelinää. Sienten tunnistus kaipaa näppituntumaa ja käytännön harjoituksia.

Muista ladata puhelin ennen retkeä siltä varalta, että sienimania yllättää

Opas merkitsee kohtaamispaikan kirkkaan keltaisella repulla. Saamme 20 minuuttia aikaa kierrellä lähiympäristöä ja etsiä sieniä tutkittavaksi. Miten ihanaa onkaan upottaa kädet sammaleeseen ja käydä sienijahtiin. Tuttuja lajeja keräillessä olen tottunut leikkaamaan sienen jalasta poikki. Opastetulla retkellä rohkaistaan nostamaan sieni maasta jalkatuppeineen. Tupin ominaisuudet kuuluvat tuntomerkkeihin.

Vaikka luonnossa aika tuntuu pidemmältä, nyt se kuluu nopeasti. Opas puhaltaa pilliin. Se on kutsu kerääntyä koolle. Retkeläiset eivät aina haluaisi totella, ja osa jatkaisi mielellään hyvin vauhtiin päässyttä keräilyä. Jyrääkö sienimania vai palaako ryhmä kierrokselta? Tuomas kertoo tallentavansa aina retkeläisten puhelinnumerot. Puhelinnumeroita tarvitaan tälläkin kertaa, sillä pilli ei tavoita kahta kauemmaksi karannutta keräilijää. He ovat eksyneet. Onneksi vain hetkellisesti. Muista ladata puhelin ennen sieniretkeä!

Katso, tunnustele, haista ja maista – sienten tutkailu takoo monen aistin muistijälkiä

Retkeläisten korit nostellaan vieri vieren ja sienten tutkiminen voi alkaa. Opas kyselee sienistä ja ohjaa kiinnittämään huomiota lajeille tyypillisiin tuntomerkkeihin. Koreihin on kerätty kiinnostavia lajeja, joista osa on syötäviä, osa ei. Mukana on muun muassa erilaisia tatteja, rouskuja, haperoita, seitikkejä ja omassa kuksassani tunnistamaton sienirykelmä. Sieniä käännellään, haistellaan ja kierrätetään tarkkaavaisessa retkiringissä. Yksi laji kerrallaan. Saman lajin eri ikäisiä ja näköisiä yksilöitä vertaillaan rinta rinnan. Yhtäkkiä opas haukkaa palan jonkun sienestä. Voiko noin tehdä?

Tarkkaavainen ilme kasvoillaan Tuomas makustelee sientä ja sylkäisee palan sitten pois. Joidenkin lajien erottamisessa voidaan käyttää makuaistia. Voiko mitä tahansa sientä sitten maistaa? Sienioppaamme vastaa, että: ”Kyllä voi, kunhan muistaa sylkeä kaikki palat suusta pois ja purskuttaa vedellä varmuuden vuoksi!” Lasten kanssa saa olla varovainen, sillä lapset oppivat mitä näkevät, mutta eivät välttämättä sylje sientä pois. ”En tee makutestiä retkillä lasten nähden”, Tuomas tiivistää. Tutkittavien sienten joukossa onkin rouskuihin mahdollisesti sekoittuva, mutta tappavan myrkyllinen pulkkosieni.

Opastettu sieniretki lunastaa lajilupauksen ja rohkaisee keräämään uutta syötävää

Jotkin sienten tuntomerkit erottuvat vasta lähemmässä tarkastelussa. Välillä kurkataan suurentavaan luuppiin tai halkaistaan sieni. Kuksassani istuvat pienet valkeat sienet osoittautuvat känsätuhkeloiksi. Ei kovin herkullinen nimi. Halkaisutesti osoittaa, että sienet ovat valkomaltoisia. Kuulen, että känsätuhkelo on nuorena hyvä ruokasieni. Päätän tarttua haasteeseen. Varisevat piikit hieman arveluttavat, mutta tässä on uusi ruokasienilajini.

Osa seurueesta on kokeneempia konkareita. He ovat kartuttaneet tietämystään jo useammalla retkellä oppaamme kanssa. Joka retken jälkeen koriin on löytynyt uusia lajeja. Opastettu sieniretki on tuonut tutuksi muun muassa kehnäsienen ja limanuljaskan. Sienten tutkailu oppaan ja oikeiden yksilöiden avulla rohkaisee. Kaikkiin kysymyksiin löytyy vastaus. Paitsi siihen yhteen pieneen ruskeaan. Metsissämme kasvaa koko joukko LBM (Little Brown Mushroom)  -sieniä, joiden tunnistaminen lajilleen voi vaatia itiöiden tutkimista mikroskoopilla.

