Suden kohtaaminen luonnossa – onko susi vaarallinen ihmiselle?

Artikkelin kuvat: Christa Granroth, Luonto-Liiton susiryhmä

Monet pelkäävät tai jopa vihaavat susia. Susivastaisuus yltyy välillä jopa susien salametsästämiseksi. Syyksi negatiiviseen suhtautumiseen selitetään usein se, että susi voi hyökätä ihmisen tai kotieläimien kimppuun. Susivastaisuutta ruokkivat monet tarinat ja myytit. Päätimme tutustua asiaan tarkemmin ja laatia tämän artikkelin siitä, onko susi vaarallinen ihmiselle tai esimerkiksi koiralle. Kerromme alla myös siitä, miten toimia siinä suhteellisen epätodennäköisessä tilanteessa, että kohtaa suden luonnossa.

Ovatko sudet vaarallisia ihmisille?

Lähtökohtaisesti suomalaiset sudet eivät ole vaarallisia ihmiselle. Suomalaishukat ovat ihmisarkoja ja kiertävät siksi kaukaa ihmiset ja ihmisasutukset. 

Susi saattaa kuitenkin hakeutua ihmisasutusten lähelle, jos suden elinalueella on erityisen vähän saaliseläimiä (susi tarvitsee viitisen kiloa lihaa per päivä), tai jos ihmisten asuttamalla alueella on tarjolla erityisen helposti saatavilla olevaa ravintoa. Jotta susi tottuisi hakemaan ravintoa ihmisten läheisyydestä, tarjonnan on oltava jatkuvaa ja sudella tulee olla suhteellisen esteetön pääsy sen luo.

Yksittäisen suden kertaluontoinen vierailu piha-alueella ei vielä tarkoita sitä, että susi tulisi toistekin – puhumattakaan siitä, että susi olisi menettänyt ihmisarkuutensa ja olisi siksi vaarallinen ihmiselle.

Voiko susi tappaa ihmisen?

Kuten edellä todettiin, susi karttaa ihmistä, eikä suden kohtaamista tule lähtökohtaisesti pitää hengenvaarallisena tapahtumana. Jos sudella on rabies eli raivotauti, se voi olla alttiimpi hyökkäämään ihmisen kimppuun, mutta Suomessa ei juurikaan enää esiinny rabiesta. Ruokaviraston mukaan Suomi on ollut virallisesti raivotautivapaa vuodesta 1991.

Luonto-Liiton mukaan susi on tappanut ihmisen viimeksi 1880-luvun alussa, eikä susi ole raadellut ihmistä yli sataan vuoteen. 1800-luvulla susien arvioidaan tappaneen miltei 80 ihmistä. Mahdollisesti vain kaksi sutta surmasi Varsinais-Suomessa yhteensä 22 lasta vuosina 1879–1882. 

On mahdollista, etteivät sudet olleet syypäitä läheskään kaikkiin surmiin, joista niitä 1800-luvulla syytettiin. Suden kontolle on saatettu laittaa katoamisia, itsemurhia (joita pidettiin aikoinaan häpeällisenä tekona) ja murhia. 

Mekin olemme kuulleet tarinoita nälkävuosista, jolloin kaikille perheenjäsenille ei riittänyt ravintoa. Heikoimmat perheenjäsenet on näiden tarinoiden mukaan saatettu surmata ja syöttää sitten susille – tai eksyttää metsään siinä toivossa, että petoeläimet hoitavat myös hengenriiston.

Mene ja tiedä, mutta 1800-luvulla susien käyttäytymiseen vaikutti varmasti myös silloinen pyynti- ja tapporahakäytäntö. Susi kannatti kaataa vasta talvella, koska silloin sudesta maksettu tapporaha oli kaksinkertainen, ja talviturkista sai enemmän rahaa kuin kesäturkista. Susien pyytäminen oli kuitenkin helpointa kesällä, kun susilla oli pentuja. Näin ollen ihmiset pyydystivät sudenpentuja ja kasvattivat niitä tarhoissa tappaakseen ne vasta talvella. Tarhoista karkasi ihmisiin tottuneita sudenpentuja, jotka saattoivat palata myöhemmin ihmisasutusten keskelle etsimään sopivaa saalista. 

