Tentsile-elämys Lapin taivaan alla: valoisan illan fatbike-retki ja syksyinen yö Toras-Siepissä Muoniossa

Kaupallisessa yhteistyössä Tentsile Experience ja Harriniva Hotels & Safaris

Pallastuntureiden kupeessa, piilossa omassa rauhassaan levittäytyy pieni Toras-Siepin perinnekylä samannimisen järven rannalla. Toras-Siepin nimi on tuttu monelle matkailijalle tienviitasta, mutta mitä kummaa sieltä tienpäästä oikein löytyy? Sain kutsun tulla testaamaan Harrinivan Torassiepin Tentsile-majoitusta, ja samalla pääsin tutustumaan niin Toras-Siepin pittoreskiin kylämiljööseen kuin lomakylän tunnelmaan ja tarjontaan paitsi Tentsilesta, myös läskipyörän kyydistä käsin.

Torassieppi kartalla

Olin napannut matkaseuraksi puolisoni, ja Leviltä lähdettyämme meiltä kesti kolmisen varttia ajella perille läpi Lapin ihanien ruskamaisemien. Mukanamme meillä ei ollut retkeilytarvikkeita, sillä Tentsile-majoitukseen kuuluu kaikki tarpeellinen: lämpimät nukkuma-alustat, makuupussit ja tyynyt. Hyvä niin, sillä meillä itsellämme ei kaikkea tarpeellista olisi ollutkaan.

Emme olleet kumpikaan koskaan nukkuneet Tentsilessa, joten olimme innoissamme tästä uudesta elämyksestä. Torassiepissä on vaihtoehtoina yksinkertainen ja edullinen Tentsile-majoitus, johon kuuluu yö Tentsilessä, rantasauna ja aamiainen, sekä Tentsile-elämys eli Tentsile Experience, johon kuuluu myös muun muassa päivällinen sekä SUP-laudan tai läskipyörän käyttöoikeus kolmeksi tunniksi. Linkkejä lisätietoihin on jutun lopussa.

Saapuminen Torassieppiin

Lomakylä on helppo löytää, sillä Pallaksentieltä selkeästi viitoitettu tie on suoraviivainen ja kylän kohdalla on suuri kyltti. Kaarsimme parkkipaikalle ja kävelimme respaan, josta löytyy myös ravintola ja pieni matkamuisto-osasto. Ehdin siinä jo maistella talon ihanaa kuusenkerkkäjäätelöä, kunnes hetken päästä tapasimme alueella työskentelevät Joonaksen ja Antin, jotka tulivat kertomaan meille Torassiepin lomakylästä ja Toras-Siepin perinnekylästä tarkemmin.

Ensimmäiseksi siirsimme auton lähemmäs Tentsile-aluetta. Valoisassa, jykevässä männikössä oli muutamia erilaisia Tentsileja sopivan välimatkan päässä toisistaan, omassa rauhassaan.

Kuukkeli lehahti kuntalla, mahtoiko olla mustikoita syömässä.

Olin ollut aiemmin päivällä stressaantunut, mutta viimeistään tässä vaiheessa kaikki hermostuneisuus katosi kun näin, millaisessa maisemassa tulisimme ensi yön viettämään. Oma Tentsilemme oli aivan vesirajassa ja mitä parhaimmalla paikalla silmälläpitäen sitä, että illaksi oli luvattu upeita revontulia. Ihanaa!

Lomakylän kattaus

Pienen matkan päässä Tentsileistä oli muutama revontulikupoli tai Aurora Dome, joihin pääsimme kurkkaamaan sisälle. Kupolit ovat niin ikään aivan rannassa ja niiden ikkunat on suunnattu siten, että niistä näkyy pohjoistaivas – revontulitaivas. Kupoliin sisälle päästyäni alkoi hiukan kaduttaa, että aikoinaan tuli lähdettyä häämatkalle Norjaan, kun omasta koto-Suomesta olisi löytynyt näin huikea ja helppo vaihtoehto.

Toras-Siepin rannalla on myös lomakylän asiakkaiden käytössä oleva laavu, ja olimmekin ottaneet eväitä mukaan tulistelua varten. Myös sauna on majoittujien vapaasti käytettävissä, mutta vielä emme tienneet, tekisikö illalla mieli löylyihin. Joka tapauksessa halusimme ensisijaisesti käydä ulkoilemassa ja piti päättää, lähtisimmekö laineille vai metsään.

