Tällainen on Suomen korkein saari: kiipeä Paalasmaan näkötorniin ja koe matkalla Karhusaaren kalliorannat

Paikka kartalla 

Kesäkuisena keskiviikkoiltana, matkalla Hossasta Kolille, poikkesimme Paalasmaalla. Paalasmaan löytää 6-tietä pohjoisesta päin tultaessa, noin kolme kilometriä ennen Juuan keskustaa. Ja etelästä tullessa tietysti kolmisen kilometriä Juuan keskustan jälkeen. Paalasmaantietä ajetaan lossille, joka yhdistää mantereen Hirvisaareen. Losseja on nykyään niin harvassa, että muutaman minuutin lossikyytikin on jo elämys.

Tie jatkuu Porfan, Honkasaaren ja Karhusaaren läpi Paalasmaan saarelle. Vauhti kannattaa pitää alhaisena, sillä katseltavaa riittää jo matkalla. Porfan kohdalta täytyi tietysti lähettää terveiset tutuille, jotka saivat hämmästellä, missä päin maailmaa mahdamme olla.

Paalasmaan näkötorni

Juuan kunnan sivuilla kehotetaan kääntymään entisen kyläkaupan kohdalta vasemmalle, Saarenpääntielle. Tien vasemmassa laidassa oli selkeä kyltti, ja hieman huonommin hahmottuva puinen kyltti tornille. Siitä eteenpäin ajoreitti oli opastettu varsin hyvin. Myös rukoushuone ja entisen koulun tiloissa toimiva kylätalo sijaitsevat saman tien varrella. Matkaa 6-tien risteyksestä näkötornille tulee noin 12 kilometriä.

Auton jätimme näkötornin lähelle ja siitäkin jo näki, miten korkealla ollaan. Paalasmaan Sydänvaara kohoaa 225 metrin korkeuteen, ja 18-metrinen näkötorni on rakennettu saaren korkeimmalle kohdalle talkoilla vuonna 1993.


Minä en torniin rohjennut kiivetä, mutta matkakumppani kiipesi. Tornista on huikeat näköalat Pieliselle ja Kolille.

Minä yritin sillä aikaa vangita kameraan kukkivia oravanmarjoja, joita en muista koskaan nähneeni näin tiheässä.


Tornin juurella on pöytä ja penkit evästelyä varten. Postilaatikosta löytyvään vihkoon kirjoitin terveiset kyläyhdistykselle ja seuraaville kävijöille

Tornille on kunnostettu noin 4 kilometrin mittainen luontopolku, joka kulkee kyläteitä ja polkuja pitkin. Takaisin palataan samaa reittiä, eli matkalle kertyy pituutta noin 8 kilometriä. Kartan saa Paalasmaa Campingiltä. Leirintäalue on auki kesäisin ja löytyy osoitteesta Eteläpääntie 140. Patikkareitti jäi nyt tällä kertaa testaamatta.

Näkötornilla on myös geokätkö.

Näkötornilta tullessa poikkesimme katsomaan rukoushuonetta, joka on vihitty käyttöön kesäkuussa 1932. Jäin pihaan kuvailemaan metsäkurjenpolvia. Ajattelin antaa puolison hoitaa rakennuksen kiertämisen ja kaikkien suljettujen ovien tempomisen. Hämmästykseni oli suuri, kun siippa näytti häviävän avonaisesta ovesta sisälle. Jotain lämmintä läikähtää rinnassa, kun huomaa, miten avoimesti kyläläiset toivottavat tervetulleiksi itse hoivaamiinsa kohteisiin. Olisi varmaan pyörähdetty myös komean kylätalon pihassa, ellei olisi näyttänyt siltä, että sen toisessa päädyssä asutaan. Aktiivisella kyläyhdistyksellä on omat nettisivut, josta löytyy lisää tietoa esimerkiksi Paalasmaan historiasta ja majoitusmahdollisuuksista.

Ihana Karhusaari

Takaisin tullessa pitkän pengertien päässä odottava Karhusaari näytti niin kauniilta, että siinä oli ihan pakko pysähtyä.

Karhusaari kutsuu.

Kuinka ollakaan, juuri sillä kohtaa tien vasemmalla puolella oli parkkipaikka (ja huussi), jotka näkyvät tällä kartalla. Poluista päätellen moni muukin oli käynyt ihailemassa Karhusaaren kiviä ja kallioita, kuunnellut hiljaisuutta ja laineiden liplatusta, ja astunut sisälle ajattomuuteen. Suosittelen piipahtamaan täällä!


Paalasmaan näkötorni: N=7021832.000, E=622557.000
Karhusaaren parkkipaikka: N=7020919.378, E=619488.907

2 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.