Suksitehdas Ylösen sukset

Suksenhakuretki Hankasalmelle

Kuinka moni on toivonut joskus lahjaksi suksia? Entäs puusuksia? Tai hiihtänyt sellaisilla? Minä olen. Mutta tänään kävin ensimmäisen kerran suksitehtaalla, jossa puusuksia valmistetaan edelleen.
Suksitehdas Ylönen -suksiaYlösen suksitehdas oli jo lähes viimeisillään, kun 78-vuotias hankasalmelainen Erkki Ylönen sai etelästä saapuneen oppipojan perehtymään puusuksien nikkaroinnin saloihin. Hannu Laitala kyseli sinnikkäästi, josko saisi tulla edes seuraamaan verstaan nurkasta puusuksien valmistusta, kunnes suksimestari lopulta myöntyi.
Suksentekijä Erkki Ylönen, HankasalmiOnneksi niin kävi, sillä 1930-luvulta saakka toimineen suksitehtaan taru olisi muutoin päättynyt Erkki Ylöseen (kuvassa).

Suksitehdas Ylösen suksetHannu Laitala syventyi puusuksien valmistamisen niin tosissaan, että hän on toiminut Hankasalmella suksinikkarina vuodesta 2007, jatkamassa Suksitehdas Ylösen perinteitä.  Astumme jäisen pihan yli sisälle verstaaseen, jonka ovenkahvana on tietenkin pieni suksi. Olemme saapuneet suksitehtaalle noutamaan suksiparia, jonka Laitala valmisti yhdestä visakoivusta.

Ylösen suksitehtaan suksiaSeinää vasten on nojallaan useita komeita suksipareja. Mitkähän niistä ovat ne, mitä tulimme hakemaan?

Numeroitu Suksitehdas Ylösen suksipariSiinä ne ovat. Aivan häkellyttävän kauniit visakoivusukset. Näinköhän noihin raaskii kiinnittää moderneja siteitä, saati sitten lähteä suksilla ladulle? Tällaiset puusukset ovat kuin koruja. Taideteos. Kehystää nämä pitäisi!

Visakoivuiset suksetMutta jos mielii lähteä suksilla maastoon, on siteille katsottava paikka ja porattava reiät tismalleen oikeisiin kohtiin.

Jos suksiparin suunnittelun haluaisi aloittaa ihan metsästä asti, valitsemalla vaikka omasta metsästä suksia varten kaadettavan puun, saisi unelmiensa puusuksien valmistamisprosessiin varata parisen vuotta. Sen aikaa puun pitää näet rauhassa kuivaa, ennen kuin  se siirretään sisälle loppukuivatukseen, minkä jälkeen itse suksien työstäminen vasta alkaa. Hannu Laitala ei kuitenkaan pidä asiakkaitaan odottamassa näin kauaa. Komea puusuksipari valmistuu valmiiksi kuivasta puusta (varastosta löytyy mm. koivua ja kuusta) parhaimmillaan noin viikon kuluessa. Laitala valmistaa käsityönä metsä-, latu- ja retkisuksia – tilauksesta, toivomusten mukaisesti.  Ei siis mitään liukuhihnatavaraa, vaikka kyseessä on suksitehdas.

SuksipuristinSuksiverstaan puristimilla saa puun taivutettua oikeaan muotoonsa, kunhan nikkarilla on tarkkuutta ja kärsivällisyyttä.

Suksitehdas Ylönen, puusuksen aihioJotta oikeat ominaisuudet ja muodot saadaan kohdalleen,  saa suksentekijä mm. kuivattaa, höylätä, liimata, puristaa, taivuttaa ja hioa. Tervaa saattaa löytyä valmiin suksiparin pohjan lisäksi suksen pinnalta, mutta moni pitää petsatustakin. Ylösen suksitehtaalta lähtevät sukset myös numeroidaan; valmiiden suksiparien määrä on jo pitkälti yli viidensadan.

Siteiden kiinnitys puusuksiinTämä suksipari tulee saamaan kyytiä ladulla eikä umpihangessa, joten suksiin kiinnitettävät siteet ovat nykyaikaista mallia.  Suksien uusi omistaja toi ne verstaalle mukanaan kiinnitettäväksi.

Retkisuksien siteitäMoni puusuksien tilaaja kuitenkin liikkuu enemmän umpihangessa, jolloin  sukset ovat leveämpiä ja siteet sietävät monenlaista kenkämallia.

Valmiit visakoivusukset ja tekijä (vas). Hannu Laitala

Hannu S., suksien uusi omistaja sekä Hannu Laitala, suksinikkari (oikealla).

Tuliterän visakoivuisen suksiparin uusi omistaja lähtee suksiverstaalta onnellinen hymy kasvoillaan. Enää puuttuu vain valkoinen lumi, jolle lähteä sivakoimaan ja upouusia suksia kokeilemaan!

Kieltämättä itsellekin tuli tällä reissulla mieleen, että olisipa hienoa hiihtää joskus Ylösen suksikaunokaisilla…  Omasta varastosta löytyvät puusukseni kun ovat sen verran antiikkiset, että niiden käyttö edellyttäisi ankaraa vanhanmallisten monojen metsästystä tai siteiden vaihtoa nykymonoihin sopiviksi. Ja tietty tuoretta tervaa pohjiin!

1 reply
  1. Reiska
    Reiska says:

    Jee, suksia – puusuksia! Kansakoulussa tuli 60 – 70-luvuila hiihdettyä puusuksilla, samoin armeijassa myöhemmin. Siinä välissä olivat lasikuitusukset, joiden voitelussa meinasi aina mennä hermo, koska voitelu oli nuorelle kollille rakettitiedettä. Puisilla ei tarvinnut voitelua miettiä, kunhan kesällä kerran tervasi ja kuivatti auringon lämmössä. Intin jälkeen en ole hiihtänyt, mutta nyt rapiat viisikymppisenä olen taas ajatellut ostaa puusukset. Tietääkseni Ylösen lisäksi Suomessa on enää yksi verstas (T:mi Esko Vilminko), joka myös valmistaa puusuksia. Näitä kahta pitää vertailla, vaikka luulen, että molempien tuotteet ovat yhtä laadukkaita, koska asialla ovat asiantuntijat.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.