Talvinen Teijon kansallispuisto

Saimme vinkin mennä Saloon, Teijon kansallispuistoon maisemia valokuvailemaan. Tämä sopi meille hyvin, koska olimme muutenkin miettineet sinne pienen talvipatikointireissun tekemistä. Olimme sen verran rohkeita, että otimme suksetkin mukaan. Hankalaa maastoa, mutta pääsimme hiukan sauvakävelemään sukset jalassa.

Kipuamista kauniille Nenustannokan kallioille.

Kipuamista kauniille Nenustannokan kallioille.

Kuten viime pääsiäisenäkin, aloitimme matkamme jälleen Nenustannummen parkkipaikalta. Tällä kertaa emme suunnanneet matkaamme etelän Puolakka- ja Matildajärvelle, vaan kohti pohjoista. Kipusimme kohti Nenustannokan kallioita ja sinne merkittyä näköalapaikkaa.

Nenustannokan näköalapaikka.

Nenustannokan näköalapaikalla voi ottaa itsestään vaikkapa talvisen selfien.

Näköalapaikalta ei oikein nähnyt pohjoisen Hamarijärveä, mutta paikka oli todella kaunis ja jäi kyllä mieleen retken yhtenä kohokohtana. Harvoin on etelässä näin kaunista, ihan kuin olisi saapunut talviseen satumaahan!

Nenustansuo oli kaunis ja koskematon, ei ollut muita kulkijoita.

Nenustansuo oli kaunis ja koskematon, ei ollut muita kulkijoita käynyt tekemässä jälkiään.

Matkamme jatkui Nenustansuon läpi Hamarijärvelle, josta meillä oli tarkoitus jatkaa vielä jään yli Nikkallion näköalapaikalle.

Soinen Hamarijärven reunusta oli helppoa hiihdettävää.

Soinen Hamarijärven reunusta oli helppoa hiihdettävää.

Hamarijärven jää oli lumen alta märkää ja suksemme kastuivat. Suksien alle kertyi painavat jäämassat. Liikkumisemme oli ollut hitaampaa, mitä olin etukäteen kaavaillut ja teimme reittimuutoksen. Jätimme järven pohjoisrannan käymättä ja hiihdimme nopeampaa reittiä kohti Sahajärveä ja Kalasuntin laavua, jos laavulla ei ole puita tai se on muiden käytössä, kerkeämme vielä juuri ennen pimeää Puolakkajärven laavuille.

Sahajärvi näytti houkuttelevalta.

Sahajärvi näytti houkuttelevalta.

Aurinko alkoi jo kadota horisontin taakse ja tuli mykistävä sininen hetki. Sahajärvi näytti niin lumoavalta paikalta ja toivoimme hartaasti, että pääsisimme Kalasuntin laavulle viettämään iltaa. Puolakkajärvellekään ei olisi kauhean pitkä matka, mutta nyt olisimme jo ehdottomasti levon tarpeessa.

Kalasuntin laavu. Ehkä kaunein paikka, missä olemme ikinä laavulla olleet.

Kalasuntin laavu. Ehkä kaunein paikka, missä olemme ikinä laavulla olleet.

Laavu oli kauniilla paikalla saaren kapeimmassa kohdassa. Järvi oli molemmilla puolilla aivan laavun vieressä. Laavu oli siistissä kunnossa, joku oli tainnut tosin hiukan rikkoa jokamiehen oikeuksia ja laavulta löytyi kuusesta katkottuja havuja alustaksi. Polttopuita ei ollut laavulla valmiina ja ajattelin jo, että nyt on kyllä puut loppu, kun edelliset eivät olleet niitä kantaneet valmiiksi laavulle. Me aina kannamme laavulle lähtiessämme muutaman puun, pilkomme pienempää tikkua ja teemme hiukan kiehisiä seuraaville.

Puita oli onneksi vaja puolillaan. Huomasin myös tulisijassa pienen punaisen hehkun. Vähän tuohta, muutama puutikku ja pientä puhallusta, taas paloi nätisti.

Sininen hetki jatkui vielä jonkin aikaa ja kerkesin muutaman valokuvan ottamaan muistoksi.

Sininen hetki jatkui vielä jonkin aikaa ja kerkesin muutaman valokuvan ottamaan muistoksi.

Eniten retkillämme pidän varmasti leiriytymisestä. On niin hienoa päästä laittamaan raskaan päivän päätteeksi leiriä pystyyn. Meillä on aina monipuoliset eväät mukana ja vastoin muiden ennakkoluuloja, emme todellakaan näe nälkää ja syö mauttomia keitoksia, päinvastoin! Kaiken maailman herkkuja ja ruokatarpeita oli jälleen rinkat piukassa ja hetket laavulla oli jälleen yhtä herkuttelua. Pidän myös siitä, että maastossa yöpyessä pääsee kätevästi ottamaan yökuvia ja aamulla herätessään on jo valmiiksi luonnon keskellä. Tästä ei elämä parane.

Kirkas kuutamo ja valkoinen maa, ei tarvitse edes otsalamppua.

Kirkas kuutamo ja valkoinen maa, ei tarvitse edes otsalamppua.

Talvella ei tarvitse olla edes täysikuu, kun lumihanki toimii heijastimena. Nytkin oli niin valoisaa, että kun silmät tottuivat hämärään, ei tarvinnut enää edes otsalamppua. Kiersimme puoliksi saaren ympäri ja kävin ottamassa öisiä valokuvia muistoksi.

Kalasuntin laavu jäi taaksemme ja matka jatkui.

Kalasuntin laavu jäi taaksemme ja matka jatkui.

