Suksi auringon kultaamille tuntureille – kierros Aakenuksen ja Pyhän ympäri Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa
? Lähtöpaikka kartalla
➡ Matka Aakenus- ja Pyhätunturin ympäri n. 50 km
? Useita taukopaikkoja
Maaliskuisena aamuna Aakenuspirtillä on vain muutama hiihtäjä. Jotkut ovat lähdössä kohti Leviä, jonne pirtiltä on vain 19 kilometrin matka. Muutamat taas lähtevät latujen risteyksestä kohti Pyhäjärveä, jonne voi kiertää myötä- tai vastapäivään pirtiltä. Jos haluaa mennä vain Aakenustunturin ympäri, Pyhäjärven halki menee moottorikelkan ura, jolloin lenkistä tulee noin 31 kilometriä. Ylläksen latuopas kertoo järven poikki menevästä reitistä näin: ”Tätä kahden kilometrin järviosuutta ei voida tampparilla hoitaa, koska pohjalähteet syövät toisinaan jäähän metrisiä avantoja. Yleensä reitti on kuitenkin poljettu kelkoilla hiihdettävään kuntoon.”
Me haluamme kuitenkin hiihtää myös Pyhätunturin ympäri, kilometrejä siinä tapauksessa kertyy noin 50. Sekä Aakenus että Pyhätunturi sijaitsevat Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa, Kittilän ja Pyhätunturi osin myös Muonion kunnassa.
Ennen pitkää lenkkiä pistäydymme kuumalle mehulle Aakenuspirtin alakämpälle. Se majoitti 60-luvulla metsässä uurastavia savottatyöntekijöitä, mutta nyt kämppä palvelee hiihtäjiä latukahvilana. Tarjolla on tietysti tuoreita munkkeja ja mehevän näköistä hillapiirakkaa. Latukahvilan nurkassa on muutama sänky, niille voisi tilauksesta oikaista yöksi, jos hiihtäminen uuvuttaa.
Koska latuviitat eivät ole yhtä rautalangasta taivutettuja kuin esimerkiksi Yllästunturin seutuvilla, varmistamme vielä suunnan ystävälliseltä kahvilanpitäjältä.
Mahtava Aakenus.
Hyvin nopeasti lähdön jälkeen tulemme jängälle, jonka laidalla pitkänomainen Aakenus tekee meistä muurahaisen kokoisia. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta valkoisia hankia vasten ja sukset etenevät ladulla kuin unelma. Ei tällaista voi olla missään muualla.
Aakenuksella ei myöskään ole samanlaista ruuhkaa kuin esimerkiksi Ylläksen ja Kukaksen laduilla. Saamme hiihtää melko rauhassa Pyhäjärvelle asti. Ne harvat hiihtäjät, jotka tulevat vastaan, tervehtivät innokkaasti.
Aakenuksen ja Pyhätunturin kierroksella pääsee hiihtämään kauniilla jängällä.
Aukealla tulee suorastaan kuuma. Pakko sitoa takki lanteille, vaikka seuraavaksi reitti vie metsään, jossa tykkylumesta taipuvat puut reunustavat latua. Helpon alun jälkeen luisto alkaa hieman tyssätä ja kipuamistakin on. Laskut ovat lyhyitä ja melko jyrkkiä, voimakas auraaminen rasittaa nilkkoja. Olemme kääntyneet Totovaaran pirtin pakeilta kohti Pyhäjärveä ja matkaa on kymmenisen kilometriä. Samalla nälkä alkaa kurnia suolissa, joten latukin tuntuu entistä raskaammalta.
Suurin piirtein kolmen kilometrin päästä Pyhäjärven taukotuvalta alkaa epäusko. Eihän tästä tule mitään. Jääköön 50 kilometriä – eikö kannattaisi oikaista Pyhäjärven poikki ja unohtaa tämä kitkuttaminen?
Huraa, Pyhäjärven taukotupa!
Pyhäjärven mökin katto puiden lomassa on mitä ihanin näky. Sisällä tuvassa on pieni hiillos ja hämärää, seinille kaiverrettu lukuisia nimiä. Tankkaamme juotavaa ja proteiinipatukoita. Tauon jälkeen ajatus luovuttamisesta on jo unohtunut, onhan Kotamajalle vain seitsemän kilometriä. Määränpäässä saa keittolounasta ja munkkeja.
