Taivalkosken upea Pahkakuru
Pahkakuru on helposti saavutettava näkemisen arvoinen rotko Taivalkoskella. Kurun reunaa pitkin kulkee polku, jonka vierestä kallioseinämät putoavat jopa 60 metriä alaspäin. Siellä, kurun pohjalla, virtaa satumainen puro, jota ympäröi kesäisin vehreä kasvillisuus ja talvella paksu lumipeite.
Lumettomaan aikaan Pahkakurulle on helppo tulla autolla. Oulun ja Kuusamon välinen tie menee aivan kurun läheltä, vaikka sitä ei vanhassa metsässä kulkiessa uskoisikaan. Kun Taivalkosken kirkonkylältä ajetaan noin kymmenen kilometriä kohti Oulua, tullaan risteykseen, jossa on oikealle viitta Pahkakuru. Suosittelen jättämään auton heti risteyksellä näkyvälle parkkipaikalle ja kävelemään siitä noin kilometrin matkan laavulle.
Parkkipaikkaa vastapäätä on metsätien ura, jota seuraamalla löytää polun pään. Neulasten peittämä polku kulkee korkeassa männikössä, ja alkaa sitten kavuta kivien lomasta kurun reunalle. Heti ensimmäisillä kallioilla polun vieressä on mielenkiintoinen nähtävyys: mänty, johon on joskus iskenyt salama sellaisella voimalla, että kivetkin ovat maasta lennelleet.
Polun vasemmalla puolella rotko käy sitä syvemmäksi, mitä pidemmälle polku nousee. Hurjimmissa paikoissa polku kulkee aivan jyrkänteen reunalla. Polun varrella ei ole minkäänlaisia kaiteita tai muitakaan turvarakenteita, joten lasten ja lemmikkien kanssa kannattaa olla todella tarkkana, jos heidän kanssaan uskaltautuu tämän reitin valitsemaan.
Pahkakurun laavu
Pahkakurun laavulle pääsee myös autolla seuraamalla karttaa ja kylttejä. Matkaa valtatieltä on pari kilometriä. Vähän ennen laavua tiellä on kääntöpaikka ja puomi. Viimeiset sata metriä taitetaan jalan helppokulkuista hiekkatien pohjaa pitkin. Laavu on hyvässä kunnossa. Siellä on myös puukatos ja puucee.
Pahkakurun laavulla oleskellessa kannattaa ottaa huomioon se, että vaikka kaikkein korkeimmat kalliot ovatkin noin 200 metrin päässä vasemmalla, myös laavun kohdalla kurussa on jyrkkä, kymmeninen metrien pudotus kurun pohjalle. Kallion reuna on laavulta vain noin 50 metrin päässä.
Laavulta katsottuna vasemmalta lähtee jyrkkää rinnettä alas polku, jota ei voi suositella huonojalkaisille, mutta kaikille muille matka kyllä maksaa vaivan. Kurun pohjalla virtaavan hiekkapohjaisen puron solina luo oman kiireettömän maailmansa, jossa puron heijastuksia katseleva kulkija helposti unohtaa ajan kulun.
Puron rantaa voi seurata vähän matkaa yläjuoksulle päin, niin pääsee näkemään korkeat kallioseinät alhaalta katsottuna. Ylhäältä päin niitä ei juuri näekään – niin jyrkät ne ovat. Kallioiden muoto ja suuri koko paljastuvat vasta kun niitä katselee kurun pohjalta. Rotkoon kaatuneet ikivanhojen puiden rungot antavat katselijalle mittakaavaa, mutta myös tekevät paikasta läpitunkemattoman tuntuisen.
Pahkakurun ympäristö on kumpuilevaa kuivaa kangasta, jossa risteilee monia polkuja ja metsätien uria. On helppo sekoittaa monet samannäköiset kumpareet keskenään. Kannattaa siis olla tarkkana, ettei eksy, varsinkin jos samalla poimii puolukoita, mustikoita tai männynherkkutatteja, joita voi hyvänä syksynä löytää näistä metsistä. Alueella on myös pari geokätköä.
Jos kurun pohjalta ylös nousemisen jälkeen tekee vielä mieli jatkaa matkaa, niin sopiva kohde on kilometrin päässä sijaitseva hyvin varusteltu Porraslammen laavu. Sinne johtava polku on merkitty, koska se on osa Taivalkosken ja Syötteen välistä vaellusreittiä. Tyynen ja tumman lammen ranta sopii myös yöretken kohteeksi.
Laavuun mahtuu juuri ja juuri makuupusseissa nelihenkinen perhe. Mekin olemme nukkuneet Porraslammen laavulla yön sekä kesällä että talvella. Silloin alueella liikkuminen on paksun lumipeitteen vuoksi hidasta ja haastavaa, mutta lumikengillä mahdollista.
Pahkakurun toinen (vanhempi) nimi, Törnin kuru on kiinnostanut minua, mutta en ole vielä saanut selville, mitä sana törni tarkoittaa. Ehkä joku lukijoista tietäisi sen?
Kartta. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N=7267827, E=548592.
Laavun katto vuotaa melko pahasti…