Sumu, joka nosti niskakarvat pystyyn

Tässä yksi hyvin oudolta tuntunut luontokokemus joulukuun illansuun kävelyretkeltä tutuissa Kirkkonummen lähimetsissä.

Tapahtuma yhdeltä lähiretkeltä 22.12.2020.

Myöhäisen iltapäivän kävelyretkelle kehoa ja päätä tuulettamaan lähdin, kotiovelta taas kerran. Tällä kertaa kohteeksi ja suunnaksi valikoitui reitti, josta käytän nimeä ”Lustbackan lenkki”. Myötäpäivään lähdin sitä nyt talsimaan semmoisessa pilvisessä, mutta muuten selkeässä säässä, lämpötila muutamia asteita plussan puolella. Tuon lenkin etäisimmät osat vievät läpi Timmermossenin itäreunan hienojen kallio- ja metsäalueiden, aina valinnan mukaan.

Yhden suon reunaan kurottelevan kallioniemekkeen päällä vietin mukavan pienen puolimatkan evästauon, täydellisessä luonnon rauhassa. Sieltä päätin jatkaa vielä pikkuisen pohjoisen suuntaan ja poiketa yhdellä monilta retkiltä tutulla hienolla maisemakalliolla.

Sinne metsän sisästä kiivetessäni hämmästyin aikalailla. Kallion päällä leijui sankka sumu, vaikkei sitä missään ympärillä ollut? Eikä ollut näkynyt suollakaan mitään sumua evästauollani alle 5 minuuttia sitten. Lähdin sitten tietysti kävelemään sinne sumun sisään ja katsomaan, kurotteleeko se kuitenkin ylös tuolle huipulle asti sieltä suolta. Mutta ihan siinä samassa kun sumun sisään kävelin, se alkoikin häipyä aivan käsittämättömän nopeasti! Kelloa en tosiaankaan katsonut, mutta korkeintaan 5–10 sekunnissa ihan kaikki sumu oli tipotiessään! Zippo!

Minä olen tiedemiehen koulutuksen saanut insinööri, enkä todellakaan kuulu mihinkään yliluonnollisiin asioihin uskovaisten eturintamiin. Mutta niin perin juurin outo tunne tuosta tuli, että niskakarvani ihan oikeasti pystyyn nousivat! Ja lähdin saman tien hiipsimään sieltä kohti Timmermossenin tien lähintä paikkaa, tuon tuosta vielä taakseni vilkuillen.

–Kari

Pääkuvassa sama paikka seuraavana päivänä kuvattuna. Koko kallion laki oli sankan sumun peitossa!

Artikkeli on julkaistu aiemmin Lähierä-blogissa.