Hetken hiihto menee hyvin, mutta sitten alkaa matkan ylivoimaisesti vaikein osuus. Ei siksi, että latu olisi kovaa kiipeämistä tai jyrkkää laskua, vaan siksi, että se on tasaisen puuduttava. Toki myös siksi, että proteiinipatukka ei kaikesta huolimatta riitä lounaaksi.
Tässä kohtaa ajatukset uivat tervassa. Piruako pitää lähteä näin pitkälle lenkille. Ei luista. Missä Kotamaja on? Mitä ihmettä, vielä kolme kilometriä, juurihan se oli aikaisemmassa kyltissä? Ihan kuin Päiväni murmelina-elokuvassa, jossa tapahtumat toistavat toisiaan. Aina sama latuviitta, kolme kilometriä.
Sitä kiroilee ja marmattaa mielessään, ja se on hyvä asia. Ilman vaikeuksia ei osaisi arvostaa sitä, mikä meillä vielä on edessä.
Kilometrien karttuessa on sitä paitsi hyvä mankeloida ajatuksiaan, tasoitella ja järjestellä niitä siistiin pinoihin. Tällaista tämä hiihto on, kuin elämää itsessään. Ei suinkaan aina pelkkää alamäkeen lykkimistä.
Eipä silti, kun Kotamaja viiden ladun risteyksineen tulee esiin, olo on vähän kuin saapuisi aavikolta virvoittavalle keitaalle. Ruokaa! Moni muukin on päättänyt tulla. Hiihtäjät, lumikenkäilijät ja fatbiken ajajat muodostavat melkeinpä ruuhkan pihalle. Latukahvilassa on tiivis tunnelma, eikä siellä voi välttyä kuulemasta vieruspöydän keskustelua karvasuksista ja nanogripeistä.
Porokeitto ja suuri hillomunkki vatsanpohjalla on hyvä jatkaa matkaa, kuin uusina ihmisinä. Suuntaamme kohti Kutujärven taukotupaa, jonne latukartan mukaan on 3,4 kilometriä.
Ja kyllä tämän takia kannatti kärsiäkin! Latu on kuin pumpuliin sukeltaisi. Vähän työntelee sauvoilla vauhtia ja sukset nielevät kilometrejä kuin itsestään. Lähes koko matka on alamäkeä, ennen kuin käännytään jälleen kohti Pyhäjärveä.
Latu nousee tunturiin siten, että vasemmalla on Iso-Kukasvaara ja oikealla Pyhätunturi.
Vuorossa on nousua Iso-Kukasvaaran ja Pyhätunturin välissä, mutta se sujuu kuin leikki aikaisemman jälkeen. Ladun varrella on upeita, arvokkaasti vanhentuneita kelohonkavanhuksia. Aurinko paistaa edelleen ja laittaa jääpuikot tiputtelemaan pieniä pisaroita hangille. Puhdasta, raikasta, ihanaa.
Kaiken lisäksi on täysin hiljaista. Hiihtäjiä tulee taas harvakseltaan vastaan. Ei kuulu ambulanssin ujellusta tai moottoritien jytinää. Korkeintaan pieniä kahahduksia, kun lumi putoaa alas puun oksilta.
Perillä lähtöpisteessä, Aakenuspirtin tunnelmallisessa latukahvilassa.
Laskemme alas lähestulkoon Pyhäkodalle asti, nousemme vielä Aakenuksen laitaa ja laskemme taas. Loppumatka ei tunnu yhtään pahalta, vaikka viimeinen kolmen kilometrin matka etenee taas tasaisella maalla. Sauvat jaksavat edelleen tikata lunta narskahdellen.
Koska emme ole varsinaisesti Niskasia hiihtonopeuden suhteen, ilta hämärtää jo. Perillä lähtöpisteessä Aakenuksen latukahvila on mennyt kiinni. Nyt ei taida pystyä vähään aikaan ladulle.
Se on tietystikin joutavaa höpötystä. Jo seuraavana päivänä on uusi reitti suunnitteilla.
Kuvat Santeri Lähteensuo
Lähtöpaikka: Sijainti: N=7512706.267, E=395530.578 (ETRS-TM35FIN)
