Sevetintien varrella kohoaa erikoinen näky rantapuiden suojissa: tällainen on Suojanperän seita

Seidat ovat ikiaikaisia pyhiä ja voimakkaita paikkoja, joita tulee aina lähestyä korostetulla kunnioituksella. Kuuluisimpia seitoja ovat muun muassa Taatsin seita Kittilässä sekä Pyhä-Nattasen huippu tooreineen Sompion luonnonpuistossa Sodankylässä. Vähemmän tunnettuja seitoja on Lapin erämaissa paljon, ja monet niistä ovat hankalia lähestyä. Yksi helposti tervehdittävä, komea seita löytyy kuitenkin Sevettiin johtavan tien varresta, Suojanperän kylästä.

? Kohde kartalla
? Ei tulipaikkaa tai muita retkeilijän palveluita

Seita, jota paikalliset kutsuvat Nitsijärven seidaksi (lähde: Museovirasto) sijaitsee kauniin jokisuun törmällä matalassa koivikossa. Päätieltä kääntyy rantaan vievä lyhyt hiekkatie, joka päättyy kääntöpaikkaan. Seita lymyää muutaman askeleen päässä rantametsässä, ja sen luo johtaa polku.

Särmikkäistä ja upean raidallisista kivistä koostuva seita on hyvin erikoinen näky, ja se näyttää aivan erilaiselta eri kulmista katsottuna. Jäkälän upeasti kirjomat kivet ovat hypnoottisen kauniita. Seidassa on kivien välissä myös näyttävä aukko.

Seidalla vieraillessa tulee olla ehdottoman kunnioittava. Seidalla ei tule kiipeillä eikä seitaa saa millään tavalla turmella tai vahingoittaa. Tulistelukin kannattaa ilman muuta jättää muualle ja huolehtia muutenkin siitä, ettei omasta käynnistä jää jälkiä luontoon.

Minulla on tapana viedä seidoille lahjaksi maapähkinöitä, joita metsän eläimet voivat sitten käyttää ravinnokseen – en usko seidan suuttuvan kuukkeleille tai närhille, jos ne käyvät ahmimassa seidan saamat lahjukset kupuihinsa. Ihmisenä en sen sijaan ikinä uskaltaisi varastaa seidalta. Seidoille näkee usein jätetyn sarvia, luita ja rahaakin. Viime käynnillä Taatsin seidalla kuitenkin kuljetin seidalta pois ilmiselviä roskia (rytätyn lonkerotölkin ja tyhjän sätkäpaperipakkauksen) salaa toivoen, että seidan kiukku tai karma tai mikä tahansa vastaava voima vielä jonain päivänä tavoittaisi nämä roskaajat…

Tällä kertaa minulla ei ollut pähkinöitä mukana, joten keräsin lahjaksi puolukoita. Joku oli tuonut seidalle myös rahaa.

Tästä kyseisestä seidasta en mielestäni löytänyt mainintaa edes Samuli Paulaharjun Seitoja ja seidan palvontaa -kirjasta. Löysin kuitenkin tällaisen pdf-muodossa olevan tarkastusraportin, jossa kerrotaan Suojanperän seidasta. Kuvaus vastaa paikkaa hyvin, joten kyseessä on varmasti sama seita. Kuvauksessa minua kuitenkin hämmästytti maininta, että seita muodostuisi kahdesta kivestä, joiden väliin jää aukko – ilmeisesti omat silmäni valehtelivat, sillä minusta seita muodostui monenmonesta erillisestä kivenlohkareesta.

Jos sinulla on lisätietoa tästä seidasta, kommentoithan alle! Olisi mielenkiintoista tietää seidasta lisää.

Juttua muokattu 14.10.2019: Lisätty tieto Nitsijärven seita -nimityksestä sekä linkki Museoviraston sivuille.

Maisema seidan rannalta.

2 replies
  1. Tuija Wetterstrand
    Tuija Wetterstrand says:

    Vaikuttaa samalta paikalta, jossa kävimme kesällä 2010. Ajoimme kohti Sevettijärveä ja jossain kohtaa tien varressa oli viitta ”Sarren suvun seita”. Ihan vastaavan näköinen seitamainen kivi löytyikin läheltä rantaa, vaikka kuvissa rantaa ei näykään. Myöhemmin vertasimme kuvia Tiinä Äikkään väitöskirjatutkimukseen perustuvan kirjan tietoihin (Tiina Äikäs: Rantakiviltä tuntureilla – Pyhät paikat saamelaisten rituaalisessa maisemassa, kuva 33 sivulla 64 ja kohde 29 sivut 193-194). Hänellä paikan nimi on Koskikaltionjoen suu; länsi; Njizzijävri, muita nimiä: Nitsijäyri (paulaharju), Nitsijärvi, kuoskuljoki (Paulaharju) ja Sarren suvun seita. koordinaatit ja kuvat täsmäävät tähän Suojanperän seitaan. Kuvaus Äikkään kirjassa. ”Seita sijaitsee Kaamanen-Sevettijärvi -maantiestä n. 30 metriä Koskikaltionjokea alavirtaan, joen länsipuolella törmän laella. Seita muodostuu lohkeilleesta liuskekivestä, jonka lippojen alle oli aseteltu uhreja (kuva 33). Rekisteriin seidaksi on merkitty kauempana oleva kivipari, jonka kaksi kiveä nojaavat toisiinsa muodostaen väliinsä kolon. Kolosta löytyi kuitenkin vain sinne luonnollisesti joutuneita luita.” Nimi ”Sarren suvun seita” jäi tuolloin askarruttamaan, mutta sille emme löytäneet mistään selitystä.

    Vastaa
    • Jonna Saari
      Jonna Saari says:

      Kiitos todella paljon Tuija kommentistasi ja anteeksi että vastaan näin viiveellä. Todella mielenkiintoinen tieto, että kyseessä olisi ollut Sarren suvun seita. Sarre on sukunimenä minulle tuttu ajoilta kun asuin Karigasniemessä. Seita oli tosiaan rantatörmällä, joskin koivikko peitti näkymän vettä kohti varsin tehokkaasti meidän käydessämme paikalla. Rannalta katsottuna seita piiloutui lehvästöön kokonaan. Tutkailin aluetta hiukan laajemminkin eikä silmiini osunut mitään muuta, minkä olisi voinut ajatella olevan seita – tämä kyseinen kivimuodostelma erottui aivan selkeästi muusta maastosta poikkeavana.

      – Jonna

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa käyttäjälle Tuija Wetterstrand Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.