(C) Mikko Lemmetti 2015

Testissä Solo Stove Titan -risukeitin

Erittäin varteenotettava vaihtoehto erilaisille kaasu- ja polttonestekeittimille ja perinteisen nuotion tekemiselle retkeiltäessä on risukeitin. Nuotiotahan ei saa tehdä ihan minne tahansa eikä milloin tahansa – paitsi pakottavan tarpeen osuessa kohdalle – ja varsinkin metsäpalovaroituksen aikaan avotulen teko on kokonaan kielletty. Risukeitin menee ehkä vähän mallista riippuen sille rajalle, eli onko se avotuli vai ei, jos pidetään määrittävänä tekijänä keittimen pohjan kuumentumista ja keittimen mahdollista kipinöintiä.

Yleensä hyvät ja rakenteellisesti paloturvalliset risukeittimet rinnastetaan retkikeittimiin, eli ne eivät ole avotulia. Joka tapauksessa myös risukeittimen käytössä pitää olla varovainen, oli se millainen tahansa. Keitin on laitettava turvalliseen paikkaan, vakaasti pystyyn esimerkiksi hiekalle tai kivelle ja varmistettava, ettei siitä pääse tulta tai kipinöitä maastoon – kaiken varalta.

Tämän pienen paloturvallisuustietoiskun jälkeen voidaankin sitten siirtyä itse asiaan, eli risukeitintestiin. Saimme Retkipaikalle testattavaksi Solo Stove Titan -merkkisen risukeittimen, jota Suomessa maahantuo ja myy Mökkimies. Solo Stove on kotoisin veret seisauttavien pihviannosten ja stetsonhattujen, sekä J.R:n kotinurkilta, Texasista, United States of A:sta.

Mökkimiehellä on valikoimissaan kolmea erikokoista risukeitintä, eli ”normi” Solo Stove, tämä Titan-versio ja miehekkäämmän kokoinen Solo Stove Campfire, jonka sanotaan pystyvän selviytymään isommankin porukan retkisafkoista heittämällä.

En alkanut vielä ensimmäisellä kerralla kokkailemaan, vaan tyydyin perehtymään itse keittimeen ja siihen, miten se toimii. Ja toimiihan se. Rakenteeltaan erittäin laadukkaan oloinen ja yksinkertainen keitin koostuu ruostumattomasta teräksestä valmistetusta ”polttokammiosta” ja erillisestä keittotasosta, joka sujahtaa näppärästi keittimen sisään kuljetusta varten. Keitin toimitetaan kätevässä pussissa ja huolitellun näköisessä laatikossa.

(C) Mikko Lemmetti

Retkeillessä ainakin itselle tulee mukaan ihan liikaa tavaraa, ja tavaran määrä on suoraan verrannollinen kantamusten kokonaispainoon. Sen vuoksi mahdollisimman kevyet varusteet ovat aina luonnollisesti kivireppua paremmat. Ja Solo Stove Titan ei ole painolla pilattu. Se nimittäin painaa vaivaiset 467.8 grammaa, ja pikkuveljensä vielä vähemmän. Isolla jehulla, eli Solo Stove Campfirella, on painoa noin kilon verran.

Keittimen rakenne on suunniteltu mahdollisimman tehokasta ja optimaalista palamista silmälläpitäen. Siinä on sisä- ja ulkovaippa, ja niiden välissä kiertävä ilma pääsee keittimen ala- ja yläosissa sekä keittimen sisällä olevan metallirititän alapuolelta olevista ilma-aukoista ruokkimaan tulta erittäin tehokkaasti. Metalliritilä kannattelee poltettavaa materiaalia, ja ritilän välistä tuhka pääsee putoamaan keittimen pohjalle, josta se on helppo tulen sammuttua ja keittimen jäähdyttyä kipata pois – kunhan muistaa, että kuumaa tuhkaa ei saa nakata kankaalle, vaan se on jäähdytettävä tai kasteltava.

