Someron pegmatiittiluola on yksi maamme kauneimmista

Pitkän helteisen päivän viimeiseksi kohteeksi olin säästänyt Somerolta löytyvän luolan. Olin jo melko lähellä määränpäätä, kun syvennyin tarkastelemaan karttaa. Helpoimmat lähestymiset näyttivät olevan peltojen tai pihapiirien rajaamat. Kesken kasvukauden ei viljelmiä passaisi tallata. Kovan pohtimisen jälkeen löysin lupaavan näköisen piston hieman loitompaa ja jätin retkimobiilin siihen.

Matkalla näin läheisen talon pihapiirissä liikettä, joten ajattelin käydä jututtamassa, josko siellä olisi ollut parempaa tietoa etsimästäni paikasta. Lähestyin herraa ja esitin asiani. Ensialkuun vastaanotto oli varautunut. Isäntä kertoi, että paikalle oli aiemmin keväällä perustettu geokätkö, eivätkä kaikki kätköilijät olleet valitettavasti ymmärtäneet, ettei jokamiehenoikeuksiin kuulu maaston sotkeminen saati toisten pihapiirien läpi autoilu, varsinkin jos sen epätoivottavuudesta oli huomautettu. Siinä kohtaa fiksumpi olisi tietysti ymmärtänyt pahoitella aiheuttamaansa vaivaa ja poistua, vaan aina on niitä munia, jotka mädättävät koko korin. Eipä siis ole kätköä siellä enää.

Samaan hengenvetoon kiitän kaikkia Retkipaikan lukijoita, koska tietoomme ei ainakaan ole kantautunut, että toiminnastanne olisi koitunut murhetta maanomitajille tai lähiseudun väelle. Pidetään tarkka sijainti kuitenkin salassa. Paikka on sikäli hankalasti lähestyttävissä ilman häiriön aiheuttamista.

Vaan takaisin isännän luo. Kotvan jutustelun jälkeen Retkipaikan ideakin alkoi aueta ja keskustelun sävy muuttui lämpimäksi. Jutustelun päätteeksi sain vielä tarkemman reittiohjeen ja aloin pistämään jalkaa toisen eteen.

Parin sadan metrin kävelyn jälkeen GPS ilmoitti oikean kallion olevan jalkojeni alla. Pysähdyin ja annoin katseeni kierätä. Keskellä kallion lakea kohosi kivisestä pinnasta kaksi teräksistä putkea. Kotvan niitä kummastaltuani laskeuduin pienen jyrkkämän juurelle ja aloin etsimään jotain luolan näköistä.

luolanmäenluola (1)

Ensimmäiseksi katseeni tavoitti pienen uunimaisen kolon kallion alalaidassa. Hetken olin jo toiveikas, mutta lähempi tutustuminen paljasti kyseessä olevan vain lyhyen uunimaisen kolon. Taisi vielä olla niiden muutaman tuhansien hyvin käyttäytyvien geokätköilijoiden maineen pilanneiden muutaman yksilön penkomia kivenlohkareita siellä täällä.

Tällä kertaa olin sentään nähnyt mustavalkoisen valokuvan etsimästäni luolasta Someron paikallislehdessä, joten tiesin suunnilleen mitä olin etsimässä. Kiersin kallion juurella lännen suuntaan ja kohta edessä tantereella siinsi valkoisia kivenkappaleita siellä täällä. Nyt näytti lupaavalta!

luolanmäenluola (2)Muutamalla juoksuaskeleella olin paikalla ja kallion alareunassa toden totta aukeni uunimainen aukko. Leveyttä sillä oli hyvinkin nelisen metriä, korkeutta siinä puolitoista. Luola jatkui suuaukolta jonnekin alaviistoon, mutta perille asti ei nähnyt ennen kuin pimeys otti kaiken syleilyynsä. Kallio suuaukon yläpuolella oli jylhän harmaa, mutta itse luolan seinämät loistivat kauniin vaaleina.

luolanmäenluola (4)Luolan lattialla suuaukon lähellä oli pari suurta puunrunkoa. Ihan kuin penkeiksi siihen raahatut. Nuotiopiiristä tuo näkemäni viritelmä kävi hyvinkin.

