Sevettijärvellä ja Neidenissä mieli kevenee – kierrä kaunis Kotajärvi ja näe Kolttakönkään mahtavat kuohut

Mikä helpotus. Nyt voi hengittää ja antaa ajatusten juosta vapaasti. Nämä tunnot ovat päällimmäisinä mielessä, kun voimme vihdoin sulkea tietokoneemme ja lähteä kävelylle. Olemme tulleet Sevettijärvelle jatkaaksemme sieltä Norjaan Neideniin ja sieltä Pykeijan kylään Jäämeren rannalle. Tietokoneet ovat mukana, koska teemme juttuja pohjoisen ihmisistä ja oloista, muuten ne olisivat saaneet jäädä kotiin pölyttymään.

Sevettijärvi on tunnettu siitä, että se on yksi kolttasaamelaisten asuinalueista. Talvisodan ja jatkosodan jälkeen koltat joutuivat jättämään kotiseutunsa Petsamossa, ja heidät sijoitettiin uusille asuinsijoilleen Sevettijärvelle, Nellimin ja Keväjärven alueille Itä-Lappiin. Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä arvioidaan olevan kaikkiaan 60 000–100 000 saamelaista, joista kolttasaamelaisia on noin 1000. Kolttien historiaan voi tutustua filmien, valokuvien ja kirjoitusten avulla Sevettijärven kylän vanhassa perinnetalossa.

Sevettijärven perinnetalon pihapiirissä on esillä myös juuriommelvene. Kolttasaamelaiset käyttivät ompelutekniikkaa veneen alempien laitapuiden kiinnittämiseen 1940-luvulle asti.

Niliaitta Sevettijärven perinnetalon pihalla sijaitsevassa ulkomuseossa. Aitan tarkoitus on suojata metsästyssaalista ja säilytettäviä tavaroita.

Asemapaikkamme Sevettijärvellä on porotila Toini Sanila. Tilan pitäjä, mainio karjalaisrouva Toini neuvoo meille luontopolun läheisen Kotajärven ympäri. Siellä voimme tuulettaa stressistä pingottuneita päänuppejamme.

Lähdemme kävelemään harjujen reunustamaa hiekkatietä, kun mutkan takaa tulee jotain ja vauhdilla sittenkin. Pieni porolauma! Olo on hetken typertynyt. Kuka väistää ketäkin? Tulevatko ne päälle?

Väistämme metsään, ja porot jäävät empimään. Yksi niistä käyttää tuumaustauon lorottamalla tien pintaan. Sitten porot päättävät: ei tässä ole tarvetta mennä noiden pällistelijöiden ohi. Ne kääntyvät ja lähtevät ravaamaan sieltä mistä tulivatkin. Lähdemme seuraamaan hiekassa kulkevia sorkkien jälkiä, mutta poroja ei näy enää missään. Nousemme rinnettä ylös sääasemalle ja siitä eteenpäin harjun päälle. Astumme polulle, jota kehystää satumetsä. Täällä hyönteiset eivät ole syöneet tunturikoivun lehtiä, jotka siivilöivät auringon valoa sen minkä pystyvät. Alhaalla väikkyy Kotajärvi. Jotkut rannat näyttävät siltä, että kivet on ikään kuin aseteltu reunustamaan maan ja veden välistä rajaa.

Harjun laella kasvavat käkkyräiset tunturikoivut luovat ympärille vaaleanvihreän satumetsän.

Reitti on vain muutamia kilometrejä pitkä, mutta tuiki tarpeellinen tähän kohtaan. Metsäterapiaamme kuuluu näkymien ja raikkaan ilman lisäksi suopursun nuuhkiminen keuhkojen täydeltä.

Ja kas, Lappi on taas heilauttanut taikasauvaansa. Metsään lähti kaksi kärttyistä ja väsynyttä kulkijaa ja takaisin tuli, jos ei nyt täydellisen virkeitä, kaksi hieman parempaa ihmistä.

Sevettijärveltä pääsisi vaeltamaan 60–70 kilometrin pituisen reitin aina Pulmankijärvelle asti, mutta siitä voimme vain haaveilla, sillä matkamme on jatkuttava Norjan rajalle Näätämöön ja siitä Norjan puolelle Neideniin, jonne Sevettijärveltä on noin 40 kilometriä.

Neidenin Kolttaköngäs on upea näky

Neiden sijaitsee Näätämöjoen varrella. Joessa polskii merilohia, harjuksia, siikaa ja meritaimenta. On melko ilmeistä, mikä on kylän suurin vetonaula. Neiden Fjellstue -nimisen retkikeskuksen seinällä tyytyväiset miehet paistattelevat isojen kalanvonkaleidensa kera. Kalanaisia on vain muutama. Ravintolassa on herroja, jotka keskustelevat, no, kalastuksesta tietenkin.

Ravintolan muistojen seinä kertoo kalaonnesta Neidenissä.

Vaikka kalastus ei kiinnostaisikaan, kannattaa käydä Kolttakönkään koskella. Putouksen kohdalla on näköalapaikka, jossa vesimassat ryöppyävät voimalla eteenpäin. Veden liike vaivuttaa mukavasti hetkellisen hypnoosiin.

Kolttaköngäs on kalastukselta rauhoitettu, mutta paikalliset saavat säännellysti kalastaa siinä heittonuotalla eli käpälällä. Kevyt nuotta heitetään kalliopainanteeseen, johon lohet ovat pysähtyneet lepäilemään. Tällä erää käpälän käyttäjiä ei näy, mutta läheisen Neidenin sillan alapuolella juoksentelee useita perhokalastajia pitkin rantaa.

Kolttakönkään kosken pauhua.

Kalastusta Näätämöjoella, kosken alapuolella. Monet kalastajat palaavat tänne vuosittain.

Kosken lisäksi toinen mukava retkikohde on kolttakylä, jossa pieni Pyhän Georgioksen kappeli on yksi parhaiten säilyneistä rakennuksista. Ikää rakennuksella on muutama sata vuotta. Joitain kolttakylän jäänteitä on hieman vaikea tunnistaa ruohikon joukosta, sillä opasteet ovat aika suurpiirteisiä.

Pyhän Georgioksen kappeli kolttakylässä. Kappelin yksityiskohdat ovat huolella veistettyjä.

Maisema on muuttunut melko yllättäen jo Suomen ja Norjan rajalla. Kun Neidenistä jatkaa eteenpäin kohti Pykeijan kylää Jäämeren rannalle, näkymät käyvät entistä jylhemmiksi. Jos hengitys oli vapautunut jo Sevettijärven metsissä, nyt se vapautuu entistä enemmän, niin komea on Ruijanranta.

Kuvat: Vanessa Riki

Sijainti: N=7720917.179, E=572794.884 (ETRS-TM35FIN)
Kartta

Lähteet: www.saaminuett.fi
Tekijät ovat saaneet matkaan tukea suomalais-norjalaiselta kulttuurirahastolta.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.