Hoksasitko, että uusi vuosi alkoi juuri? Luonnonpakanan vuodenkierto tuo vanhat perinteet nykypäivään ja kehottaa etsimään iloa pimeästäkin

Talvi on jälleen aluillaan ja ajatus pitkästä pimeydestä saattaa joskus tuntua ahdistavalta. Tässä vaiheessa vuotta mainio tapa saada ajatukset valoisammiksi voisi olla Saaga Saarnisolan Luonnonpakanan vuodenkierron lukeminen. E-kirjana ilmestynyt teos avaa suomalaisen luonnonkierron vaiheita ja muinaissuomalaisia sekä toisaalta muinaiskelttiläisiä luonnonkiertoon liittyviä perinteitä ja juhlapyhiä, antaen nykypäivän ihmiselle helppoja vuodenaikakohtaisia vinkkejä luonnon kokemiseen ja luontosuhteen vahvistamiseen. Kirja esittää, että kaikista vuodenajoista voi saada elämään iloa ja tukea.

Luonnonpakanan vuodenkierto -teoksessa esitellään kahdeksan vuodenaikaa, jotka ovat neitsyttalvi, sydäntalvi, kevättalvi, kevät, kevätkesä, kesä, syyskesä ja syksy. Paikoin nämä kulkevat kuvaavilla nimillä ensilumi, joulukaamos, pakkastalvi, hankikantokevät, jäidenlähtökevät, keskiyönaurinko, sadonkorjuu ja ruska. Mukana kirjassa on myös päivämääriä, mutta koska luonto ei katso kalenteria ja Suomi on pitkä maa, saattavat ajankohdat hieman elää.

Kahdeksan vuodenajan lisäksi vuosi jaetaan neljään sykliin, jotka ovat kasvukausi, niittokausi, lepokausi ja puhdistava kausi. Lisäksi esitellään luonnonuskomusten sapatit (kelttiläinen perinne) sekä suomalaisen pakanauskon luonnonkierron juhlistamiseen liittyviä juhlapäiviä. Suomalaisesta muinaisuskosta ei tosin ole varmoja faktoja, kuten Saarnisolakin muistuttaa, vaan tiedot vaihtelevat lähteittäin ja perinteissä on voinut olla vaihtelua myös sijainnin mukaan.

Itse pääsin yllättymään heti kirjan alkupuolella: luonnonpakanan vuodenkierto alkaa neitsyttalven alkamisesta, joka ajoittuu kutakuinkin marraskuun 1. päivälle – viikonloppuna olikin siis uusivuosi! Samalla alkoi lepokausi. Ikkunasta ulos harmaata vesisadetta katsoessa ajatus tuntuu luontevalta ja lohdulliselta: nyt jos koska tekee mieli käpertyä lepäämään. Ja toisaalta, nyt kun oman ajattelutavan niksauttaa uuteen asentoon – tämän pimeän vuodenajan ja lepojakson alkaminen voisikin olla siis aloitus puhtaalta pöydältä, kuten uusi vuosi aina on?

”Äiti Maa lepää kesän kukoistuksen jäljiltä, ja samoin ihmisenkin kannattaisi tehdä. Mahdollisuuksien mukaan voi esimerkiksi varata enemmän aikaa nukkumiselle, sanoa useammin ei ja muutoinkin asennoitua asioihin leppoisammin ja vähemmällä suorittamisella. Kukaan ei jaksa kukkia tai roihuta yötä päivää joka suuntaan, eikä pidäkään.”

Saaga Saarnisola, Luonnonpakanan vuodenkierto

Kustakin kahdeksasta vuodenajasta kerrotaan nimi ja ajankohta, kuvaillaan millainen luonto silloin on ja mikä milloinkin on ajankohtaista sekä mihin asioihin kiinnittää huomiota luonnossa sekä itsetutkiskelussa. Yksi suosikeistani löytyy kevättalven teemoista: tulisi nauttia ja arvostaa sitä kaikkea, mitä on, eikä murehtia sitä, mitä puuttuu. Erittäin arvokas oppi. Kevättalven voimaannuttavassa valossa on myös hyvä hetki siivota niin koti kuin mieli, jotta saadaan tilaa uudelle kasvukaudelle.

Mielenkiintoista taustoitusta perinteille

Kirja esittelee vuodenaikojen ja syklien lisäksi jokaisesta koko joukon ajankohtaisia juhlia ajanvietto-, ruoka- ja somistevinkkeineen. Oli erittäin mielenkiintoista oppia esimerkiksi joulukuusen ja sen koristeeksi laitettujen pipareiden ja karamellien taustoista:

”Ennen joulukuusien tuloa havupuun on mm. ajateltu tarjoavan suojaa hengille, jotka tulevat lämmittelemään kylminä talvikuukausina. Oksille ripustetut makupalat olivat niin ikään hengille tarkoitettuja.”

