Tutustu Rakokallion halkeamaan ja luonnonsuojelualueeseen Sydänmaan retkeilyreitillä Mikkelissä

Rakokallio on hyvin erikoinen ja syvä kalliohalkeama, noin kymmenen metriä syvä ja jopa sata metriä pitkä. Siihen voi tutustua Sydänmaan retkeilyreitillä, hieman yli viiden kilometrin polulla, joka kiemurtelee metsissä, nousee korkeille kallioille ja käy Mäkilammen ja Pienen Salmenlammen rantamaisemissakin.

Sydänmaan retkeilyreitti Mikkelissä
Päivämäärä: 3.10.2021
Luontopolkumiehen reittinumero: 280
Reitin pituus: 5,5 km
Kohokohdat: Rakokallio, Metsomäen maisemapaikka, Mäkilammen laavu ja rantamaisemat
Parkkipaikka: Sipiläntieltä oikealle kääntyvän hiekkatien päässä. Tilaa noin 10 autolle. Paikka kartalla.
Opasteet/kyltit: Hyvät
Varusteet/jalkineet: Muutama kostea kohta, muutama jyrkkä mäki. Reitillä pärjännee kuitenkin mukavilla kengillä.
Keskivaativa (hetkittäin jopa vaativa) reitti
Kaksi tulipaikkaa

Kaunis sunnuntaiaamu lokakuun alussa. Olin mökillä ja lähdössä ajamaan kohti pääkaupunkiseutua. Mitäpä jos kävelisin jonkun reitin matkan varrella? Kyllä, päätin lähteä tutustumaan Anttolassa sijaitsevaan Sydänmaan retkeilyreittiin, joka oli jo pitkään ollut suunnitelmissani.

Ajelin Anttolaan ja kurvasin Sydänmaantielle. Tarkkaa osoitetta parkkipaikalle ei ollut, mutta Mikkelin nettisivuilla kehotetaan ajamaan Sipiläntielle ja kääntymään reilun kilometrin päästä hiekkatielle, jonka päästä pysäköintialue löytyisi. Sipiläntiellä on opaste kohti Rakokalliota ja toivoin, että se ohjaisi minut Sydänmaan retkeilyreitillekin. Kyllä. Kapean ja mutkaisen tien päästä löytyi parkkipaikka, jossa ei ollut vielä muita autoja. Parkkipaikan laidalla on myös opastaulu.

Reittikartan voi halutessaan kuvata. Minä aina haluan. Seuraan karttaa varmuuden vuoksi, vaikka opasteet olisivatkin selviä. Kiertosuuntaa ei ollut merkitty – päätin lähteä myötäpäivään, jotta olisin Rakokallioilla heti aamutuimaan.

Reitti alkaa parkkipaikan takakulmasta. Se on suurimmaksi osaksi merkitty punaisilla pantamerkeillä.

Reitti alkaa hauskan nimisen suon, Itikkasuntin, ylityksellä. Parisataa metriä ja tiukka nousu. Tämä oli merkitty kartassa vaativaksi reitin osuudeksi. Nousu oli jyrkähkö ja korkeuseroa heti alkuun yli neljäkymmentä metriä. Reitti nousee vasemmalla näkyvän kallion laelle.

Neljäsataa metriä takana ja reitin ensimmäinen komea näköalapaikka, maisema avautuu luodetta kohti. Kylläpä syksyn värit näyttävätkin uskomattoman kauniilta sinistä taivasta vasten – onneksi sattui kirkas aamu.

Kangasmaastossa kohti Rakokalliota, aamuvalossa oli mukava tallustella pehmeällä polulla.

Rakokalliolle oli hieman yli kilometri parkkipaikalta. Täältä löytyi reitin ensimmäinen, melko vaatimaton taukopaikka.

