Taidetta tunturissa! Huttu-ukon taidereitti Pyhällä
Pyhätunturin Kultakeron laella, aivan Pyhä-Luoston kansallispuiston rajaseudulla on valloittava ja helppo pieni ihmettelyn paikka. Huttu-Ukon taidereitillä maisema ja taideteokset saavat huokaamaan ihastuksesta.
Huttu-Ukon taidereitti oli mahtava ja odottamaton löytö, kun suuntasimme asiaksemme viettämään iltapäivää Pyhätunturin Kultakeron huipulle. Pyhän hiihtokeskuksen maisemahissi oli syysaikaankin toiminnassa useimpina päivinä, joten sopivana hetkenä valitsimme penkillä killumisen rinnettä ylös. Reippailijat voivat halutessaan myös kävellä ylös tunturiin vaikkapa huoltoautotietä pitkin. Maisemahissi on tuolihissi, ei gondoli.
Hissistä ulos pullahdettuamme tutkimme innoissamme tuulista tunturin lakea. Hissirakennuksen takaa, tunturin eteläpuolelta, löytyi kutsuvan jykevä portti, jonne hyvä ja leveä sorapolku ohjasi kulkijaa. Portin takana aukesi hengästyttävän upea maisema tunturilaaksoon – ja… – toteemi?
”Huttu-Ukko”
Pyhä.fi
Huttu-Ukkoa pidettiin jo satoja vuosia sitten alueen pyhien paikkojen eli seitojen suojelijana ja vartioijana. Paikallisen taruston mukaan Huttu-Ukkoon on liitetty toinen toistaan uskomattomampia tarinoita. Kerrotaan muun muassa, että Pyhän huipulle rakennettua radiomastoa ei tahdottu saada pysymään pystyssä, ennen kuin kun Ylen silloinen pääjohtaja keksi käydä upottamassa television keskelle Huttujärveä. Näin viestittiin Huttu-Ukolle, mistä maston pystyttämisessä on kyse. Tämän jälkeen masto on pysynyt pystyssä ongelmitta”
Pyhän sivuilla kerrotaan Huttu-Ukon taidereitin toteutetun paikallisen taiteilijan Tapio Uusitalon ja Pyhän hiihtokeskuksen yhteistyönä. Reitille on vapaa pääsy. Reitti on lyhyt ja helppo, vaikka tunturin rinne jonkin verran viettääkin alas laaksoon. Taideteokset ovat tunturissa ympäri vuoden, vaikka reitti itsessään onkin avoinna vain sulan maan aikaan. Talvella lumi peittää teokset nietosten alle.
Teoksissa näkyy vuodenkierto ja paikallinen mytologia. On varsin hauskaa tutustua teoksiin rauhassa ja keskittyä yllättäviin yksityiskohtiin. Liian rivakasti ohi kulkemalla jäisi monta pientä detaljia huomaamatta.
Reitti ei vaadi ponnisteluja (kunhan ensin jotenkin kampeaa itsensä ylös tunturiin). Pienikin lapsi jaksaa kulkea lyhyen polun ja innostuu hyvin todennäköisesti myös keinumaan yhden taideteoksen äärellä.
Aikaa taidereitillä haahuilun kannattaa varata puolesta tunnista tuntiin. Reitin välittömässä läheisyydessä on huipun ravintola Tsokka, jota voin lämpimästi suositella kaikille – myös gluteenittomien vohvelien ystäville!
Lue lisää Huttu-Ukon taidereitistä Pyhän verkkosivuilta.
Teksti ja kuvat: Karoliina Säkö
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!