Saaga Saarnisola, Luonnonpakanan vuodenkierto

Vastaavia taustoja Saarnisola esittelee monesta muustakin juhlasta aina pääsiäispupujen kelttiläispakanallisiin juuriin saakka. Tuttuja juhlia ja perinteitä katsookin tämän teoksen jälkeen aivan uusin silmin.

Teoksen teksti on fonttikooltaan mukavan suurta ja anniltaan sopivan ytimekästä, ei jaarittelevaa eikä vaikeaselkoista. Saarnisolan kirjoitustyyli on helppoa ja luontevaa luettavaa. Teos ei myöskään ole suuren suuri, sen on lukenut läpi suhteellisen nopeasti. Sen jälkeen voi halutessaan merkitä tärkeät päivät omaan kalenteriinsa ja palata teoksen pariin aina uuden ajanjakson alkaessa kertaamaan, kuinka alkavasta vuodenajasta voisi luovasti ottaa iloa irti tai kuinka seuraavina vuorossa olevia merkkipäiviä voisi juhlistaa.

”Ajankohtaista neitsyttalvella: Aloita uusi luontoon liittyvä harrastus, esimerkiksi pilvibongaus. Jos näet taivaalla vain ankeita ja haljuja sumupilviä, jotka tiputtavat korkeintaan ihan sikana masentavaa räntää, lue Gavin Pretor-Pinneyn kirjoittama kirja Pilvibongarin opas ja tulet aivan toisenlaisiin aatoksiin. Elämääsi saattaa saapua hulvaton hämmennys.”

Saaga Saarnisola, Luonnonpakanan vuodenkierto

Pimeällä katse taivaalle

Minulle kirjan suurin anti ovat ehdottomasti vinkit luonnon kokemiseen sekä itsetutkiskeluun ja itsensä kehittämiseen pohjoisen luonnon vuodenaikojen mukaan. Koen samoin kuin nähtävästi Saarnisolakin, että voimakkaalla luontoyhteydellä ja valoisalla mielellä on vankka yhteys, ja vaikka harrastan luontoa aktiivisesti, sain kirjasta monenlaisia kivoja lisävinkkejä eri vuodenajoille. Mukana on kaikkea siilien ruokinnasta Yule-halkoon, viljanuken poltosta ulkona nukkumiseen ja maagisten unityynyjen valmistamisesta lepakonpönttöihin. Vinkit ovat siispä paitsi konkreettisia, myös luonteeltaan monipuolisia, ja niitä on useita jokaista ajanjaksoa kohden. Itse löysin sieltä puhuttelevimmat helposti.

Eikä lainkaan haittaa, että uusi vuosi alkaa pimeällä pitenevien päivien sijaan: pimeään kannattaa tutustua, katsoa esimerkiksi tähtiä. Valoa ei ole ilman pimeyttä, ja pimeyden sylissä on helppo pysähtyä, levätä ja tutkia omaa sisintään. Luonnonpakanan vuodenkierto ei siis suinkaan ole pelkkä tietokirja vanhoista perinteistä, vaan se antaa eväitä myös itsetutkiskeluun vuodenaikojen voimia hyödyntäen.

Luonnosta voi ottaa myös mallia:

”Puu on osannut varautua jo ennalta lokakuisiin syysmyrskyihin, eikä kesän loppuminen tule sille yllätyksenä tai järkytyksenä, vaan luonnollisena elämään kuuluvana asiana.”

Saaga Saarnisola, Luonnonpakanan vuodenkierto

Omat kokemukset ja ajatukset tärkeitä

Tärkeää on huomata, että kirja ei ole uskonnollinen teos eikä sisällä minkäänlaisia käskyjä tai komentoja: mitään ei ole pakko tehdä tai pakko jättää tekemättä eikä mitään tarvitse niellä pureskelematta. Ehdottomuus loistaa poissaolollaan, ja lukijana ainakin oma oloni oli valoisa, rento ja vapautunut.

Saarnisola nostaa tekstissä useasti esille omakohtaisten kokemusten ja ajatusten tärkeyden – jokainen kokee luonnon ja vuodenajat omalla tavallaan ja tekee asioita kuten itsestä hyvältä ja oikealta tuntuu. Annettuja vinkkejä voi kokeilla oman maun mukaan ja ottaa halutessaan tavaksi ne, jotka tuntuvat hyviltä.

Minusta on tavattoman hienoa, että vanhojen perinteidemme merkitystä on avattu ja annettu käytännönläheisiä, helppoja, hauskoja sekä vaarattomia vinkkejä, kuinka perinteitä voi kunnioittaa nykyaikana saaden niistä samalla iloa ja oivalluksia. Itselleni e-kirja ei ehkä ole se kaikkein mieluisin formaatti, mutta toisaalta ymmärrän että säästyypähän ainakin paperia, ja olennaiset asiat voi halutessaan kirjoittaa vaikka ranskalaisin viivoin suoraan seinäkalenteriinsa.

Lue lisää

Holvi.com: Luonnonpakanan vuodenkierto

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.