Tiedettä ja taidetta Kilpisjärven suurtuntureilta – kirjaesittelyssä: Tieteen ja taiteen tunturit
Tieteen ja taiteen tunturit -teos (toim. Järvinen, Heikkilä & Lahti, 2014) on artikkelikokelma, joka avaa eri puolia Käsivarren Lapin ja Kilpisjärven harvinaislaatuisesta suurtunturiluonnosta sekä sen ekosysteemistä maan päällä ja veden alla. Kirja käsittelee alueen historiaa, nykypäivää sekä ennusteita tulevaisuudesta. Teos julkaistiin vuonna 2014 50-vuotisjuhlakirjaksi Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologiselle asemalle, joka on perustettu vuonna 1964. Käsivarren alueen luonto on suosittu retkeilykohde niin tutkijoiden kuin taiteilijoillekin keskuudessa, sillä molemmat hakevat sieltä inspiraatiota.
Karu mutta hämmentävän monimuotoinen suurtunturiluonto on monen uhanalaisen eliön koti
Ensikertalaiselle Kilpisjärven-kävijälle suurtuntureiden karu luonto voi näyttää siltä, ettei siellä kasva tai elä mikään. Eikä ihmekään, onhan Kilpisjärvi Suomen arktisin, kylmin ja vähäsateisin kolkka keskiarvoissa mitattuna: vuoden keskilämpötila on pakkasen puolella ja vuotuinen sadanta on noin 450 mm:n luokkaa.
Todellisuudessa ainutlaatuinen suurtunturiluonto on hämmentävän monimuotoinen: monet kotimaamme harvinaisimmat lajit kasvavat ja elävät siellä – lapinalppiruususta keräkurmitsaan. Pelkästään Saana-tunturilta on löydetty jopa 350 eri perhoslajia. Myös jääleinikki, maailman pohjoisin kukkiva putkilokasvi, kasvaa Käsivarren suurtuntureiden rinteillä. Kirkkaista tunturivesistöistä löytyy myös esihistoriallinen äyriäinen eli kilpikidusjalkainen, jota kutsutaan eläväksi fossiiliksi, koska se on pysynyt muuttumattomana 250 miljoonaa vuotta.
Lisäksi tunturisopuli, naali ja muut uhanalaiset eläimet ovat aikojen saatossa sopeutuneet Käsivarren tunturiluonnon poikkeuksellisen ankariin olosuhteisiin, kuten me ihmisetkin.
Kirjasta selviää myös muun muassa nämä asiat: Miten punavatsainen rautu asettui jääkauden jälkeen Käsivarren vesistöihin? Onko naalilla mahdollisuutta palata pesimään Käsivarren tuntureille?
Käsivarren Lappi on yllättävä linturetkeilijöiden paratiisi
Eri lintulajien lukumäärien osalta Käsivarressa tehdyt havainnot ovat suhteellisen suppeita, mutta havaitut lajit ovat sitäkin erikoisempia. Esimerkiksi menneenä kesänä Kilpisjärvellä tehtiin Suomen ja koko Euroopankin mittakaavassa harvinainen havainto kamtshatkanuunilinnusta.
Aasialaista uunilintua tutumpia lajeja Käsivarressa ovat esimerkiksi Lapin maakuntalintu sinirinta, joka pesii runsaimmillaan juuri Kilpisjärvellä. Sinirinnan lisäksi myös järripeippo ja urpiainen pesivät Käsivarren tunturikoivikoissa. Tunturikoivikosta paljakalle siirryttäessä maisemassa vilahtelevat kivitaskut ja kapustarinnat sekä aivan omalaatuinen lintulaji, keräkurmitsa. Linnuille epätyypillisesti keräkurmitsakoiras hautoo munia ja naaras hoitaa koreilun.
Vielä korkeammalla tunturissa paljakan rakkakivikossa viihtyvät kiirunat ja pulmuset. Tunturilammilla sukeltelee kaakkureita ja tukkakoskeloita. Myös tunturialueiden soilla linnusto on runsasta; palsasoiden omana erikoisuutena on muun muassa jänkäsirriäinen. Kirja kertoo tarkemmin Käsivarren linnustosta ja niiden tyypillisistä elinympäristöistä alueella. Esimerkiksi Markkinan aapasuoalue on tärkeä kosteikko monille linnuille.
Kilpisjärvi on Suomen ainoa vuoristokylä, josta lunta löytyy ympäri vuoden
Mikä tekee Kilpisjärven ja Käsivarren erämaan luonnosta Suomen mittakaavassa sitten niin ainutlaatuista? Suomen ainoat Skandien vuoristoon kuuluvat yli 1000 metriset huiput kohoavat Käsivarren kärjessä – Kilpisjärveä voisi siis kuvailla Suomen ainoaksi vuoristokyläksi. Melkein 70 prosenttia Käsivarren erämaa-alueen luonnosta on avotunturia, loppuosa jakautuu tunturikoivikkoon ja avosoihin. Lisäksi suurtunturiluonnon kallioperä on hyvin kalkkipitoista, minkä vuoksi monet harvinaiset kasvilajit alueella kasvavat ja viihtyvät. Korkean sijaintinsa vuoksi suurtuntureilta voi myös löytää ylivuotista lunta, joka ei ole sulanut kesälläkään vaan jäänyt lumenpysymäksi.
Kirjasta selviää lisäksi seuraavia mielenkiintoisia asioita: Millaisia luontotyyppejä ovat lapinvuokkokangas ja huurresammallähteikkö? Mitä tarkoittaa, että Käsivarren lumipeite on taiga- ja tundralumen mosaiikki? Miten lumenviipymät ja tuulenpieksemät liittyvät tunturikasvillisuuteen?
Kirjasssa kuvaillaan myös vesipisaran jännittävä taival Haltilta Muonionjokeen läpi kivikkoisen tunturijärvien halkoman Käsivarren erämaan.
Ihmisen jälkiä näkyy suurtunturiluonnossa vähän, mutta täysin koskematon se ei ole
Kilpisjärven biologisella asemalla tehdään tärkeää subarktisen alueen biologista tutkimusta ja pitkäaikaisseurantoja eri lajeista levistä nisäkkäisiin. Luonnon ja sen eliöiden lisäksi kirjassa kerrotaan ihmisen jäljistä alueella: kivikauden ja rautakauden aikaisista jäljistä, toisesta maailmansodasta sekä nykypäivän maankäytöstä eli esimerkiksi poronhoidosta ja matkailusta.
Käsivarren erämaassa on eläinten lisäksi liikkunut myös ihmisiä jo tuhansien vuosien ajan jutaavista poropaimentolaisista uudisasukkaisiin. Täysin koskematonta luontoa erämaakaan ei siis todellisuudessa ole, vaikka merkkejä ihmisistä siellä näkyykin hyvin vähän.
Vaikka Tieteen ja taiteen tunturit -teos on julkaistu jo melkein kahdeksan vuotta sitten, ovat sen aiheet edelleen ajankohtaisia: kansallispuiston perustamisen mahdollisuus on Käsivarressa edelleen läsnä. Kirjassa taustoitetaankin hieman Kilpisjärvelle jo pitkään suunnitteilla ollutta kansallispuistohanketta.
Entä mitä haasteita tunturiolosuhteet tuovat perhostutkimukselle ja -seurannalle? Mitä kummaa on biotaide? Ja mikä oli kirjailija Yrjö Kokon suhde Kilpisjärveen? Nämäkin kaikki selviävät tästä monipuolisesta artikkeliteoksesta, joka tekee kunniaa Kilpisjärvelle ja sen ainutlaatuisen kauniille luonnolle!
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!