Suuria haapoja ja pieniä ajatuksia: Heinäveden Vihtarin luontopolku on yllätyksiä täynnä

Reitti 2,5 km
Helppokulkuinen
Ei taukopaikkoja
Pysäköintialue kartalla

Vihtarin luontopolulle pääsee todella helposti – sinne voi mennä vaikka junalla! Vihtarin asemalle kulkee päivittäin taajamajunia Joensuusta ja Pieksämäeltä. Vihtarin kylän liepeillä, teiden 476 ja 474 risteyksen luona, on Vihtarin kyläkartano, josta löytyy tarkempi opastus luontopolulle.

Vihtarin luontopolku Heinävedellä on perustettu 206 hehtaarin laajuiselle Mattilan luonnonsuojelualueelle, johon kuuluu myös Suomen luonnonsuojeluliiton ja Ilmari Räsäsen säätiön maatila. Vaikka polku on lyhyt, siinä saa todella monipuolisen katsauksen tämän suojellun, noin satavuotiaan metsän elämään ja vilinään.

Vihtarin luontopolun alkupiste parkkipaikalla.

Polulle pääsee parkkipaikalta, kun kävelee hetken tien viertä.

Vihtarin polku alkaa heti tästä oikealle.

Sen jälkeen luontopolku sukeltaa ihanaan kuusikkoon. Tällaisessa vihreässä korpikuusikossa viihtyvät pienriistaa metsästävät pöllöt sekä haukat.

Polku mutkittelee kauniiden lehtojen ja korpien halki. Joukossa on kaatuneita puita ja niiden juurakoita. Isot juurakot antavat ketuille suojaa ja kanalinnuille jauhinkiviä tai puhdistautumispaikkoja höyhenpuvun siistimiseen.

Polulla on selkeät, ajatuksia herättävät opastekstit.

Välillä luontopolku tekee uraansa avoimemmassa maastossa.

Polun erikoisuus ovat opaskilvet, joissa on lainauksia Bob Dylanilta, The Doorsilta sekä klassisemmilta kirjoittajilta, kuten Immi Helléniltä ja Eino Leinolta. Joukossa on myös lainauksia nykyartisteilta, jopa Antti Tuiskulta! Opastekstit herättävät ajatuksia alueen luonnosta, ja niitä pysähtyy katselemaan pidemmäksikin aikaa.

Korpisen taipaleen jälkeen polku tekee pienen haaran kohti majavalampea. Ensin kulkijaa kuitenkin arvuutellaan – mikä ihme mahtaa olla ”majavan epätoivo”?

Tiellekö? Ei vielä, on pakko saada tietää, mikä on ”majavan epätoivo”!

En halua pilata retkinautintoa, joten en tee tässä jutussa juonipaljastusta. Mutta sen verran voin kertoa, että periltä löytyy sekä lampi että myös todellisia jättiläishaapoja!

Tästä haavasta ei isompikaan retkeilijä yltäisi venyttämään käsiään ympäri!

Vihtarin luontopolun varrella voi myös ihailla komeita kääpiä ja niitä elättäviä lahoja koivuja. Tässä on oikea kääpäkerrostalo!

Polun lehtomaista loppuosaa leimaavat vanhat ahot ja rehevät saniaislehdot…

… sekä oravanmarjaa kasvavat vehreät pienet aukot.

Oravanmarjaa. Koko kasvi on lievästi myrkyllinen.

Jättihaapojen lisäksi polun varrelta löytyy kolohaapa, joka on vääntynyt mutkille ilmeisesti tikkojen tehtyä siihen pesäkolojaan.

Kolohaapa lehtometsässä.

Näihin koloihin voivat myöhemmin pesiä helmipöllö tai vaikkapa liito-orava.

Pesäkolo kolohaavan kyljessä.

Tällä polulla ajatukset palasivat usein lapsuuteni maisemiin ja lehtoihin, mutta vasta nyt opin saamaan nimen monille niille kasveille ja ilmiöille, joita silloin lapsena näin. Tälle polulle kannattaa ehdottomasti poiketa hengittämään vanhan metsän ilmaa ja kuuntelemaan, mitä metsällä ja sen opastauluilla on meille sanottavaa!