Kylki-Kurikan rakoluolasta löytyi valeorakkaita – Suonenjoki

Olin jälleen eilen etsimässä uusia luolia ja karuja maisemia Suonenjoen Haavikkolehdon lohkare-alueella. Niitähän siellä riittää, kuten olen jo muutaman kerran täällä Retkipaikassa antanut ymmärtää.

Aikaisemmista retkistäni poiketen lähdin tällä kertaa tutkimaan aluetta pelkästään karttahavainnon perusteella. Tutkimusretken kohteena oli Kylki-Kurikka-järven pohjoispuoleinen alue, josta kartan mukaan piti löytymän runsaasti jääkauden sinne kuljettamia lohkareita.

Ja kyllähän niitä todella löytyi. Loppujen lopuksi liiankin kanssa, sillä liikkuminen maastossa oli hyvin vaikeaa ja hidasta. Jopa niin vaivalloista että ehdin kolmen tunnin aikana koluta vain lohkarealueen itäosan. Länsipuoli sai jäädä tällä kertaa rauhaan.

Mikäkö minut sinne ajoi? Yksinkertaisesti toive löytää jotakin uutta ja kirjoihin kirjaamatonta. Itse asiassa haaveeni on ollut löytää Suonenjoen lohkarealueen tuhansien hehtaarien alueelta ainakin yksi maanalainen luola.

Kaikki toistaiseksi tietämäni Suonenjoen lohkareluolat ovat olleet maanpinnan tasolla. Tuntui kuitenkin epätodennäköiseltä, ettei alueelta löytyisi ainakin yhtä maanalaista luolaa.

Ja löytyihän se. Loppujen lopuksi aika helposti. Lähdin vain kiipeämään järjen rannasta ylös lohkareiden peittämää rinnettä ja kävelin lähes suoraan luolan suuaukolle.

kylki-kurikka-luola-2012-3017

Se oli tosin silkkaa tuuria, sillä luolan suuaukosta ei näkynyt etäämmälle kuin pieni osa. Vasta kurkistettuani luolan edessä olevan lohkareen taakse, saatoin havaita melko kapean ja pimeän rinneluolan, jonka suuaukon pohja oli noin kaksi metriä maanpinnan alapuolella.

kylki-kurikka-luola-2012-3015

Luola olisi ollut nopeasti nähty, ellen olisi hoksannut luolan hämäryydestä huolimatta sen lattialla jotain valkoista, jota ensin erehdyin pitämään jonkin pienen eläimen luina.

Kumarruttuani tutkimaan löytöäni näin niiden olevan hyvin pieniä valkoisia sieniä, joiden lakkien alapuolen piikit kertoivat minunlaisellekin sieniamatöörille niiden ilmeisesti olevan orakkaita.

Lajista sen sijaan ei minulla siinä vaiheessa ollut hajuakaan. Senpä takia päätin luolan pimeydestä huolimatta kuitenkin kuvata sienet voidakseni myöhemmin selvittää niiden lajin.

Valeorakkaita.

Valeorakkaita.

Kotiin ehdittyäni otin sitten kiltisti käteeni Suomen Sienioppaan (WSOY), josta selvisi, että sienililliputti oli ihan hyvä löytö. Teoksen mukaan se oli nimittäin melko harvinainen valeorakas, minkä myös sieniharrastajaystäväni vahvisti.

Kylki-Kurikan rakoluolan mitat: pituus noin 7 metriä, 4 metrin jälkeen kapenee nopeasti. Leveys parhaimmillaan noin 1,40 metriä, korkeus noin 3 metriä. Luolan perällä katossa pieni rinteen laelle johtava aukko.

 

Luola kartalla, ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6934911  E 496739

14 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.