Sienessä yllättyy aina – lahopuulla liikkuu ameeba ja metsässä tuoksuu kookos

Toista keräilyhetkeä varten vaihdetaan paikkaa. Omaa keskittymistäni hämmentävät  komea ukkoetana, sienikorille saapuva sammakko ja mädiltä näyttävä kirkas limasienen limakko. Limasienet eivät nimestään huolimatta ole sieniä vaan ikivanha ameeboihin kuuluva eliöryhmä. Luonto ja syysmetsä ovat yllätyksiä täynnä.

Keräilytuokion jälkeen istumme piiriin sienisaaliin ympärille. Kolmetuntinen on kulunut aivan huomaamatta ja ilta hämärtyy. Kun sienioppaan nenään tarttuu kookoksen tuoksu ja silmiin innostus, myhäilen tyytyväisenä. Olenkohan löytänyt jotakin jännittävää? Ehkä hieman tavanomaisesta poikkeavaa? Kookoksen tuoksuinen sieni on palsamirousku. Retkeläiset nuuhkivat sitä antaumuksella. Tuoksunäytteet päätyvät myös kotiinviemisiksi. Palsamirousku on yhden tähden ruokasieni.

Päivän toinen erikoistuoksu on hieman yllättäen kurkku. Pienehkö valkoinen jauhosieni tuoksuu voimakkaasti kurkulta. Syötävän sienen maku on siitä huolimatta mieto.

Illan hämärässä tutkitaan loput lajit, kiinnitetään huomiota myrkyllisiin sieniin ja esitetään kysymyksiä. Lopuksi ylimääräinen sienisaalis jaetaan kuten ystävien kesken. ”Kuka haluaa rouskuja?”, opas kysyy ja tarkistaa samalla, että koreihin jää vain syömäkelpoisia sieniä.

Uutta sienionnea lautaselle – tutustu sieniopastusten tarjontaan

Jos syksyn nopeasti hiipivä hämärä ei olisi muistuttanut meitä retkiajan päättymisestä, olisimme varmasti viihtyneet metsässä työpäivän verran. Retkiseurue vaikuttaa rentoutuneelta ja tyytyväiseltä. Joka korissa on kotiinviemistä. Kotimatkalla alkaa sataa rankasti. Hurrikaanin jämät, sanotaan säätiedotuksessa. En voi olla miettimättä metsässä kasvavia sieniä. Syksyn sienihurmos on alkanut. Iltapalaksi teen nopean känsätuhkelomunakkaan. Rakenne on jämäkän vaahtokarkkimainen ja maku miedon miellyttävä. Jatkoon! Enpä olisi tullut kokeilleeksi ilman ohjattua retkeä.

Opastettuja sieniretkiä ja -kursseja järjestävät Martat, kansalaisopistot, Suomen sieniseura, luonnonsuojeluyhdistykset sekä yksityiset luontoyrittäjät. Suomen sieniseuralta voi tiedustella opassuosituksia retkille. Kannattaa kurkistaa myös sieninäyttelyihin. Sieninäyttelyissä voi tutustua valmiiksi määritettyihin yksilöihin ja tutkailla ohjatusti omiakin sienilöytöjä.

Viisi vinkkiä lapsellisen ihanalle sieniretkelle

Tuomas Lilleberg oli mukana laatimassa Lasten sieniretki ohjaajan opasta Marttaliitolle. Jutun lopputärpiksi hyödynsin tilanteen ja keräsin vinkit koko perheen sienimetsälle:  

  • Näytä lapselle, että sieniin voi turvallisesti koskea ja tarttua.
  • Kerää sieni maasta kaikkine osineen.
  • Opeta lasta pitelemään sientä jalan tyvestä tai kuten kukkaa kämmenellä.
  • Ihmetelkää sienen tuntomerkkejä monen aistin avulla: katsokaa, nuuhkikaa ja koskekaa. Älä maista sientä lapsen kanssa.
  • Keskittykää hauskoihin lajeihin (savusienet, haarakkaat ja erikoisen näköiset lajit) sekä helposti tunnistettaviin ryhmiin (tatit, orakkaat, rouskut ja haperot).

Värikästä syksyä ja antoisia sieniretkiä!

Tervetuloa fiilistelemään luontoa ja syystunnelmia myös Luontohetkiblogin Instagram-sivulle.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.