Satavuotiaan majatalo Vanha Väätäsen tarina – ja retkihelmet sen ympäristössä

Kaupallisessa yhteistyössä Vanha Väätänen

”Vuonna 1934 Heikki Matinpoika on matkalla Vaasaan. Kavion kopse kuuluu Saarijärvi–Seinäjoki-tieltä, kun hän lähestyy kyytiläisenä Väätäsen kestikievaria. Yövyttyään 75 pennillä (nykyisin 2 euroa) sata vuotta vanhassa tuvassa, matka jatkuu 17 virstan (18 kilometrin) päähän Myllymäen asemalle, kun talonpoika Eero kyyditsee hänet Hurman laikalla ja saa kyydistä 2 markkaa 72 penniä (nykysin 6,5 euroa).

Melkein 100 vuotta myöhemmin Heikin pojan tyttärentytär Maria kurvaa kavereidensa kanssa pienellä kultamunalla valtatie 18:lta hiekkatielle, kohti samaa punaista taloa, missä isoisä myös yöpyi – Vanhaa Väätästä. Maria tutkii ympäristöään: pihapiiristä löytyy aitta, puuliiteri, grillikatos ja riihi, jossa voi juhannuksena kavereiden kanssa vaikka tanssia. Kun hiekkatietä jatketaan eteenpäin, vastaan tulee kaksi punaista mökkiä ja puiden takaa pilkottaa Väätäisenjärvi. Yöpyäkö uusien vai vanhojen hirsiseinien sisällä?

Saunoissakin on valinnan varaa: on perinteistä puusaunaa, kivisauna kosteine löylyineen sekä savusaunan hämyä. Löylyjen välillä voi pulahtaa vilvoittelemaan järveen tai nauttia paljun lämmöstä, keväällä kenties käen kukuntaa kuunnellen. Saattaapa laineilla lipua joutsenpariskuntakin.

Viereisessä kodassa voi paistaa letut ja nauttia luonnon rauhasta. Mielikuvituksensa voi päästää hieman verryttelemään ja katsella metsän siimekseen, jospa siellä näkyisi puiden takana jokin sarvipää tai nalle nappisilmä. Jos metsäasukkeja ei kohtaa, mutta mieli tekisi, voi niitä mennä parinkymmenen kilometrin päähän Ähtärin eläinpuistoon katsomaan.

Kesäilta sujuu joutuisaan myös kalastaen tai vaikka soudellen. Niemen takaa löytyy vielä laavu, missä voi paistaa makkarat. Auringon laskiessa puiden taa mieli lepää.”

Teksti ja kuvat yllä: Vanha Väätänen

Retkikohteita Vanha Väätäsen lähimaastossa

Teksti ja kuvat: Antti Huttunen

Lähdin tutkimaan Vanhan Väätäsen lähistöltä löytyviä retki- ja luontokohteita nähdäkseni, millaisen maaston ja maiseman keskellä tämä majapaikka makaa.

Ropottimaan juoksuhaudat

Kohde kartalla N=6948503.101, E=375991.613 (ETRS-TM35FIN)

Mitä ihmettä nuo ovat, ajattelin, kun selasin Vanhaa Väätästä ympäröivien seutujen karttaa: yhdessä kohdassa kummalliset siksakkia menevät viivat oli kuin piirretty kursimaan maasto kasaan. Onneksi vastaus löytyi myös samalta kartalta; kyseessä olivat juoksuhaudat.

Pohjoisen suuntaan Vanha Väätäsestä matkatessa vastaan tulee siispä sotahistoriallinen retkikohde. Juoksuhaudat kaivettiin, kun sisällissota koetteli Suomea sata vuotta sitten. Syynä oli se, ettei Venäjän keisarikunta ollut vakuuttunut suomalaisten tuesta Saksan mahdollisesti hyökätessä, joten Saarijärveltä Virroille yltävän puolustuslinjan rakentaminen nähtiin tarpeelliseksi.

Nähtävyytenä juoksuhaudat eivät ole kaikkein kuvauksellisin kohde, mutta maastossa pitkien kiemurtavien juoksuhautojen seuraaminen on mukavaa. Samalla pohtii sitä työmäärää, jonka niiden kaivaminen on vaatinut.

Palsankosken kalastusalue

Kohde kartalla N 6930814 E 381067 (ETRS-TM35FIN)

Keskellä havumetsien kirjomaa taivalta asfalttitie ylittää yllättäen kauniin kosken siltaa pitkin. Tien sivussa on kalastuskohteesta kertova merkki, ja pysäköintipaikalle kurvattaessa tien likellä onkin pysähdyspaikka peräti keittokatoksineen kaikkineen.

Palsankoski on kolmesta koskesta (Housukoski, Käpykoski ja Palsankoski) koostuva, liki kolme kilometriä pitkä kalastuskohde. Etevä kalastaja voi saada siimansa päähän taimenen tai kirjolohen, ja vielä etevämpi harjuksen tai puronieriän. Jos kalastus ei itsessään innosta, niin kaunis koskimaisema sopii erinomaisen hyvin myös pieneen kohinan säestämään jaloitteluun.

Kohteen palvelutaso on sijaintiin nähden erinomainen. Tulistelumahdollisuuden lisäksi kun siellä voi vaikka majoittua pienessä aitassa. Lisätietoa löytyy osoitteesta Palsankoski.fi

Maaherransuo

Kohde kartalla N 6941846 E 371212 (ETRS-TM35FIN)

Vanha Väätäsen seuduilta löytyy myös toinen sangen kiinnostava suoalue, joka on vieläpä suojeltu kaiken muun hyvän lisäksi. Niukalti naapurikunnan puolella, Ähtärin itäreunalla sijaitseva Maaherransuo on samalla kuntansa suurin suoalue 418 hehtaarin pinta-alallaan. Luvussa tosin on mukana myös vähemmän soisia Natura-alueen osia.

Maaherransuo kuuluu Suomenselän aapasoiden suoyhdistymävyöhykkeeseen. Suurin osa suosta on puutonta kalvakkanevaa. Suuren avosuon reunalla herää aina vahva kunnioituksen tunne luontoa kohtaan. Täällä on jotain, jota ihminen ei pysty kahlitsemaan. Ehkä samasta syystä syntyi vanha usko siitä, että suo ei ole elävien eikä kuolleiden maata, vaan molemmat maailmat ovat siellä läsnä. Nyt suon kirjoi rahkasammaleen ruska. Muutaman kuukauden päästä siellä voisi hiihtää kuulaassa talviyössä kuun valaisemaa latua. Siellä kuulisi kevään linnut, keräisi keskikesän hillat ja syyspakkasten panemat karpalot.

Runkanen

Kohde kartalla N 6943154 E 375852 (ETRS-TM35FIN)

Jos majatalolla on historiaa yhtä pitkälti kuin Vanha Väätäsellä on, on ilmeistä, että lähiseuduilta löytyy koko joukko kiinnostavaa nähtävää luontokohteista historiallisiin paikkoihin. Lähinnä pihapiiriä huomioni kiinnittyy kartalta löytyvään tervahautaan. Maastossa tervahaudat kaikesta historiallisesta merkityksestään huolimatta ovat toki sangen vaatimattomia nähtävyyksiä, mutta pienelle kävelyretkelle niiden perässä kannatti todellakin lähteä, sillä löysin jotain, jota en ollut hoksannut etsiä: matkalla tervahaudalle tien toisella puolella aukesi maisema Runkanen-lammelle ja sitä ympäröivälle kauniille suolle.

Yritysten tiedottamisen kehittäminen -yritysryhmä
0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.