(C) Mikko Lemmetti

Risukeittimen hyviin puoliin kuuluu siis mm. se, että sille löytyy aina ruokaa metsästä, eikä poltettavaa tarvitse kuljettaa mukanaan. Erilaiset kuivat risut, oksanpätkät, kävyt ja sen sellaiset ovat keittimen kaurapuuroa. Koska tein keitintestin omassa perämetsässä, annoin itselleni luvan katkoa suoraan puusta kuivia oksia ja risuja, nyhtää kuivaa naavaa jne. Muutenhan luonnossa muilla mailla vierahilla liikuttaessa näin ei saisi tehdä vaan on käytettävä ainoastaan maahan pudonneita risuja, oksia ja käpyjä.

Sytyttämiseen käytin marketista saatavia sytytyspaloja, jollaisen asetin keittimeen risujen päälle. Sen jälkeen asetin keittotason paikalleen ja sen päälle keittoastian, jollaisena tällä kertaa sai toimia toisen keitinmerkin kahvipannu. Solo Stoveen kuuluu kuitenkin kattava valikoima erilaisia keittoastioita ja kattiloita, joista varmasti löytyy sopiva kokoonpano retkeilijälle.

(C) Mikko Lemmetti

Risukeittimiä mitataan monesti muun muassa sillä, miten nopeasti ne keittävät esimerkiksi litran vettä. Eräässä amerikkalaisessa blogissa oli kuitenkin mielestäni hyvin kirjoitettu, että mikä ihmeen hätä pitää olla, jos keittimen pitää saada vesi kiehumaan vaikka muutamassa minuutissa. Tosin, jos kyse on elämästä ja kuolemasta, niin sitten, mutta kun yleensä ei ole, niin kai sitä sen verran joutaa odottelemaan rauhassa.

Koska Solo Stove on tehokas risukeitin, se vaatii myös jatkuvaa ruokintaa. Eli risuja, käpyjä ja muuta pientä palavaa pitää syöttää pesään varsin tiuhaan tahtiin. Keittimen päällä olevassa keittotasossa on yksi reuna avoin, josta keittimeen sitten voi mättää lisää tavaraa. Poltettavaa saa siis varata saataville useamman kourallisen.

(C) Mikko Lemmetti

”Feed me!”

Kun ruoat on laitettu ja kahvit keitetty, risukeittimen lämmöstä voi nauttia hyvinkin pitkään, kun sen pohjalle on päässyt kertymään kunnon hiillos. Se riippuu tietysti siitäkin, miten paksuja oksanpätkiä tai käpyjä keittimen kitaan on laittanut. Keitin antaa siis myös runsaasti lämpöä, mikä pitää ottaa huomioon sen alustassa ja paikassa, jossa sitä käyttää. Ulkopinta on luonnollisesti polttavan kuuma tulen palaessa.

(C) Mikko Lemmetti

Lopputuloksena voisin todeta, että parin ensimmäisen käyttökerran perusteella keitin on laadukas ja tehokas sekä riittävän kevyt ja pienikokoinen, jotta sen voi huoletta ottaa retkelle tai vaellukselle mukaansa. Kunhan hankkii vielä kunnon keittoastiat vaikka samaa Solo Stove -sarjaa, mikäs on retkeillessä. Vaikka kyse on risukeittimestä, mikään ei sinänsä estä käyttämästä siinä muunkinlaista kiinteää polttoainetta. Kyseisestä kokeilusta on oma juttunsa täällä.

Mökkimiehellä Solo Stoven hinnat pyörivät mallin mukaan hieman satasen molemmin puolin. Keittoastiat ja kattilasarjat alkavat viiden kympin paikkeilta. Lisäksi valikoimaan kuuluu mm. tuulisuoja sekä spriipoltin. Keittimen toimintaperiaate ja käyttöohjeet löytyvät vain englannin kielellä tuotepakkauksen päältä, mutta kovin monta liikkuvaa osaa siinä ei ole, joten puute ei ole liian vakava. Maahantuoja kyllä opastaa tarvittaessa kokematonta Solo Stoven käyttäjää.

Kaiken kaikkiaan erittäin positiivinen kokemus varsinkin tällaiselle risukeitinneitsyelle. Voisin ottaa tämän mukaan jatkossa minne vain ja jättää vanhan Trangian välillä huilaamaan.

Teksti ja kuvat (C) Mikko Lemmetti

1 reply

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa käyttäjälle Pekka Sandberg Peruuta vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.