Pudotin repun selästä ja laitoin otsalampun päälle. Jos äsken näin vain vaaleat seinät, niin nyt näkymä muuttui epätodelliseksi. Muutaman kymmenen sentin välein katossa oli kahden euron kolikon kokoisia katinkullan palasia, jotka loistivat ja välkehtivät kun liikutin päätäni.

Itse luolan vaalea katto, jonka tiesin pegmatiitiksi, vaihtoi eri suunnissa sävyään. Jossain se rusehti, toisessa vihersi ja kolmannessa kohden saattoi nähdä selvän violetin.

luolanmäenluola (6)Suulta eteenpäin luola jatkui edelleen alaspäin kallion uumeniin ainakin kymmenen metriä, ehkä jonkun metrin pidemmällekin. Aivan perällä tila leveni hieman, viiteen-kuuteen metriin.

luolanmäenluola (8)Keskellä tuota salimaista tilaa oli pyöreä lampi täynnä aivan kristallinkirkasta vettä. Sen pohjalla lojui muutama puun kappale. Se ja kimalteleva katto olivat yhdessä yhdistelmä, jonka vertaista on ole kotimaan luolissa toista kertaa kohdannut. Luolanmäen luolta oli epätodellisen kaunis!

luolanmäenluola (13)Niin kauan kuin välkehtivän pegmatiitin ihmemaassa olisin halunnutkin viivähtää, oli lähdön aika lopulta edessä.

Tähän maailmaan palattuani jututin vielä isäntää uudemman kerran. Totesin, että paikan erityisen hauraasta kauneudesta johtuen sijaintietoja ei Retkipaikassa julkaistaisi. Luotettavaksi arvelluille ne voin lähettää sähköpostissa, mutta silloinkin luotan siihen, että sekä luolassa että sinne liikkumisessa noudatetaan erityisen huolellista ympäristön ja ihmisten kunnioittamista.

luolanmäenluola (14)Juttu jatkui vielä. Kertoipa isäntä, että jostain syystä luola oli tunnettu aina Saksassa asti. Sieltä oli aina tasaisin välein, miltei vuosittain pöllähtänyt paikalle bussilastillinen väkeä. Tiedä sitten mistä olivat kiinnostuneita?

Vaan kiinnostuneita olivat olleet myös Helsinkin yliopiston herrat, jotka paikalla olivat viimeksi alkukesästä vierailleet. Tuolloin oli selvinnyt myös kalliosta törröttävien putkien salaisuus. Ne olivat kauan sitten tehdyn koeporauksen peruja.

Itse luola on syntynyt osin luonnollisesti ja osin ihmisen auttamana, kun onkalon kauniilta seiniltä on louhittu pegmatiittia. Sen käyttötarkoituksesta en tiedä sen enemmälti, mutta Torronsuon ympäristöstä sitä löytyy muutamasta paikasta.

Tästä päätellen myöskään käymäni luola ei ollut ainoa laatuaan, jonka isäntäkin vahvisti. Niihin muihin en mennyt tällä kertaa, mutta vielä nekin pitäisi etsiä. Niistä kun ei tiedetä sitäkään vähää kuin tästä vierailemastani.

7 replies
  1. Tuomo Kesäläinen
    Tuomo Kesäläinen says:

    Koska näytät olevan kohteesta yhtä innoissasi kuin minäkin olin alueella ensi kertaa vieraillessani pitää heti alkuun ikävänä uutisena todeta, että kyseessä ei ole luonnonluola vaan louhos. Luolasta louhittu ”jätemaa” hahamottuu suurena kekona luolan suuaukon edessä. Kaunis paikka, se on selvä – sieltä löytyy upean tunnelman lisäksi myös todella erikoisia kiviä.

