Timin mänty, hammassärkyisten auttaja

 

Hämeenkyrön pitäjän Timin kylässä on ikivanha suuri mänty. Tyvestä on se kolme syltä ympäri. Vanhojen ihmisten kertoman mukaan on sen juurella ennen uhrattu. Mänty kantaa nimeä: “Timin iso mänty” ja sen valokuvia muutamissa teoksissa.
SKS, Viljakkala 1932

Hämeenkyrön Timin kylässä Timintien varrella metsäisessä rinteessä aukenee vaikuttava näky. Timin mänty, 400-vuotias vanha uhripuu, seisoo edelleen tukevasti metsän reunassa. Perimätieto puusta on vahvaa. Kerrotaan, että vielä 1930-luvulla puun halkeamiin on uhrattu rahaa.

timinmanty

Puu on ollut etenkin hammassärkyä potevien auttaja, mistä on tallennettuna paljon perimätietoa.

Kaivettuaan tikulla hammastaan niin että särkevän hampaan ien rupesi vuotamaan verta, löi hammassärkyinen “hammastikkunsa” männyn kylkeen, päästen siten taudistaan, männyn vaan kasvaessa ja voimistuessa “hammastikusta”, – ja tietenkin sen mukana siihen upotetusta hammassärystäkin. “Uhritavasta” on eroavia toisintoja kerrottu, samoin “luvuista” joita toimitus vaati.
SKS 1936

Puussa kerrotaan myös nähdyn kalloja sekä värikkäitä nauhoja, mikä viittaa puun olleen alkujaan karhunkallohonka, johon metsästäjät ovat nostaneet metsästämänsä karhun kallon palauttaakseen sen taivaalliseen alkukotiinsa.

Hämeenkyrön Timinkylän Mäkelän talon maalla oleva jättiläismäinen, vanha uhrimänty, jonka oksilla vanhat ihmiset muistavat nähneensä karhunpääkalloja sekä monivärisiä nauhoja.

Puu alkaa olla jo aika heikossa kunnossa. Latva on keloutunut ja tyvessä on koroja. Oksistossa on kuitenkin vielä vihreitä neulasia, joten todennäköisesti ihmisen aikamitassa puu voi elää vielä pitkäänkin.

Timi latva

Lienee mainittava, – että puussa olevaan halkiomeen – – uhrataan vieläkin rahoja, – joita saituruudestaan tunnettu Mäkelän Äijä – – , niin ainakin kerrotaan, – koetaan saada itselleen.

Itämerensuomalaisessa kulttuurissa uhripuu ei sinänsä ole harvinaisuus. Karhunkallohonkia, talojen pitämyspuita, karsikkopuita jne. on ollut jokaisessa pitäjässä, joka talolla ja suvulla. Tällaiset pyhät puut, kuten muutkin pyhät luonnonkohteet, kuten esimerkiksi uhrikivet, ovat toimineet linkkinä ihmisten ja tuonpuoleisen välillä. Näissä paikoissa on ajateltu olevan ”väkeä”, jonka kanssa kauppaa käyden on voitu parantaa omaa onnea ja menestystä.

Vanhat pyhät paikat ja niihin liittyvät uskomukset säilyivät Suomessa pitkään kristinuskon saapumisesta huolimatta. Vanhat tavat elivät pitkään rinnakkain uuden ulkoa tuodun uskomusperinteen kanssa. 1500-luvulla alkanut puhdasoppisuuden aikakausi, huipentuen 1700-luvulla, sai kirkon aktivoitumaan vanhojen uskomusten ja pyhien paikkojen hävittämisessä. Muun muassa pyhät puut määrättiin kaadettaviksi. Tässä kirkko ei kuitenkaan kansan vastustuksesta johtuen koskaan täysin onnistunut ja näitä kohteita säilyi meidän päiviimme saakka.

Nykyään luonnonmukaiset pyhät paikat ovat saamassa yhä enemmän ansaitsemaansa kunnioitusta. Timin mäntykin on rauhoitettu luonnonmuistomerkiksi vuonna 1966.  Tällaisista kohteista kerätään nyt myös tietoja muun muassa Taivaannaula ry:n Hiisihankkeen vapaaehtoisten voimin.

Kiinnostus kotoperäistä kulttuuriamme kohtaan on kasvussa, Timin männynkin luona käy puun juurelle johtavasta vahvasta polusta päätellen yhä enemmän vierailijoita. Lienee joillakin hammassärkykin, mutta todennäköisesti vierailijat hakevat ikiaikaista pyhyyden kokemusta, jonka kyllä tuntee puuhun nojatessa.

Kartta

ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 6840252  E 302031

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.