Sudenpentujen pyydystämisestä ja tarhaamisesta on jo ajat sitten luovuttu, eikä nykyajan suomalainen muutenkaan kohtaa sutta kovinkaan todennäköisesti. Satunnaisia uhkaavia tilanteita on ilmeisesti kuitenkin ollut. Tällaisista kohtaamisista uutisoidaan toisinaan paikallislehdissä ja valtakunnallisessa mediassakin. Useinkaan ei kuitenkaan ole voitu varmasti osoittaa sitä, onko ihmistä kohtaan uhkaavasti käyttäytynyt eläin ollut susi, koira vaiko ehkä koirasusi. 

Lisättäköön myös, että tulkintamme villieläimen käyttäytymisestä ei aina kerro koko totuutta siitä, miten villieläin on tosiasiassa käyttäytynyt. Saatamme tulkita eläimen käyttäytyvän uhkaavasti vain siksi, että koemme niin, koska olemme erittäin peloissamme.

Onko susi vaarallinen koiralle tai kotieläimille?

Susi tappaa vuodessa noin 20–40 koiraa. Karkeasti arvioiden noin puolet koirista joutuu suden hampaisiin metsästyksen yhteydessä. Susi on saattanut pitää reviirilleen eksynyttä metsästyskoiraa kilpailijanaan, joka on eliminoitava tappamalla.

Koska sudet ja kotikoirat voivat kohdata myös täysin rauhanomaisesti, ei ole selkeitä syitä sille, miksi susi toisinaan tappaa koiran ja toisinaan ei. Noin puolet tapetuista koirista on ollut pihassa yksin. Koira on ollut joko häkissä tai kytkettynä kiinni. Näissä tapauksissa kyse on voinut olla siitä, että sudella ei ole ollut riittävästi (tai ainakaan riittävän helpolla kiinni saatavaa) saalista metsässä. Silloin syy koiran tappamiseen on ollut oletettavasti nälkä. 

Koirien ohella sudet voivat tappaa myös lampaita ja nautoja. Maaseudun tulevaisuuden artikkelin perusteella Riistavahinkorekisterin tiedot eivät antaisi todellista kuvaa petovahingoista. Esimerkiksi siikalatvalaisen karjatilan isäntä kertoo susien tappaneen vuoden 2021 elo- ja marraskuun välisenä aikana 29 hiehoa, kun taas Riistavahinkorekisteriin on samalta ajalta merkitty vain kahdeksan nautaa koko Suomesta. Ero selittyy ainakin osittain sillä, että Riistavahinkorekisteriin merkitään vain ne tapaukset, joista on haettu korvausta. Tapettuja lampaita oli tuolta samalta ajanjaksolta merkitty Riistavahinkorekisteriin 199 kappaletta. 

Lisäksi sudet surmaavat poroja. Poro-, lehmä-, lammas- ja koiravahingot ovat omiaan lisäämään susivastaisuutta Suomessa.

Kotieläinvahinkojen ennaltaehkäisyssä on käytetty esimerkiksi:

• Susiaitoja 
• Laumanvartijakoiria
• Laamoja (katso myös WWF:n Luontoliven laamakamera)
• Metsästyskoirien suojaliivejä 
• Tarpeeksi kestäviä koira-aitauksia 
• Susia karkottavia hajusteita

Näiden toimenpiteiden ohella olisi tärkeää huolehtia suden saaliseläinkantojen riittävyydestä ja siitä, että karjatalouden harjoittajat saavat mahdollisista vahingoista oikeudenmukaisen korvauksen. 

