Sumiaisten Jylhänvuoren karsikolla lumikenkäretkellä Kolureiden kanssa

Silloin ennen vanhaan, lähdetietojen* mukaan jo 1600-luvulta alkaen, kansalla oli tapana perustaa karsikoita erilaisten tapahtumien muistoksi. Karsikoilla voitiin juhlistaa vaikkapa erityisen antoisaa kalansaalista, mutta usein karsikot olivat erilaisten hengellisten ja kirkollisten tapahtumien (syntymän tai kuoleman) kirjauksia, joita tehtiin yleensä puihin mutta myös kiveen ja kallioon. Alun perin karsikon sanotaan tarkoittaneen nimenomaan karsittua puuta, johon jätettiin vain latvaoksat, mutta sittemmin tavaksi muodostui veistää puun kylkeen paljas kohta, johon kaiverretiin yleensä vuosiluku, nimikirjaimet ja/tai jokin muu merkki.

Tällaisia – varsinkin vainajien muistoksi tehtyjä karsikkopuita – on vieläkin jäljellä eri puolilla maata. Myös Äänekosken Sumiaisista on löydetty useita eri karsikkoja. Sumiaisten kirjassa niitä on lueteltu lähes 20. Kävin viime vuoden puolella useastikin Sumiaisissa, Jylhänvuori-nimisessä paikassa, jossa sijaitsee myös hieno Pirunpesäksi nimetty luola. Tutkiessani muun muassa alueelta tehtyä luontoselvitystä huomasin, että Jylhänvuoren lähellä pitäisi luolan lisäksi olla myös noita karsikkopuita.

Sumiaisten kirjan summittaisen karttaluonnoksen, karsikkopuista käsin piirrettyjen hahmotelmien ja hieman epäselvän mustavalkovalokuvan sekä erään paikallisen asukkaan suullisen varmistuksen turvin uskalsin lähteä puita etsimään. Mukaan sattui vain tulemaan toistakymmenpäinen joukko Konneveden luontoretkeilijöiden, eli Kolurien mukaan kutsumaa väkeä, jonka kanssa läksimme lampsimaan lumikengin pitkin Peiponlahtea ja -salmea kohti Jylhänvuorta.

*mm. Vilkuna 1977

Jäällä oli vain vähän lunta, ja vettä oli noussut jään päälle. Lumikengillä pääsi silti todella hyvin liikkumaan.

Jäällä oli vain vähän lunta, ja vettä oli noussut jään päälle. Lumikengillä pääsi silti todella hyvin liikkumaan.

Lähtöpaikastamme oli noin kahden kilometrin matka. Meno oli tasaista ja maittoi lumikengille hyvin, vaikka jäällä olikin hieman vettä, joka sai jäljen sohjoiseksi. Siitä huolimatta pääsimme joutuisaan Jylhänvuoren juurelle, jossa pieni osa porukasta uskaltautui jopa Pirunpesään sisälle. Loput katselivat suosiolla kauempaa. Luolassa onkin ehkä turvallisempaa käydä sulan maan aikaan, vaikka silloin järveltä päin ei niin helposti pääsekään.

JYLHANVUORI_IMG_9062

Harrastajavalokuvaaja Markku Kettula Jylhänvuoren luolan päällisessä lohkareikossa. Kettulalla on Konnevedellä myös valokuvanäyttely hienoista jääkuvista.

Reissun tavoitekohde omalta osaltani – eli siis karsikko – sijaitsikin yllättävän lähellä luolaa, vain noin 100 metrin päässä pohjoisempana. Sumiaisten kirjan perusteella karsikkopuita oli pystyssä vielä 70-luvulla viisi, numeroituina J I–V.

Jylhänniemen tiedossa olleet karsikkopuut Janne Vilkunan/S.Valjakan piirroksin kuvattuna.

Jylhänniemen tiedossa olleet karsikkopuut Janne Vilkunan/S.Valjakan piirroksin kuvattuna.

 

Nyt löysimme niistä vain kolme, joista käytännössä vain yhdessä oli riittävän selkeästi jäljellä veistettyjä merkkejä, toisessa vain vaivoin näkyvissä ja kolmannessa puun kylki oli umpeutunut. Selvin merkintä löytyi puusta, joka on merkitty piirrokseen tunnuksella J V.

Parhaiten säilynyt karsikkopuu.

Parhaiten säilynyt karsikkopuu. Numeron lisäksi näkyvissä on selvästi ainakin ns. kuusikanta, eli heksagrammi.

Karsikkoja tehtiin siis usein vainajien muistoksi, ja niihin saatettiin merkitä muun muassa henkilön kuolinvuosi ja nimikirjaimet. Monesti karsikko tehtiin paikkaan, jossa vainajaa tai vainajia haudattavaksi vietäessä pysähdyttiin lepäämään. Samalla saatettiin vetäistä virsi jos toinenkin ja pikku naukut pullosta vainajan kunniaksi. Numeroiden tai kirjaimien lisäksi karsikkopuissa ja myöhemmin käytetyissä karsikkolaudoissa voi näkyä myös erilaisia merkkejä, jotka saattavat olla jonkun henkilön puumerkkejä tai jopa jonkinlaisia taika- ja varausmerkkejä.

Esimerkiksi niin sanotut viisi- tai kuusikannat ovat nimensä mukaan viisi- tai kuusisakaraisia tähtikuvioita, joita useissa uskonnoissa ja kulttuureissa on pidetty pahoilta voimilta suojautumisen merkkeinä. Ehkä Jylhänniemessä olevan karsikkopuun merkki on tehty juuri tätä tarkoitusta varten. Muiden karsikkopuiden merkinnät olivatkin sitten vaikeammin havaittavissa tai kokonaan peitossa.

Tämä puu on joko J I tai II, luultavamminkin. Merkintä on parhaiten tunnusteltavissa sormenpäällä.

Tämä puu on joko J I tai II, luultavamminkin. Merkintä on parhaiten tunnusteltavissa sormenpäällä.

Karsikoiden ja niissä olevien erilaisten varautumismerkkien on sanottu toimineen myös esteinä, jotta vainaja ei enää pääsisi hautaamisensa jälkeen takaisin kotipaikalleen kummittelemaan, eikä ainakaan karsikkoa pidemmälle. Koska karsikkojen tekeminen loppui käytännössä tyystin 1900-luvun alkuun mennessä, ei ole enää mahdollista tiedustella keneltäkään esimerkiksi Jylhänvuoren karsikon perimmäistä tarkoitusta.

Retkiporukallemmekin karsikkopuut olivat siis lähinnä mielenkiintoisia muistoja menneestä, mutta silloin aikoinaan 1800-luvun puolella niillä on ollut huomattavasti syvempi merkitys paikallisille asukkaille. Kaikkein eniten väki tuntui nauttivan nyt maisemista, joita sitten pääsimme katselemaan Jylhänvuoren päältä ja jotka tuntuivat monelle olevan yllättävänkin hienoja ottaen huomioon sen, että ne löytyvät näinkin läheltä. Sanoivatpa eräätkin, että ”maisemathan on kuin Lapissa” tai ”enpä olisi uskonut, että täällä on tällaista”. Ja kesällä on vielä paremman näköistä!

KARTTA

ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit
N 6954330  E 450533

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.