Talvinen kapuaminen Pallakselle: huipulla annos Lapin taikaa

Lappi. Paikka ihmetytti ja kummastutti minua jo nuorena poikana, kun vietin aikaa kummitätini mökillä Pelkosenniemellä. Silloin toki luulin, että Lappi on yhtä kuin Pyhätunturi ja Luosto. Myöhemmin selvisi, että tämä mystinen alue oli huomattavasti suurempi. Nyt lumikenkäilyn kohteena on kansallismaisema ja tärkeä osa Lapin mystiikkaa, nimittäin Pallastunturi ja korkein laki, Taivaskero.

Kartta Taivaskeron huipulle
Google-maps-kartta Hotelli Pallaksen parkkipaikalle

Vuodenvaihde on aina mukavaa aikaa Lapin valloittamiseen. Kaamos ja sen värit revontulineen ovat mieleistäni tosi-tv:tä parhaimmillaan. Tämänkertaisen retkeni päivämäärä oli 30. joulukuuta 2018. Lähtöpaikkana toimi Hotelli Pallaksen piha. Paikalta löytyy Metsähallituksen Luontokeskus, mutta juuri tänään se oli suljettu.

Sää ja maisemat olivat mitä parhaimmat. 20 astetta pakkasta, kirkasta, ja kaamoksen värittämä taivas. Pakkasesta ei tarvinnut olla huolissaan. Hyvä pukeutuminen ja liikunta pitivät lämpimänä.

Polku erottui selvästi tasaisesta lumimaisemasta, ja lumikengät helpottivat tarpomista upottavassa lumessa.

Ensimmäinen etappini oli pieni hirsirakennus rinteessä, noin kilometrin päässä hotellilta. Mökin paikkeilla sijaitsi vuonna 1938 rakennettu alkuperäinen hotelli, jonka saksalaiset räjäyttivät vetäytyessään Lapista. Voit lukea lisää hotellin kohtalosta täältä. Nykyinen hotelli on vuodelta 1948, ja tilalle ollaan rakentamassa kapasiteetiltaan jopa 6 kertaa suurempaa hotellia.

Rinne jyrkkeni, ja samalla maisemat muuttuivat entistä eeppisemmiksi. Joka askeleella olisi pitänyt pysähtyä ja ottaa kuva. Ehkä pysähdyinkin. 4 tunnin reissulla sain 16 gigan muistikortin nimittäin täyteen kuvia.

Ylempänä tuuli voimistui, ja jäinen tunnelma näkyi reittitolpissa. Kaamosaurinko esitteli parastaan: varjon puolella lilaa ja kylmiä sävyjä, auringon puolella pinkkiä ja muita lämpimiä värejä. Upeaa katseltavaa.

Noin 50 metriä ennen huippua tapahtui jotain yllättävää: aurinko tuli näkyviin! Lapin maisemat, mukava pakkanen, aurinko ja kamera. Mitäpä muuta sitä tarvitsee.

Jokaisella on varmaan jokin sellainen harrastus, joka saa tuntemaan itsensä pikkulapseksi karkkikaupassa. Yhtäkkiä siinä luontoa ja kaamosmaisemaa kuvatessani olin jälleen kuin 7-vuotias pojankloppi, joka ei osannut päättää, mitä karkkeja pussiinsa laittaa. Jos siis et ole vielä löytänyt sitä omaa harrastustasi, kannattaa kokeilla Lapin maisemia.

Taivaskeron huipulla sytytettiin olympiatuli vuonna 1952, ja sen muistoksi huipulle on pystytetty muistolaatta. Nyt kuitenkin laatta nukkui talviunta lumipeitteen alla. Viereisellä Pyhäkeron huipulla sijaitsee myös muinainen pyhä paikka.

Ylhäällä näkymät olivat suorastaan huikaisevat. Tasaista metsämaisemaa, jonka linjaa rikkovat vain pehmeäreunaiset tunturit. Kun tarkasti tiiraili, saattoi nähdä useamman tunturin huiput. Levi ja Ylläs erottuvat helposti. Huipun tarkka korkeus on 809 metriä merenpinnasta, ja se on reilut 500 metriä korkeammalla kuin ympäröivä maasto.

Takaisin hotellilla selvisi, että vaikka kaamos oli edelleen ”pahasti” maan pinnalla, ovat tunturien huiput tarpeeksi korkealla, jotta aurinko voi tulla näkyviin. Nyt on siis kaamosaurinko koettu! Ehdoton suositus tälle valoshow’lle.

Jossain vaiheessa täytyy 7-vuotiaan pikkupojan väistyä. Aloitin laskeutumisen samaa reittiä takaisin hotellille. Aurinko alkoi hiljalleen mennä piiloon, ja kaamoksen pastellin sävyt palasivat.

Kiipeäminen ylös vei kuvailujen kera noin 2 tuntia 45 minuuttia. Vietin huipulla noin puoli tuntia, ja laskeutuminen otti noin 45 minuuttia. Yhteensä 4 tuntia. Menoa helpottivat lumikengät ja selkeä polku.

Kirkkaat taivaan värit värjäsivät lumen upeasti. Lisäksi auringon laskiessa tuntui siltä, että lumen sinisen sävyt vain syvenivät, kun taivas alkoi punertaa. Todellista valon ja varjon tanssia.

Laskeutuessa oli pakko pysähtyä muutaman kerran kuvailemaan. Eivät ole turhaan ihmiset kertoneet tarinoita Pallaksen maisemista. Monen olen kuullut sanovan ”Aina Lapissa käydessäni on pakko poiketa Pallaksella”. Voin hyvin samaistua.

Hotelli erottui puurajan tuntumassa selvästi. Jyrkän maiseman edessä näkyivät selvästi Jerisjärvi, Keimiötunturi sekä Ylläksen tunturit. Takaisin autolla huomasin pakkasen kiristyneen -25 celsiusasteeseen. Eipä tuo menoa haitannut. Välillä oli niin kuuma, että piti avata takkia.

Ei muuta kuin ensi jouluksi Lapin matkaa varaamaan. Voin suositella lämpimästi Pallakselle nousua talvella, kunhan varusteet ovat asialliset. Retki tarjoaa upeaa katseltavaa, ja samalla saat parin päivän annoksen liikuntaa. Askelmittari nimittäin näytti tälle matkalle hurjia lukuja. Retken päätteeksi lupasin itselleni, että tänne on tultava takaisin myös kesällä ja syksyllä.

Lisää kuviani löytyy instagramista nimellä @anttiphotography

Lue myös:

Taivaskeron kierros sulan maan aikaan