Taustalla saunan laituri ja taaempana valkoiset revontulikupolit.

Järvellä puhalsi navakka tuuli, joten suppailu ei tuntunut houkuttavalta. Lisäksi mieheni on jo pitkään puhunut, että haluaisi päästä testaamaan läskipyörää. Niinpä päätimme, että lähtisimme illaksi pyöräilemään. Antti näytti meille kartalta kaksi maastoonkin merkittyä reittivaihtoehtoa, mutta ennen reissuun polkaisua saimme tutustua vielä Torassiepin uusimpaan tulokkaaseen, vain noin viikkoa aiemmin saapuneeseen Aurora Hutiin.

Tämä se vasta oli merkillinen mökki! Tässähän voisi unelmissaan vaikka asua! Veden päällä kelluva majoite oli lämmin ja kotoisa. Mökin ulkoseinässä oli aurinkopaneeli ja kävi ilmi, että mökillä voi jopa lähteä ajelulle niin halutessaan. Lattiassa oli reikä talven pilkkimisiä varten, ja vieressä allas kalansaaliille. Sänky oli ihana kuin hotellissa ainakin, ja löytyipä mökistä keittiö ja käymäläkin. Tämä majoitusmuoto on aivan pakko päästä joskus testaamaan, hyvänen aika kuinka ihana olisi katsoa revontulia tuossa pedillä pötkötellen, laineiden tuudittamana.

Aurora Hut ilta-auringossa Toras-Siepin laineilla.

Toki revontulikupolien, kelluvan mökin ja puutelttojen lisäksi Torassiepissä on paljon myös tavallisia mökkejä eritasoisin varustuksin. Mutta pakkohan se on myöntää, että varsin nopeasti huomio kiinnittyy näihin eksoottisempiin vaihtoehtoihin.

Fatbike-retki Toras-Siepissä

Sitten olikin aika pakata retkireppu ja lähteä läskipyöräilemään. Tentsile Experience Campin asiakkaille olisi kuulunut päivällinenkin, mutta meillä oli kova polte lähteä luontoon. Tentsilen lisäksi olimme molemmat ensikertalaisia myös läskipyörien kanssa, joten tämäkin oli mielenkiintoinen elämys.

Antti antoi meille pyörät ja lähdimme matkaan. Aloittelijalle sopivasti ensimmäiset sadat metrit olivat asfalttia, joten pyörään oli helppo saada tuntumaa ennen haastavampia osuuksia. Muutamassa minuutissa saavuimme lomakylästä varsinaiselle Toras-Siepin perinnekylälle.

Ilta-aurinko paistoi ihanasti ja sää oli paras mahdollinen: sopivan viileä, sopivan lämmin. Itikoita ei ollut, eikä muita matkailijoita – rauha oli täydellinen. Muutaman savun kylä kylpi seesteisessä syysillassa. Tieltä oli häkellyttävän hieno maisema kahteen suuntaan: yhdellä puolella horisontissa järven takana kohosi Olos tuulimyllyineen, toisella puolella vanhan pihapiirin taustalla kohosivat Pallastunturit (yllä kuvassa).

Sillan alla virtasi eloisa joki kohti Toras-Sieppiä – järveä siis. Tätä maisemaa oli pakko pysähtyä hetkeksi aikaa ihailemaan.

Toras-Siepin kylä säästyi sodassa polttamiselta, minkä ansiosta se on vanhoine rakennuksineen kaunis ja tunnelmallinen yhä tänä päivänä. Kylä on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi Suomessa, enkä ihmettele yhtään. Tuntui, kuin olisi matkannut ajassa taaksepäin. Tänne kannattaa ehdottomasti poiketa, vaikka ei olisikaan aikeissa yöpyä lomakylässä.

Kun maltoimme irtaantua tästä ihanasta maisemasta ja jatkaa matkaa, asfaltti päättyi ja reitti muuttui ensin metsäauto- sitten mönkijätieksi. Talvella tässä on latu. Edellisen päivän rankkasateet olivat tehneet tielle paikoin vesiesteitä, joten keltanokkana läskipyöräilijöinä pääsimme heti oppimaan uutta. Ilta-auringon keltaisessa valossa luonnon keskellä oli mukava ajella. Reitti oli merkitty puihin sinisin ja punaisin merkein, ja risteyskohdissa seurasimme viittaa Metsäpolku, Forest path. Näin olimme matkalla Uusipalon kodalle.

