Sukulanrakan hiidenkirnut, Rovaniemi
Suomesta on löydetty noin 2 000 hiidenkirnua. Niistä suurin osa on Etelä-Suomessa. Pohjois-Suomesta on vain muutamia hiidenkirnuja ja nekin sijaitsevat yleensä hankalien matkojen päässä. Poikkeuksen tekevät Sukulanrakan hiidenkirnut, jotka kuuluvat vieläpä maamme suurimpiin. Sukulanrakan hiidenkirnuille on matkaa vain 22 kilometriä Rovaniemen kaupungin keskustasta etelään. Aivan hiidenkirnujen juurelle pääsee tietä pitkin ja alueella on viitoitettu polku.
Etelästä nelostietä pohjoiseen tai päinvastoin matkaava ei hiidenkirnuille yleensä kuitenkaan eksy, sillä nelostie kulkee rautatietä myötäillen Kemijoen länsipuolta, mutta hiidenkirnuille päästäkseen täytyy tulla Kemijoen itäpuolen tietä 926. Joen yli pääsee nelostieltä pohjoisesta Valajaskosken ja etelästä Petäjäskosken kohdalta. Tieltä 926 on opastus paikalle.
Sukunlarakassa kirnuja on kaikkiaan 14, joista kolme on huomattavan syvää. Suurin on kallion juurella, läpimitaltaan 8 metriä ja syvyydeltään 15 metriä. Se on Suomen suurin hiidenkirnu. Kallion päällä olevat kaksi kirnua ovat 10 ja 9 metriä syviä.
Hiidenkirnut syntyivät 10 000 vuotta sitten mannerjään sulaessa ja voimakkaiden sulamisvirtojen pyörittäessä diabaasikiviä ja lohkareita rikkonaisen ja pehmeämmästä kiviaineksesta koostuvan kallion päällä.
Suuren yleisön tietoisuuteen Sukulanrakan hiidenkirnut tulivat 1966–1967, kun niitä ensimmäisen kerran tutkittiin ja ne tyhjennettiin. Paikallisille paikka oli kuitenkin entuudestaan tuttu ja niiden syntyyn liittyi paljon kansantarinoita. Yhden mukaan Sukulanrakassa asunut Hiisi oli kuullut, että piispa Hemming oli tulossa käännyttämään Kemijokivarren kansaa kristinuskoon. Hiisi aseistautui nuolilla ja kivillä ja asettui väijyksiin kaivamaansa hiidenkirnuun. Kirnun pohjalla hän oli keittänyt liemen, jota aikoi myös käyttää puolustustaistelussa tunkeutujia vastaan. Hiisi kuitenkin hävisi taistelun ja joutui pakenemaan paikalta.
Suurin kirnu on nimeltään Paholaisen liemikirnu ja pienemmät Ison hiiden piilopirtti ja Piispa Hemmingin kirnu. Sukulanrakan muut hiidenkirnut ovat paljon pienempiä ja maljamaisempia. Niiden syvyys on 0,5–2 metriä ja läpimitta 0,8–2 metriä.
Hiidenkirnujen lisäksi Sukulanrakan kalliosta on inventoitu kirnumaisia onkaloita, kirnujen puolikkaita ja kallioon pyöreäksi hiertyneitä kouruja.
Kirnuista tuli löytymisensä jälkeen Rovaniemen koululaisten vakioretkipaikka, joilla vierailtiin ahkerasti ainakin 1970-luvulla. Ne tunnettiin nimellä Hirvaan hiidenkirnut lähellä sijaitsevan isohkon taajaman mukaan. Silloin alue kuului Rovaniemen maalaiskuntaan, mutta on nyt osa Rovaniemen kaupunkia. Välillä paikka pääsi huonoon kuntoon, eikä kirnuja tyhjennetty säännöllisesti, mutta nyt Sukulanrakan alueesta ja hiidenkirnuista huolehtii Rautiosaaren kyläyhdistys.
Hiidenkirnujen lisäksi alueella on Hiidenpolku, jonka varrella voi tutustua jylhään Sukulanrakan luontoon sekä kauniisiin maisemiin. Parkkipaikan läheisyydessä sijaitsee myös varauskäytössä oleva Hiidenkota, jonka varauskalenteri löytyy Rautiosaaren kyläyhdistyksen kotisivulta.
Kartta. Sukulanrakan parkkipaikan ETRS-TM35FIN tasokoordinaatit: N 736528, E 431269, osoite: Hiidenkirnuntie 175, Rovaniemi.
Teksti ja kuvat: Tuija Wetterstrand ja Jukka Parkkinen.
Leave a Reply
Want to join the discussion?Feel free to contribute!