Tähtikirkas talviyö Sundsvedjan laavulla Kemiönsaarella

Lunta on tupruttanut päivän aikana sen verran, että maisema on muuttunut valkeaksi. Pälyilen etätöiden lomassa ulos levottomana. Venytän ruokatauon pituutta sen verran, että saan pakattua yöpymistavarat valmiiksi: kaksi makuupussia, kaksi makuualustaa, kattila ja kahvipannu, lämmintä vaatetta, kuumaa vettä termospulloon, ensiapuvälineet, tulitikut, puukko ja tietenkin hieman ruokaa. Mukaan lähtee myös kännykkä ja kuulokkeet, sillä olen luvannut olla seuraavana aamuna etäpalaverissa, vaikka muuten viettäisin vapaapäivää.

Paikka kartalla

Sijainti: N=6663121.406, E=244629.091 (ETRS-TM35FIN)

Palvelut: laavu, tulipaikka, polttopuut, merkityt luontopolut

Heti työpäivän päätyttyä lähden polkemaan kohti Sundsvedjan laavua. Sinne on kotoani reilun 10 kilometrin matka. Aura ei ole vielä ehtinyt Kemiönsaaren perukoille, joten taiteilen paksupyörälläni autojen tekemillä kapeilla rengasurilla. Onneksi pikkuteilläkin kulkee traktorinjälkiä, sillä vaikka allani on fatbike, uudessa pehmeässä lumessa ajo kävisi liian raskaaksi. Joudun taluttamaan ainoastaan viimeiset 200 metriä päästäkseni polkua pitkin laavulle. Polkua tosin ei ole näkyvissä, vaan kahlaan ensin tavaroineni umpihangessa laavulle ja sen jälkeen kannan pyöräni perille. Kolmannella kerralla haen vielä sylillisen polttopuita tienristeyksestä – enempää niitä en tule tarvitsemaan.

Lumisade on laavulle saapuessani tauonnut ja pilvipeite alkanut rakoilla. Laavulta avautuu huikeat maisemat Saaristomeren kansallispuistoon, jonka yllä purjehtii vielä yksittäisiä pilvenhattaroita. Aurinko on laskemassa horisontin taakse ja maalaa hetkestä hennon vaaleanpunaisen.

Auringonlaskun jälkeen sytytän nuotion, keitän lumesta teevettä lämmikkeeksi ja paistan tikkuleipää iltapalaksi. Pakkanen on selvästi kiristymässä muutamasta asteesta, ja kalliota vartioivat käkkyräiset männyt paukahtelevat terävästi. Täytän termospullon kuumalla vedellä, mikäli tarvitsisin juomavettä yöllä. Termospullo on ainoa tapa saada juomavesi pysymään sulana aamuun saakka.

Nuotio saa hiipua, kun olen saanut veteni lämmitettyä. Lämmönlähteenä en nuotiota aio käyttää, sillä se kuluttaisi vain turhaan polttopuita. Tarvittavan valon saa otsalampusta ja mukaani ottamasta kynttilästä, jonka aion antaa palaa läpi yön. Vaikka en ole ensimmäistä kertaa yksin yöretkellä, ja osaan hallita hyvin pimeänpelkoani, luo pieni kynttilä turvallisuuden ja lämmöntunnetta. Lisävalona toimivat taivaankannelle syttyvät tähdet.

Kuu on iltatoimia tehdessä noussut korkealle ja yöstä näyttää tulevan aivan kirkas. Silmän tottuessa hämärään pärjään hyvin ilman otsalamppua. Käyn nappaamassa muutaman tähtitaivaskuvan ennen kuin levitän kaksi makuualustaa laavun pohjalle ja kaivaudun kahden päälekkäisen makuupussin uumeniin. Tällä varustuksella uskon selviäväni luvatusta kahdeksan asteen pakkasyöstä. Juuri ennen nukahtamistani kuuntelen alempaa rinteestä kuuluvaa lehtopöllön aavemaista soidinhuutoa.

Herään keskiyöllä vilunväreisiin. Puen pipon päähäni ja teen sen, minkä olen huomannut ennenkin auttavan kylmyyteen: sujautan kädet pois ohuen merinovillapaitani hihoista lähelle kehoa. Riisun sukat jaloista pois ja kiedon varpaani yhteen ohueen paitaan. Merinopitkikset vedän kinttuihin ja levitän takapuolen ja reisien lämmikkeeksi kevytuntuvatakin. Ei mene kuin hetki, kun tunnen lämmön virtaavan takaisin. Jalkoja ja käsiä ei todellakaan kannata eristää toisistaan kangaskerroksella!

Nukun lämpimästi aamuun saakka, jolloin merinopitkikset saa kätevästi vedettyä takaisin jalkaan ja kädet sujauttaa paidan hihoihin vielä makuupussissa ollessa. Pukeutumisen jälkeen sytytän nuotion keittääkseni aamukahvit ja puurot. Teen oloni mukavaksi. Tulta kohennellessa aloitan etäpalaverin upeaa talvimaisemaa katsellen. Ei hullumpaa, vaikka pakkasta on luvatun kahdeksan asteen sijaan 12!

Retkeile laavulle ja Purunpäähän polkuja pitkin sulanmaan aikaan!

Sundsvedjan laavulle vie noin kolmen kilometrin merkitty polku, joka alkaa Söderlångvikin kartanolta. Itse laavu ja reitti ovat Konstsamfundetin säätiön ylläpitämiä. Reitti on hyvin merkitty. Lisäksi laavulta lähtee myös merkityt reitit Konstsamfundetin perustamalle Purunpään luonnonsuojelualueelle. Huomioithan, että leiriytyminen ja tulenteko ei ole Purunpään suojelulalueella sallittu.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.