Maasto vaihteli kuivasta ja kivisestä mönkijätiestä lätäkköiseen mönkijätiehen, ja reitti kävi ajellessa pienemmäksi ja aina vain kivikkoisemmaksi. Juuri sopivasti oli niin, että vaikeusaste kasvoi pikkuhiljaa. Jo muutamien kilometrien jälkeen huomasi olevansa hieman rohkeampi ajaja. Vuolaan puron yli mentiin lankkusiltaa pitkin, sekin oli oma operaationsa, mutta hyvin selvittiin eikä yksikään pyörä tai ihminen päätynyt puroon.

Uusipalon kodalla meitä odotti rauhaisa maisema.

Veden toisella puolen istui kuusenlatvassa kuukkeli ja toimitti isoon ääneen jotakin asiaa.

Kodalle ei kuukkeli tullut meitä tällä kertaa katsomaan, vaikka sanoin mielestäni aivan selkeällä ja kuuluvalla äänellä, että pähkinöitä olisi kyllä tarjolla. Sen sijaan keikkui korkeimman kelon latvassa jokin iso, valkea lintu pää alaspäin, pyrstö kohti taivasta ja siivet harottaen. Kun lintu sai räpiköityä itsensä asemiin, tunnistin sen hiiripöllöksi. Jotain sillä oli nokassaan, ja se piti meitä tuimasti silmällä yläilmoista.

Ilta Torassiepissä

Lapin kesän jälkeen on aina vaikea tottua siihen, että iltaisin voi tulla pimeä. Kas kun kesällä ei kellolla ole mitään väliä. Hämärä melkein pääsikin yllättämään meidät, emmekä olleet pyöräretkeltä takaisin hetkeäkään liian aikaisin.

Perillä odotti seesteinen näky. Rannassa vesi liplatti rauhaisasti, aurinko oli juuri painunut mailleen ja olipa veneilijäkin vielä liikkeellä. Katselin taivasta enkä olisi malttanut odottaa revontulia enää.

Revontuliennusteista innostuneena toivoin, että voisimme nukkua yön ilman teltan päällikangasta. Mies tunnusteli navakoituvaa tuulta ja oli sitä mieltä, että kangas kannattaisi laittaa – varmaan sataa yöllä. Ennusteet eivät sadetta näyttäneet, ja seuraavallekin päivälle povattiin kirkasta auringonpaistetta, mutta päätimme, että lepäämme hetken aikaa Tentsilessa ja lähdemme sitten rantalaavulle tulistelemaan. Laittaisimme päällikankaan paikoilleen sitten sen jälkeen, ennen nukkumaanmenoa.

Maisema Tentsilen sisältä

Laavulla ei ollut muita. Aiemmin alkuillalla saunomassa ja uimassa ollut ulkomaalainen pariskunta oli vetäytynyt yöpuulle, ja revontulikupolin asiakkaat taisivat viettää iltaa omassa rauhassaan kuvun alla. Niinpä saimme olla laavulla aivan kahdestamme ja herkutella vielä pientä iltapalaa.

Ideoimme siinä, milloin palaisimme takaisin ja varaisimme vieressä kelluvan Aurora Hutin käyttöömme.

Iltapalan jälkeen palasimme Tentsilelle ja vedimme päällikankaan paikoilleen. Sitten olikin aika ryömiä nukkumaan – kas kun taivas oli sittenkin illan aikana verhoutunut pilveen, eikä revontulista tarvinnut enää haaveilla. Muutaman tähden ehdimme nähdä, ennen kuin pilvikatto peitti taivaan.

Yö Tentsilessa

Tuuli navakoitui yötä vasten oikein kunnon puhuriksi. Pehmeällä, alta tulevaa kylmää torjuvalla makuualustalla oli hyvä pötkötellä, ja makuupussi oli varsin lämmin. Tuulen huminan läpi kuulimme hetken aikaa etäistä ulvontaa – huskytarhan karvakorvat olivat innostuneet jostakin. Torassiepissähän on huskyjen lisäksi myös hevosia ja ikivanha porotila, ja kaikkien näiden eläinten kanssa on mahdollista kokea erilaisia aktiviteetteja. Oma suosikkini perinteisistä matkailijoille suunnatuista puuhista Lapissa on yksinkertaisesti porojen ruokkiminen. Myös ratsastus Lapin luonnossa on hauskaa!