    Alueen kallioperä on pääosin graniittia, jossa on isoja alueita kompleksipegmatiitteja. Alueelta löytyy noin 30 louhosta, tältä alueelta – kuten myös tästä ”luolasta” louhittiin 1700–1840 kvartsia Åvikin lasitehtaalle. Åvikin lasitehdas toimi Somerolla vuosina 1748–1833. Tehdas tuotti ikkunalasia ja talous- ja apteekkilasia vaaleanvihreästä ja kirkkaasta lasista.

    Louhinta suoritettiin polttamalla nuotiota kalliota vasten ja lappamalla vettä kuumalle kalliolle. Lämmön vaihtelun seurauksena kivi ”mureni” kuljetuskuntoon. Tältä ajalta ovat myös nämä puurakenteet, nuotion hiilet ja osissa luolan kattoa edelleen näkyvät, noen mustaamat alueet. Kiveä kuljetettiin hevospelillä, pääasiassa talvisin lasitehtaalle.

    Tänä päivänä Luolamäen luola on GTK:n ja kaivosyhtiöiden tutkimuskohde. GTK:n tutkija Marjatta Virkkunen on julkaissut 1960-luvulla tutkimusraportin alueen louhoksista!

    Vastaa
    • Antti Huttunen
      Antti Huttunen says:

      Mahtavaa! Kiitoksia Tuomo tästä lisätiedosta. Ei tuo vähennä paikan kiehtovuutta.Löysitkö noita muita louhoksia?

      Vastaa
      • Tuomo Kesäläinen
        Tuomo Kesäläinen says:

        Ei tosiaan, paikka on aivan upea! Itse en ole ehtinyt tai ollut kiinnostunut näitä muita louhoksia etsimään. Mutta varmasti tuo Marjatta Virkkusen raportti voisi pitää sisällään hyvät tiedot paikoista – jos aihe kiinnostaa kysele Kejoselta, voisi hyvin löytääkin raportin jostain GTK:n arkistosta!

        Vastaa
  2. henri koskinen
    henri koskinen says:

    Etsin Marjatta Virkkusen raporttia GTK:n raporttitietokannasta, mutta en löytänyt. Onkohan Tuomolla tarkempaa nuottia tuohon kirjoitukseen?

    Someron ja Tammelan alueen pegmatiitit ovat hyvin kiinnostavia mineraalien kannalta ja alueen vanhojen louhosten tarkka paikantaminen kiinnostaisi kovasti. Monet niistä on listattu koordinaatteineen täällä

    http://urho.iki.fi/mines.html

    Osa kiintoisimmista koemontuista on peitetty ja vanhoja 1700/1800 lukujen pieniä kvartsilouhoksia voi olla vaikea paikantaa enää maastossa. Alueen pegmatiitteihin liittyy merkittäviä taloudellisia intressejä. Tässä GTK:lta lyhyt yleissivistävä kirjoitus aiheesta

    http://www.gtk.fi/export/sites/fi/ajankohtaista/painotuotteet/etsivaloytaa/arkisto/Etsiva_loytaa_1_2011.pdf

    Kävin viikonloppuna tutkailemassa Luolanmäkeä. Muutamia kuvia luolasta, kuten myös muutamia karttoja, sekä kuvateksteinä hieman sepustusta luolan mineraaleista löytyy sivuiltani

    http://www.flickr.com/photos/aarnijaheka/sets/72157629071711901/

    Vastaa
  3. pasi
    pasi says:

    Hieno paikka valokuvaaja harrastajana saisi hienoja kuvia onio mahdollista saada paikasta tarkka sijainti kaikkea kunnioittaen tietenkin

    nuo muutkin paikat kiinnostaa

    Vastaa
  4. Pasi2
    Pasi2 says:

    Tekniikan Maailma lehdessä n.7/1956 palstalla kuluneen kuun kuulumiset kerrotaan paikalta löydetyn Petaliitti esiintymän.
    Siitä voidaan erottaa Litiumia, maailman kevyintä metallia.

    Louhinnan kannattavuutta tutkitaan. Maamme ainoa Petaliitti esiintymä.

    Näin kirjoitettiin lehdessä vuonna 1956.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa käyttäjälle Tuomo Kesäläinen Peruuta vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.