Taimenistaan tunnettu Longinoja on Koillis-Helsingin helmi ja kaupunkiluontoa parhaimmillaan

Longinoja on arvokas lähiluontokohde Koillis-Helsingissä. Parhaiten Longinoja tunnetaan taimenistaan, mutta puro ja sen ympäristö tarjoavat urbaanille retkeilijälle paljon muutakin. Puro on kokonaisuudessaan 6 kilometriä pitkä, mutta olemme valinneet tarkempaan esittelyyn 2 kilometrin osuuden Malmilta Vantaanjoelle. Reitti sopii koko perheelle ja onkin oiva paikka tutustua eläimiin, luontoon ja niiden suojeluun.


Longinojan seutu on yhdistelmä luontoa ja urbaania ympäristöä, joten purolla liikkujan on hyvä muistaa kunnioittaa luonnon ja eläimistön lisäksi myös alueen palstaviljelijöiden palstoja sekä puron läheisyydessä olevien pihapiirien yksityisyyttä. Liikkuminen ainoastaan kevyenliikenteenväylillä on hyvä tapa ottaa huomioon sekä luonto että paikalliset asukkaat.

Kuva: Toni Randen

Reitin alkuosa Malmilla on hieno sekoitus uutta ja vanhaa. Ensimmäiset kirjalliset havainnot Longinojasta ja sitä ympäröivästä alueesta ovat jo 1500-luvulta. Puron molemmin puolin sijainnut alue kantoi tuolloin nimeä Malmby. Nimensä puro on saanut hautausurakoitsija Viktor Långin mukaan 1900-luvun alkupuolella. Lång omisti puron varrella sijaitsevan tilan, jonka päärakennus, Långin talo, seisoo edelleen vanhalla paikallaan. Viime vuosisadalla puron ympärille on rakennettu paljon asutusta, ja alue on kokenut hurjan muutoksen.

Longinojan ympärillä on ollut useita suurtiloja ja tonttimaita, joiden upeita, vanhoja rakennuksia voi edelleen ihailla puron varrella. Puron viertä kävellessä voikin yrittää miettiä, mikä rakennuksista on ollut sauna ja mikä esimerkiksi pesutupa. Hyvällä mielikuvituksella voi jopa nähdä myllyjä, joita Longinojalla on ollut muutamia. Filpuksen myllyn kiven voi edelleen nähdä puron pohjassa Latokartanontien kupeessa.

Strömsin tilan vanha punainen sauna palvelee edelleen alkuperäistä käyttötarkoitustaan.

Longinojan historia on tapahtumarikas ja värikäs. Esimerkiksi reilut 100 vuotta sitten purossa havaittiin laaja kalakuolema, jonka syyksi selvisi lopulta maaperästä puroon päätyneet sulfaatit. 1900-luvun alussa seutu oli viihtyisää asuinaluetta, jonka asukkaat hyödynsivät puroa mm. pyykinpesuun, ja perheenemännät kilpailivatkin siitä, kuka pesi puhtaimmat pyykit.

Kaupunkipuron varrelta löytyy monipuolinen lajisto kaloja, lintuja, hyönteisiä, nisäkkäitä sekä kasveja. Taimen on yksi Longinojan tunnetuimpia asukkaita, ja puro onkin Suomen parhaita taimenen lisääntymispuroja. Reitti sopii ympäri vuoden vierailtavaksi, ja sen varrelta löytyy useita hyviä taimenenbongauspaikkoja. Taimenen vuosi alkaa keväällä, jolloin uudet poikaset kuoriutuvat puron sorakoista. Kasvavia poikasia sekä vanhempia paikallisia taimenia on mahdollista nähdä uiskentelevan ja ruokailevan purossa pitkin kesää. Poikasvaiheen jälkeen osa taimenista lähtee vaellukselle mereen ja osa jää paikallisena kalana asumaan puroon. Innokkaiden kalastajien on syytä muistaa, että purossa kalastus ei kuitenkaan ole sallittua.

Syksy on ehdottomasti puron vilkkainta aikaa. Eläimistön vuoden kohokohta, taimenen kutu, alkaa tavallisimmin lokakuussa ilmojen viilennyttyä ja sateiden saapuessa. Sateiden ansiosta nouseva vedenpinta mahdollistaa taimenen nousun kotipuroon. Kutuaika houkuttelee joka syksy monia kiinnostuneita tarkkailijoita purolle. Päiväsaikaan parhaita kuduntarkkailupaikkoja ovat Longinojan ylittävät sillat, joita reitiltä löytyy muutamia.

Kuva: Mikko Joensivu

Paikallisille luonnonystäville Longinoja on alueen sydän, ja vapaaehtoiset tekevät töitä puron hyvinvoinnin edistämiseksi. Varsinkin viimeisen parin vuosikymmenen aikana puro on taas saanut arvoistaan huomiota. Tästä voidaan kiittää kymmeniä, jopa satoja, vapaaehtoisia, jotka ovat auttaneet puron eri osien kunnostuksessa. Purolle on muun muassa tuotu kiviä ja soraa pitämään se hyvässä kunnossa.

Longinojan voidaan katsoa olevan yksi tunnetuimmista Suomen talkookunnostuksien mallikohteista. Vuosittaiset kunnostustyöt Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran (Skes ry) toimesta ovat vaikuttaneet Longinojan tunnettuuteen. Talkootöiden ja vapaaehtoisten avulla pienestä purosta on saatu kehitettyä merkittävä lisääntymispuro uhanalaiselle taimenelle. Helsingin kaupunkikin on kantanut kortensa kekoon toimittamalla kivi- ja puuaineksia kunnostusta varten ja rakentamalla tulvatasanteita.

Kuva: Henrik Kettunen

Mitä pidemmälle reittiä edetään, sitä vähemmän rakennuksia ja asutusta näkyy. Reitin loppuosassa kannattaa keskittyä kalojen sijasta kauriiden bongaukseen, sillä juuri ennen Vantaanjokea sijaitseva pelto on niiden elinaluetta. Reitti päättyy kohtaan, jossa Longinojan vedet yhtyvät Vantaanjokeen, ja matkaa voi jatkaa vaikka joen vierustaa taimenia bongaten, sillä Vantaanjoki tunnetaan tänä päivänä ehkäpä Suomen parhaimpana taimenjokena.

Longinojan reitin kuljettuaan on helppo havaita, miten ihminen ja luonto täydentävät toisiaan. Ihmisen kunnioitus ympäristöä kohtaan mahdollistaa keskellä kaupunkia virtaavan puron monimuotoisen elämän, ja tietoisuus Longinojan merkityksestä turvaa puron ja sen eläimistön hyvinvoinnin tulevaisuudessakin.

Artikkeli tekijät:

Haaga-Helian Longinoja-projekti: Elina Laaninen, Jatta Linte ja Anniina Merilinna

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.