Yöllä taivas meni pilveen ja elohopea putosi noin -13 asteesta -20 asteeseen aivan hetkessä. Saimme kuitenkin nukuttua yömme hyvin ja pirteinä aamupalan jälkeen lähdimme jatkamaan matkaamme kohti Sahajärven luoteispään uimarantaa, josta nousisimme jälleen maihin ja kohti Teijon kylää.

Sahajärven luoteispää.

Sahajärven luoteispää.

Ilma oli mitä mahtavin. Pientä tuulenvirettä tuli silloin tällöin, joka pudotti kauniisti lunta puiden oksilta. Emme olisi parempaa keliä voineet saada.

Teijo (28 of 46)

Sahajärvi jäi taaksemme ja jatkoimme matkaamme kohti Teijoa.

Teijon kirkko.

Teijon kirkko.

Kylää lähestyessämme ensimmäiseksi meitä tervehti Teijon kirkko. Kirkko näytti lumisessa maisemassa todella vakuuttavalta, lähes satumaiselta.

Luotimme, että kukaan ei varasta varusteitamme.

Luotimme, että kukaan ei varasta varusteitamme.

Jätimme suksemme ja rinkkamme yhden ruukin rakennuksen seinustalle ja lähdimme tutkimaan kylää jalan. Kylä näytti sellaiselta paikalta, ettei siellä ole varkaita ja varusteita ei kukaan lopulta vienytkään.

Teijo (43 of 46)

Puroja ja talvista suvantoa ruukkikylässä.

Puroja ja talvista suvantoa ruukkikylässä.

Teijon kylä oli kyllä mykistävän kaunis. Hankala valokuvattava, koska joka puolella oli niin paljon kaikkea. Löysimme pienen kahvilankin, joka oli jopa auki ja se kruunasi päivän. Ilmeisesti Saksasta kotoisin oleva kahvilanpitäjä myi mahtavia tuotteitaan ja palvelu oli loistavaa. Juuri tällaisia pikku kahviloita matkoillamme toivoisimme löytävämme enemmän ja ehkä isojen huoltoasemaketjujen niskalenkki alkaa jo kohta hellittämään.

Teijo (37 of 46)

Kiersimme kylää hiukan läpi ja jatkoimme matkaamme. Tarkoituksena olisi ottaa kurssi kohti Hamarijärveä. Kylältä lähtee polku järven suuntaan ja sieltä pääsisi yhtymään kansallispuiston viralliseen reittiin.

Kävelyteitä ei meidän onneksemme ollut hiekoitettu eikä suolattu.

Kävelyteitä ei meidän onneksemme ollut hiekoitettu taikka suolattu.

Reitti järvelle oli helppoa hiihdettävää. Sen jälkeen alkoi tulla niin paljon nousuja, laskuja ja mutkittelua, että kannoimme suksia pari kilometriä. Pääsimme kuitenkin takaisin autolle juuri ennen hämärää ja olimme väsyneitä, mutta todella mahtavan reissun kokeneita.

Näkymää Hamarijärven yli.

Näkymää Hamarijärven yli.

Tämä talvinen hiihtoreissumme Teijon kansallispuistoon ylitti odotuksemme, reilusti. Harvoin on etelässä näin hienoja kelejä, mutta nyt pääsimme nauttimaan niistä täysin rinnoin. Kalasuntin laavu oli varmaan kaunein laavu, missä olemme ikinä leiriytyneet. En tiedä miltä se näyttää kesällä, mutta ehkä käymme senkin tilanteen vielä tarkistamassa. Teijon kansallispuistoa suosittelen kaikille, monipuolinen paikka, missä voi viettää yön tai tehdä päiväretkiä.

Kartta aloituspaikalle, Nenustannummen parkkipaikalle. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit N 6685622  E 279987.

Teijon kansallispuiston PDF-esite.

Lisää kuviani Teijosta löydät täältä.

 

4 replies
  1. mopomies2000
    mopomies2000 says:

    Hieno tarina, kiitos. Isot huoltoasemaketjut ja majoitusketjut ovat tarpeellisia. Toki voit käyttää myös paikallisten yrittäjien palveluita.

    Vastaa
  2. Caide
    Caide says:

    Kiitos kommentistasi. Kyllä tosiaan joskus ulkomaila ollessa tullut ikävä isoja ketjujakin, tosin myös toistepäin. Olisi hyvä olla vaihtoehtoja. Muistan kun kerran ajoimme Ruotsin läpi Norjaan ja yritimme etsiä leipomo/kahvilaa, jotta saisi aamupalaa. Ajoimme isolta tieltä kolmeen kylään huomataksemme, että vaihtoehtoina oli vain kebabpaikat, eräs iso pikaruokaketju ja sitten oli nämä huoltoasemat. Sama ongelma on Suomessakin, me tykkäämme omaperäisistä pienistä kahviloista, joissa saa muutakun, kuin suomalaista vaaleapaahtoista kahvia ja itsetehdyt tuoreet sämpylät voittaa kyllä pitkään muoveissa olleet sämpylät.

    Paikallisten yrittäjien palveluita myös käytämme mielellään. Nyt moni yrittäjä ymmärtää jo mainostaakin itseään, niin ei tarvitse tehdä hirveästi salapoliisityötä niitä löytääkseen.

    Vastaa
  3. Caide
    Caide says:

    Itse en ole Teijossa käynyt, kuin nyt tämän reissun ja sitten viime Pääsiäisenä. Kyllä oli silloin keväälläkin komeat maisemat, vaikka vettä hiukan tihutti ja oli synkkää, jotenkin se sopi hyvin silloiseen suomaisemaan kyllä upeasti
    .

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa käyttäjälle Caide Peruuta vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.