Sotahistoriaa Bollmannsveienin retkireitillä Norjan Lyngenissä

Kaunis ja kuuma kesäpäivä oli erikoinen yhdistelmä rankasta ja raa’asta sotahistoriasta kertovan Bollmannintien retkeilyreitin kanssa. Pohjois-Norjassa Lyngenin niemimaalla sijaitseva retkikohde tutustuttaa toisen maailmansodan aikaisiin tapahtumiin polun varteen pystytettyjen infotaulujen ja rekonstruoitujen raunioiden kautta.

Reitin pituus: n. 4 km suuntaansa, janareitti

Kulkuaika: 5–6 tuntia

Vaativuus: vaativa, reitti nousee suhteellisen jyrkästi 550 metrin korkeuteen mpy

Retkeilyrakenteet: reitin puolivälin paikkeilla penkkipöytä ja puucee. Reitin päätepisteessä jälleenrakennettu bunkkeri, jossa voi myös yöpyä makuulaverilla.

Saapuminen: parkkipaikka ja reitin lähtöpaikka Google Mapsissa. E6/E8 tien varressa opastekyltti ”Krigsminne” (sotamuistomerkki).

Bollmannintie-retkeilyreitti sijaitsee vajaan tunnin ajomatkan päässä Kilpisjärveltä, lähellä Skibotnin kylää. Bollmannintiellä (norj. Bollmannsveien) on muitakin kuvailevia nimiä, kuten Russeveien (suom. Ryssäntie) ja Blodveien (Veritie). Nimet viittaavat synkkään sotahistoriaan, josta tie (tai pikemminkin polku vuorenrinteessä) on saanut alkunsa. Bollmannintie rakennettiin toisen maailmansodan lopulla Suomesta Norjaan vetäytyvien saksalaisjoukkojen toimesta osaksi niin kutsuttua Yykeän puolustuslinjaa eli Lyngen-linjaa, jonka tarkoitus oli olla viimeinen puolustuslinja, joka pysäyttäisi neuvostojoukot.

Tien virallinen nimi tulee Bollmann-nimisestä työnjohtajasta. Tien rakensivat kuitenkin venäläiset, jugoslavialaiset ja puolalaiset sotavangit, joita oli rakennusvaiheessa joidenkin lähteiden mukaan jopa 350. Vain 18 heistä jäi henkiin. Reittiä kulkiessa ei jää epäselväksi, miksi tien rakentaminen vei niin monelta hengen: kivien ja muiden rakennusmateriaalien ja -tarvikkeiden kuljettaminen käsivoimin esimerkiksi kottikärryin jyrkkää vuorenrinnettä pitkin kuulostaa täysin mahdottomalta tehtävältä. Arktisen talven olosuhteet tietäen tien rakentaminen tuntuu entistä brutaalimmalta operaatiolta.

Reitin varressa on useita infotauluja, joissa kerrotaan valokuvin ja viidellä eri kielellä tien rakentamisesta sekä sodanaikaisista julmista tapahtumista Storfjordin eli Omasvuonon alueella.

Opastaulut kertovat alueen sotahistoriasta. Vangit ja pakkotyöläiset kuljettivat rakennusmateriaalia käsivoimin kapeaa jyrkkää polkua pitkin esimerkiksi kottikärryillä.

Polku nousee siksakkia mutkitellen Falsnesvuoren kylkeä pitkin puurajan yläpuolelle. Matkan varrella on muutamia hankalampia kohtia, kuten vesiputouksen alittaminen liukkaita kiviä pitkin sekä pari jyrkempää, kivikkoisempaa pätkää rinteessä. Loppukeväästä en vielä itse ehkä uskaltaisi reitille ollenkaan, sillä maasto on sen verran alaspäin viettävää ja osin mutaista ja kivikkoista, että lumien sulaessa voisi sen kuvitella olevan todella liukas. Lisäksi lähtöpaikan opastaulussa varoitettiin kivivyöryvaarasta. Reitille olikin kaatunut useampia puita todennäköisesti lumivyöryjen tai maanvyörymien seurauksena.

Alkumatkan metsäisen osuuden jälkeen puiden lomasta alkaa paljastua vuorten kehystämä vuonomaisema Lyngenin vuonolle päin. Sitä maisemaa saakin ihailla sitten koko loppumatkan ajan polun varresta ja useammaltakin näköalapaikalta. Paluumatkalla Lyngenin vuonon toisella puolen häämöttää Steindalsbreenin jäätikkö.

Reitin päätepiste sijaitsee rekonstruoidulla bunkkerilla. Bunkkerin ”pihapiiristä” lähtee vielä useita kinttupolkuja eri suuntiin, mm. Falsnes-vuoren huipulle asti. Me emme jaksaneet lähteä hellekelillä huiputushommiin, mutta kävimme katsastamassa kartallakin näkyvän läheisen pienen lammen ja näköalakielekkeet Skibotnin suuntaan.

Lisälenkki näköalakielekkeille ja pienelle lammelle. Vasemmanpuoleinen kuva: Kirsi Kiemunki

Lammella käynnin jälkeen palasimme vielä bunkkerille tutkimaan paikkoja. Bunkkerin ovi oli helteessä turvonnut karmeihinsa kiinni, joten jouduimme käyttämään jopa hieman voimaa saadaksemme oven auki. Sisältä paljastuvat tilat olivatkin paikan rankkaan historiaan nähden yllättävän viihtyisät: penkit ja pöytä ikkunan äärellä sekä makuulaveri. Bunkkerissa voi ilmeisesti siis myös yöpyä, mutta omat vedet ja retkikeittimet kannattaa tuoda mukana.

Retkikohteena Bollmannsveien on käymisen arvoinen, vaikkakin tämänhetkisessä maailmantilassa katsaus alueen sotahistoriaan sai kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin jopa kolmenkympin helteessä.

Pohjois-Norjassa ja Suomen puolella Käsivarren seudulla on myös monia muita toiseen maailmansotaan liittyviä historiallisia nähtävyyksiä, raunioita ja sotajäännöksiä esimerkiksi Mallan luonnonpuistossa sekä Saana-tunturilla. Matkalla Kilpisjärvelle etelästä päin voi piipahtaa myös vaikkapa Järämän linnoitusalueella.

Toisen maailmansodan tapahtumiin Suomessa ja Pohjois-Norjassa voi perehtyä lisää myös katsomalla Vaietut arktiset sodat -dokumenttisarjan Yle Areenasta.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.