Ja heti taukopaikan jälkeen voi tutustua rakoon kalliossa. Näyttää siltä, kuin reitti kulkisi tämän raon yli. Älä anna kuvan hämätä – rako on jopa kymmenen metriä syvä. Yhtäkkiä ei tehnytkään mieli harpata rotkon yli. Rako on syntynyt muinaisen maanjäristyksen aikana. Ilmeisesti halkeamaan voi tutustua myös kulkemalla sen pohjalla (jommasta kummasta päästä sisään menemällä) – tässä kohdalla voi ihailla vain sen syvyyttä.

Kuvat eivät tee oikeutta Rakokallion syvyydelle. Tässä kuitenkin muutama otos rotkon reunalta.

Rakokallion jälkeen jatketaan kangasmaisemissa noin kilometrin verran. Kahden kilometrin kohdalla voi tehdä parinsadan metrin piston Metsomäen näköalapaikalle.

Täältä on rajoitettu näkymä luoteen suunnassa sijaitsevalle Suurelle Salmenlammelle.

Risteyspaikoissa on selkeät opasteet kohti seuraavaa kohdetta. Olin matkalla Mäkilammen suuntaan. Parissa kyltissä tosin neuvottiin kohti ”laavua” – mieluummin voisi käyttää paikkojen nimiä.

Metsomäeltä laskeudutaan todella jyrkästi alas Rajanotkoon. Luulen, että tässä oli jyrkin luontopolku, jossa olen koskaan kulkenut. Onneksi reitti oli kuiva eikä kovin liukas. Reunoilla on puita, joista voi onneksi ottaa hieman tukea mäkeä laskeutuessaan. Reitti voisi itse asiassa olla aavistuksen helpompi vastapäivään kiertäessä.

Rajanotkon toisella laidalla on Rajamäki. Harvinaisen komea kallioseinämä tässäkin, polku kulkee seinämän laitaa. Tätä kalliota ihaillaan vain alavinkkelistä.

Neljä kilometriä takana, saavuin Mäkilammen rantaan. Liekö saanut nimensä siitä, että lammen pinta on parikymmentä metriä korkeammalla kuin ympäröivien lampien, noin 111 metriä merenpinnasta.

Rannalla on nuotiopaikka. Pidin evästaukoa ja istuskelin Mikkelistä saapuneen retkeilijäherran kanssa. Tähän asti olin kävellyt yksin, näkemättä ketään. Olin jo kerennyt miettiä, olisiko tämä taas yksi niistä reiteistä, jolla en näkisi ketään muita ihmisiä. Juttelimme pitkän tovin ja nautimme kuulaasta syysaamusta.

Mäkilammen laavu oli parinkymmenen metrin päässä.

Matka jatkui. Reitti ohittaa vielä Pienen Salmenlammen.

Helpohko reittiosuus Mäkilammelta parkkipaikalle päättyy leveähköä polku-uraa ja vielä hyvin lyhyttä hiekkatieosuutta pitkin.

Kierros päättyi. Mitä ihmettä – parkkipaikka oli tällä välin täyttynyt autoista. Vastaantulijoita oli noin viisi, joten ilmeisesti suuri osa oli kiertämässä reittiä samaan suuntaan kanssani. Napsautin mittauslaitteet kiinni. Matkaa noin 5,5 kilometriä, aikaa käytin aika tasan kaksi tuntia.

Reitti on paikoitellen aika vaativa. Korkeuseroa on jopa seitsemänkymmentä metriä, lisäksi reitillä on pari jyrkkää nousua ja laskua. Maisemat ovat kuitenkin vaivan arvoisia – ja Rakokallio on melkoisen erikoinen geologinen nähtävyys. Vahva suositus!

Sijainti: N=6825321.995, E=532898.907 (ETRS-TM35FIN)
GEO:lat=61.560173838, GEO:lon=27.620238619

Voit seurata retkitunnelmiani myös Instagramissa: @luontopolkumies ja Facebookissa

Muita Luontopolkumiehen reittejä lähistöllä:
Anttolanhovin luontopolku
Hiijje Silimukka

Onko reittiin tullut muutoksia? Jotain korjattavaa, lisättävää, kommentteja? Lähetä postia Luontopolkumiehelle

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.