Täydenkuun valossa Kilpisjärveltä Tsahkaljärvelle

Teksti ja kuvat: Eija Vartiainen

Kilpisjärven kylän koillispuolella olevalle kauniille Tsahkaljärvelle on kylältä vain reilun kilometrin matka.  Kylän ja järven välille on rakenteilla uusi, noin 4 km pituinen rengasreitti, jonka lähtöpisteet ovat Kilpisjärven luontokeskuksella sekä Kilpishallin tuntumassa. Kesäreitti ja rakenteet eivät ole vielä täysin valmiina, mutta talvireitti on jo lanattu. Tein reittiä pitkin öisen hiihtoretken järvelle täydenkuun valaistessa tietäni. Vaikka revontulet jäivät tällä kertaa vain himmeäksi vihreäksi hehkuksi pilvien seassa, niin retkelle lähteminen ei kaduttanut tippaakaan. Talviöinen tunturikoivikko on maaginen kokemus.

Olemme jo useana vuonna matkustaneet Lappiin kaamoksen aikaan. Nämä kaamosreissut ovat ihan erilaisia kuin kevättalven hiihtomatkat. Kaamoksen sinisessä hämärässä on lupa nukkua paljon, olla tekemättä mitään ja antaa mielen rauhoittua.

Tänä vuonna kaamosmatkan kohde oli helppo valita. Saana-tunturin valotaideteos Saana Luminous oli nähtävä. Lepäämisen ja yhdessäolon lisäksi matkalle ei oltu tehty mitään suunnitelmia. Sukset ja monot oli kuitenkin pakattu mukaan, jos tulisi sellainen olo, että tekee mieli hiihtää. Ja tulihan se. Saana oli koevalaistu varsinaisia valoteoksen avajaisia edeltävänä iltana, jolloin päätin lähteä pienelle hiihtolenkille.

Kilpisjärven latujen kunnossapito rajoittuu pääasiassa kevätsesonkiin. Keskitalvella hiihtäjän pitää hakea omat reitit. Olin kuitenkin lukenut, että Kilpisjärven kylän tuntumassa olisi revontulipolku, joka lanataan myös keskitalvella. Kellon lähestyessä puolta yötä pilvet väistyivät kuun edestä ja revontulitutkakin näytti edes hieman nollasta poikkeavia lukemia.

Laitoin sukset jalkaan, repun selkään ja kameralaukun vyötärölle ja lähdin etsimään Tsahkaljärvelle vievän revontulipolun päätä. Kesäreittien opaste löytyi helposti Kilpishallin vierestä kulkevalta Urpiaisentieltä. Kesäreittiä oli selvästi kuljettu myös lumikengillä, mutta varsinainen talvireitin lähtö oli hieman eri kohdassa. Hiihdettyäni tietä vajaa sata metriä eteenpäin löysinkin lanatun uran, jota pitkin olisi voinut kävellä vaikka ilman lumikenkiä. Alla olevissa kuvissa näkyy kesäreittien opasteet sekä lanatun uran alkupiste päivänvalossa.

Lähdin kulkemaan uraa pitkin kohti Tsahkaljärveä, samalla ihaillen vasemmalla puolellani olevaa, koevalaistua Saanaa. Kuu valaisi kulkuani kaakon suunnasta, mutta Saana oli osittain pilvien peitossa. Vähän matkaa hiihdettyäni huomasin pohjoisessa taivaanrannassa, pilvien lomassa, vihreää hehkua. Päätin kiivetä reitin vieressä olevan mäen päälle parempien näköalojen toivossa. Revontulet eivät tänä yönä loistaneet parhaimmillaan, mutta näkymät Kilpisjärven kylälle ja Saanalle olivat joka tapauksessa pienen kiipeämisen arvoiset.

Jatkoin matkaa, ja maisema muuttui koko ajan vain satumaisemmaksi. Täydenkuun valossa otsalamppua ei tarvinnut, lumi tunturikoivikon juurella loisti valkoista valoa. Hetken kuluttua kuulin virtaavan veden kohinaa. Olin saapunut Tsahkaljoelle. Jutun ensimmäinen kuva on joen ylittävältä sillalta, jonka kohdalle olisin voinut jäädä tunnelmoimaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa.

Lopulta ylitin sillan ja lähdin laskettelemaan mäkeä alas kohti luontokeskusta. Tässä vaiheessa en enää pysähtynyt kuvaamaan, vaan nautin loivan alamäen tuomasta vauhdista. Luontokeskukselta hiihtelin kevyen liikenteen väylää pitkin takaisin Kilpishallille ja siitä mökille. Ihmeellinen yöretki oli takana. Mieleen jäi polte päästä vielä joskus hiihtovaellukselle ja tieysti tulla tutustumaan tähän Tsahkaljärveen lasten kanssa, kun reitti ja sen rakenteet ovat valmiina.

Juttu julkaistu alun perin Muurahaisten poluilla -blogissa.