Tikanpoika

Tii, tii tikanpoika
teki tiellä nauriin,
tuli tuhma talonpoika,
söi sen tikan nauriin.
Tikka se itkeä tillitteli,
vaan talonpoika nauroi.

Eipä tämä talonpoika nähnyt naurista, mutta aina kun takapihan suuntaan erehtyi menemään, ei viereisestä koivuryppäästä kuuluvaa piipitystä voinut olla huomaamatta. Se kun oli jatkuvaa ja sitä oli riittänyt viimeiset pari viikkoa, ellei enemmänkin. Lopulta uteliaisuus vei voiton ja päätin pistää pääni puskaan selvittääkseni, kuka on asialla.

Kotvasen koivun kylkeen naputeltuja koloja tuijoteltuani pisti yhdestä esiin päälaki. Kohta minua tuijotettiin takaisin. Sieltä tuijotti minua punapäinen hahmo. Sillä oli suu auki ja koko ajan se piti piipitystään.

Muutaman kuvan jälkeen emo lehahti ohitseni ja jäi näkysälle läheiseen puuhun. Tikkaretki oli näyttänyt kylliksi, joten poistuin sen enempiä häiritsemästä herrasväen rauhaa.