Olimme jättäneet teltan etureunasta pienen kurkistusraon siltä varalta, että voisin yön aikana tarkastella revontulitilannetta. Muuten hyvä, mutta yöllä kyllä nukutti niin, ettei siinä paljon tilanteita tarkisteltu. Niinpä kyseinen rako toimi lähinnä tuulen sisäänpääsyaukkona, mutta koska väsyneenä en jaksanut tilannetta korjata, käperryin vain syvemmälle makuupussiin.

Makuuasento Tentsilessa oli yllättävänkin mukava. Nukun yleensä kyljelläni tai vatsallani, mutta nyt huomasin, että oli mukavinta olla selällään. Kroppa oli ihanan väsynyt pyöräretkestä, ja tuntui taivaalliselta saada venyttää jalat oikein pitkäksi.

Tentsileen mennään sisälle pohjan keskellä olevasta luukusta, ja sieltä hohkasi kylmää vaikka luukku oli kiinni. Heitin repun luukun päälle, niin kylmän tie tukkeutui. Kaivoin melko pian laukusta myös korvatulpat korviini, sillä olen huono nukahtamaan jos vähänkin jostain kuuluu ääntä. Korvatulpat toimivat puhurin ääniä vastaan, ja sitten uni tulikin heti.

Seuraavaksi sitä heräsikin sitten päivänvaloon seitsemältä. Yöllä oli kuin olikin ripsaissut hieman sadetta – onneksi päällikangas oli laitettu paikoilleen, niin ei ollut tarvinnut vaivautua heräämään.

Puimme päällemme ja pudottauduimme teltasta ulos uuteen päivään. Oli huikeaa saada aamupesun jälkeen marssia ravintolaan aamupalalle, kuin hotellissa ainakin!

Aurinko nousi päärakennuksen takaa, kun hiippailimme vesi kielellä kohti aamupalapöytää.

Herkuttelimme. Tarjolla oli nakkia, pekonia ja kananmunaa, puuroa, lämpimiä sämpylöitä täytteineen sekä erilaisia myslejä ja muroja luonnonjogurtin kera. Jymy-yllätys oli iso vadillinen tuoretta mustikkaa! No ehkä sen ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä, olihan minulle kerrottu että lähi- ja luomuruoka on tämän ravintolan keskiössä. Mutta joka tapauksessa, tuoreet mustikat aamiaisbuffassa kruunasivat kaiken. Juotavana kahvin ohella tuli maisteltua myös karpalo- ja mustikkamehuja. Kylläisenä sai lähteä uuteen päivään.

Koska olimme liikkeellä arkena ja vastassa oli työpäivä, oli aika liueta paikalta ja suunnata kohti kotia. Autossa keskustelimme vielä, kuinka hienoa oli ollut saada kokea näin paljon uutta ja mielenkiintoista. Mies oli erityisen innoissaan päästyään lopultakin testaamaan läskipyörää, ja minä taas olin nauttinut ennen kaikkea yöstä Tentsilessa sekä siitä mahtavasta yhdistelmästä, että telttayön jälkeen pääsi hotelliaamupalalle.

Kotimatkalla oli pakko vielä pysähtyä kuvaamaan yksi Lapin ikonisimmista maisemista lähellä Toras-Sieppiä. Pari poroakin oli paikalla kuin tilauksesta.

Torassiepin lomakylä sulkee ovensa hetkeksi 22. syyskuuta, kun paikkaa aletaan valmistella talvisesonkia varten. Siihen saakka – ja luonnollisesti tietenkin jälleen ensi kesänä – ovat Tentsilet varattavissa. Itse rakastan ennen kaikkea kesää ja syksyä, ja olenkin todella iloinen, että sain kokea tämän paikan juuri näin syyskuussa, hiljaisuuden, ruskan hehkun ja pimeiden öiden aikaan. Vaikka revontulet piilottelivat tällä kertaa, oli alueen rauhaisa ja ajaton tunnelma kokonaisuudessaan mitä hienoin elämys.

Lue lisää:

Tentsile Experience: Harriniva Lapland

Harriniva – Torassieppi ja Harrinivan aktiviteetit Torassiepissä

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto – retkipaikan tarinat ja vinkit

Testissä Tentsile-puuteltta

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.