Soidinsuon rauhaa Nuuksiossa

Kaipaatko sinäkin retkelläsi luonnonrauhaa? Niin minäkin. Siksi elokuinen Nuuksion afterwork -retkemme ei suuntautunutkaan Haukkalammelle, vaan eteläisempään Nuuksioon Soidinsuolle, jonka tiesin olevan Nuuksion kävijöille (myös itselleni!) vieraampi kohde. Maanantainen ilta olisi lämpimästä ja aurikoisesta säästä huolimatta ollut varmasti Haukkalammellakin ruuhkaton, mutta Soidinsuo veti puoleensa. Suon avoimet maisemat, vahvat tuoksut ja hiljaisuus olivat sitä, mitä iltaani kaipasin, ja jokaisen ruudun sain todellakin rastittaa.

Soidinkierros 4,0 km
Kulkuaika 1–2 h
Ei tulipaikkaa
Paikka kartalla
Helppo reitti

Sinänsä tämän kolkan rauhallisuus on hieman yllättävääkin. Koronakeväänä kävijämäärät ovat lisääntyneet luontokohteissa ylipäätään, ja jo normaaliaikana Nuuksiossa rekisteröidään yli 330 000 käyntiä vuodessa (lähde). Alueella kulkee valmis ja merkattu neljän kilometrin reitti, josta pääsee kurkistamaan yhtä pääkaupunkiseudun hienoimmista avosoista. Pidemmästä päivämatkasta haaveilevalle ovat avoinna juurikin Haukkalammelle suuntaavat reitit. Soidinkierroksen alkupisteeseen Siikarantaan, Hotelli Nuuksion pihapiiriin, pääsee selkeästi viitoitettuja teitä, ja autolla saapuneita palvelee suhteellisen tilava parkkipaikka. Bussillakin pääsee vajaan kahden kilometrin päähän Siikaniemeen (bussi no 244 Espoon keskuksesta). Reitti itsesään kulkee kosteikkojen ja kallioiden täplittämässä vaihtelevassa metsämaastossa, jossa tällaisena vuonna mustikkarasiakin täyttyy kevyesti kulkemisen ohessa. Täydellistä.

Sateisen päivän jälkeinen ilta kirkastui kauniiksi ja lämpimäksi. Toisaalta täyttymistä odottavan mustikkarasian, toisaalta uteliaisuutemme ja huolimattoman kartanluvun sekä -käsittelyn takia emme malttaneet täysin seurailla Soidinkierroksen nimellä kulkevaa reittiä, vaan oioimme yhtäällä ja lisäsimme mutkia matkaan muualla. Merkattu reitti viistää ainoastaan suon etelälaitaa, ja aavat maisemat nähdäkseen täytyy tehdä pisto merkatulle näköalapakalle.

Ilta-auringossa paistatteleva suo houkuttelisi lähempään tutustumiseen: tutkimaan kihokkeja ja etsimään kypsyviä karpaloita. Suoluonto on kuitenkin herkkää kulumiselle, ja tarpeetonta liikkumista itse suolla tulisi sen takia välttää. Sitä paitsi olen varma, että avoveden täplittämät keski-osat ovat vuosisatojen kuluessa nielaisseet pohjattomiin silmiinsä lukuisia eläviä, joten myös itsesuojelullisista syistä aluetta kannattaa kunnioittaa!

Kartanlukutaitoinen pystyisi kiertämään koko suon kuivemmassa metsikössä kulkien, valmiiksi tamppantunutta, mutta kuten todettu, merkkaamatonta polkua pitkin. Suon eteläpuolen kallioisilta kumpareilta avautuu myös muita hienoja näköaloja suon suuntaan, ja suota pohjoispuolella reunustavat metsät näyttivät ainakin vastarannalta katsottuna kiinnostavilta. Karttaan merkitty Kämppäkangas jäi meiltä kuitenkin tällä kertaa tutkimatta, koska suuntasimme Soidinsuon lounaispuolella, aivan kansallispuiston rajalla sijaitsevaa Kaislampea katsomaan.

Kaislammelle kulkee Soidinkierrosta ja Veikkolan puolella sijaitsevaa rengasreittiä, Kaarniaispolkua, yhdistävä merkattu yhdysreitti. Suloinen lumpeita kasvava metsälampi on ehdottomasti poikkeamisen arvoinen eikä matkakaan siitä juuri pitene. Kansallispuiston puoleiselle rannalle on jäänyt ehkä mökkiläisten (Kaislammen puistoon kuulumattomat luoteisrannat ovat täynnä mökkejä tai asutusta) aikanaan rakentama laituri, jonka portaat suorastaan huusivat laskeutumaan uimaan. Tällä kertaa emme vastanneet huutoon vaan tyydyimme ottamaan haikean utuisia vastavalokuvia lammelle katsovasta kaverista.

Laiturinpuoleisella rannalla paistatteli auringossa myös täydellisesti eväidensyöntiin soveltuva kallio. Hienoisesta kulumisesta päätellen sitä lienee tähän tarkoitukseen myös käytetty ja hyvä niin. Tulta ei todellakaan joka retkellä tarvita. Miksi jonottaa harvoille tulipaikoille, kun herkulliset, kotona valmiiksi tehdyt eväsleivät voi syödä tällaisessa paikassa aivan omassa rauhassa? Päälle muutama mustikka käsivarren päässä olevasta puskasta, hörppy mehua tai kahvia termarista ja aamen.

Kolmen tunnin iltaretkemme päättyi yhtäaikaa virkistyneeseen ja rauhoittuneeseen olotilaan niin kuin luonnossa olemisen jälkeen lähes aina käy. Vauhdissa kerätyt mustikat levisivät repun pohjalle, mutta sekään ei sanottavasti rikkonut mielenrauhaa. Koko haahuilun aikana näimme vilaukselta kolme muuta retkeilijäseuruetta, eli enemmänkin näille kulmille mahtuisi. Itse ainakin aion palata, ehkä lasten kanssa. Jos en nyt kesällä, niin viimeistään syksymmällä tarkastamaan, miten suon kasvillisuus saa uudesta vuodenajasta aivan uudet värit. Tai talvella, jos rauhallisuuden tekisi vieläkin täydemmäksi maahan satanut lumi.

Sijainti: N=6685145.590, E=361831.612

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.