Lisää kotieläinvahinkojen ehkäisystä voi lukea esimerkiksi tähänkin aiheeseen keskittyvän SusiLIFE-hankkeen sivuilta. 

SusiLIFE-hanketta toteuttavat Luonnonvarakeskus, Suomen riistakeskus, Metsähallitus, Itä-Suomen poliisilaitos ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri.

Mitä tehdä jos kohtaa suden luonnossa?

Suden kohtaaminen luonnossa on harvinaista, mutta jos kuitenkin joudut hukan kanssa kasvokkain, poistu paikalta rauhallisesti. Ethän ala juosta sutta karkuun, vaikka juokseminen voisikin tuntua luonnolliselta vaihtoehdolta.

Mikäli susi alkaisi seurata sinua, jatka matkaa odottaen, että susi menettää mielenkiintonsa. Jos näin ei kuitenkaan näytä käyvän vaan suden ja sinun välimatka lyhenee, yritä pelästyttää susi karjumalla, huutamalla ja esimerkiksi lyömällä käsiäsi yhteen. Puuhun kiipeäminen on yksi vaihtoehto tilanteesta poistumiseen, sillä susi ei kiipeä puuhun perässäsi. 

Viimeinen vaihtoehto on tehdä fyysistä vastarintaa, jotta saisit suden luopumaan hyökkäysaikeistaan.

Mikäli sinulla on koira mukana, on aivan ensimmäinen askel kutsua koira luokse, mikäli se on ollut irti. Susi voi kääntyä pois heti huomatessaan, että koiran mukana olikin ihminen. Jos näin ei käy, seuraa mahdollisuuksien mukaan edellä olevia ohjeita, eli poistu rauhanomaisesti paikalta. 

Seuraava vaihtoehto on suden pelästyttäminen, ja vasta viimeinen keino on suden väkivaltainen vastustaminen. 

Milloin ja minne susihavainnosta pitää ilmoittaa?

Susihavainnoista tulisi aina tehdä ilmoitus. 

Suurpedot.fi-sivuston mukaan ilmoitukset tehdään eri tilanteissa eri tahoille:

• Havaitset suden/susien jälkiä alle 100 metrin päässä kodistasi: ota yhteyttä alueesi suurpetoyhdyshenkilöön 
• Susi liikkuu asuinalueella toistuvasti eikä poistu välittömästi paikalta havaitessaan ihmisiä: ota yhteyttä poliisiin 
• Susi käyttäytyy ihmisiä kohtaan uhkaavasti: ota yhteyttä poliisiin soittamalla numeroon 112
• Susi on aiheuttanut/yrittänyt aiheuttaa henkilövahingon tai on käynyt/yrittänyt käydä ihmisen ulkoiluttaman koiran kimppuun: soita 112 

Onko susi uhanalainen?

Susi on erittäin uhanalainen laji, koska Suomessa on Suurpedot.fi-sivuston mukaan arviolta alle 250 lisääntymiskykyistä sutta. Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomessa oli keväällä 2021 todennäköisesti 57 susireviiriä. Susilauman reviiri voi muuten olla jopa yli tuhannen neliökilometrin kokoinen!

Itä-Suomessa arveltiin olleen 13 laumaa ja 9 susipariskuntaa. Susi on rauhoitettu Suomessa vuonna 1973. Kuten Suomen Luonto -lehti tässä kertoo, sutta suojelee sekä Suomen laki että Euroopan luontodirektiivi. 

Rauhoittamispäätöksestä ja uhanalaisuudesta huolimatta susia saa metsästää luvanvaraisesti. Tammikuussa 2022 Suomen riistakeskus antoi luvan metsästää yhteensä 18 sutta kannanhoidollisessa tarkoituksessa. 

Susien metsästyksen historiaa

Suomen historiaa ja kirjallisuustieteitä opiskellut Nikolai Nikkilä kirjoitti Kalmistopiiri-sivustolle keväällä 2021 ihmisten ja susien suhteesta Suomessa. Pitkässä ja perusteellisessa artikkelissa todettiin, että kivikauden aikaisten suomalaisten (noin 9000–1500 eKr) susisuhteesta ei tiedetä juuri mitään. Susi ei esiintyne missään kalliomaalauksessa, eikä sillä uskota olleen asemaa muinaissuomalaisten uskonnossa (toisin kuin karhulla).  

Nykyisin Suomena tunnetulla alueella asuneet metsästäjä-keräilijät tuskin metsästivät susia niiden lihan takia, mutta (talvi)turkin takia niitä on kyllä saatettu toisinaan metsästää. Ihmisten ja susien suhde muuttui karjanhoidon aloittamisen myötä, sillä sudet hyökkäsivät kotieläimien kimppuun. Ihmiset alkoivat metsästää susia myös suojatakseen omaisuuttaan. 

Yle kertoo artikkelissaan, että sudesta tuli lainsuojaton vuonna 1347 Mauno Eerikinpojan maanlaissa. Kihlakunnat ja kaupungit alkoivat maksaa susista tapporahaa. Tapporahasta huolimatta Luonto-Liiton Susiryhmä tietää kertoa, että 1800-luvulla Suomessa oli paljon susia. Pelkästään vuosien 1858–1862 aikana tiedetään kaadetun peräti 3400 sutta. 1800-luvun lopulla susia tapettiin niin paljon, että susi hävisi kokonaan Etelä-Suomesta.

Viimeisin suuri susijahti järjestettiin Hämeessä vuonna 1972. Tapporahakäytännöstä oli luovuttu vasta edellisenä vuonna eli vuonna 1971 (tosin poronhoitoalueella ja itärajalla tapporahaa maksettiin vuoteen 1975 asti). Vuonna 1973 susi rauhoitettiin poronhoitoaluetta lukuun ottamatta. Vuodesta 2011 asti susi on ollut rauhoitettu koko maassa ja ympäri vuoden. 

Susia kuitenkin salametsästetään, ja tässä tarkoituksessa käytetään esimerkiksi erilaisia myrkkyjä. Myrkkysyöteistä aiheutuu vaaraa myös muille eläimille. Salametsästys on vakava rikos, mistä voidaan tuomita sakkoihin tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi. 

Loppusanat

Totuimme jo lapsina jakamaan metsät susien kanssa. Aikuisina asuimme Kirkkonummella metsän reunassa, jossa meillä oli naapureina susia (ja hirviä sekä ilveksiä). Sittemmin muutimme tänne Pohjois-Karjalaan metsien, vaarojen ja soiden siimekseen. 

Talomme ympärillä liikkui susi pari vuotta sitten kovien pakkasten aikaan, mutta sittemmin hukkaa ei ole näkynyt – ja jos jonkin, se on liikkunut ulkona ihan eri vuorokaudenaikaan kuin me.

Edellisen kerran susi näkyi auton ikkunasta elokuussa 2021. Silloin maakuntana oli Varsinais-Suomi ja ajankohtana aikainen aamu. Susi liikkui usvaisella pellolla (liian kaukana, jotta siitä olisi saanut kännykkäkameralla kuvaa). 

Opimme tämän artikkelin myötä paljon uutta susista. Ehkäpä seuraavalla kerralla osaamme vakuuttavammin puolustaa susia, kun tapaamme jonkun eri mieltä asiasta olevan. 

Ymmärrämme kyllä, miksi sudet herättävät pelkoa, inhoa ja jopa vihaa, mutta samalla olemme huolissamme siitä, mitä negatiiviset asenteet susia kohtaan voivat saada aikaan.

Kiitos Luonto-Liiton susiryhmälle avusta tämän artikkelin laatimisessa. Erityiskiitos biologi ja kirjailija Mervi Laaksoselle artikkelin esitarkastuksesta ja kommentoinnista ennen julkaisua.