Sarkasvuoren hirvi, Juva

Kevätjäät peittävät vielä mäkisiä ja mutkaisia eteläsavolaisia teitä, kun köröttelen karttaa muistellen kohti Juvan kalliomaisemia. Hetken ilmainen sisävesiristeily eli lossimatka tuo Hirvensaloon, josta on enää pykälä Uimasaloon ja Ristilammen rantaan.

Tällä ”jääkaudella” on vielä hetken mahdollista talsia myös jäätyneiden vetten päällä, joten minun ei ole pakko lähteä etsimään punaisilla nauhoilla merkityn, kalliomaalaukselle vievän polun alkua. Lumikengät siis jalkaan!

Varsin nopeasti paljastuu, että Ristilammen auvoisassa auringossa paistattelevaa jäätä peittää sen verran ohut lumikerros, että lumikenkiä ei tarvitsisi lainkaan. No, saahan ne tempaistua nopeasti jaloista pois ja askel kevenee. Olisikohan tuolla kalliolla jotain tekemistä kalliomaalauksen kanssa?

Heti jäältä poistuttaessa lumikengistä on iloa enemmän jalassa kuin kainalossa. Kapuan Ristilammen rantakallion tykö ja kyltistä paljastuu, että tässä on esihistoriallinen louhos; kalliomaalaus on polkua pitkin vielä tuonnempana eli 1200 metrin päässä.

On jännä ajatella että tästä on joskus kivi-, pronssi- tai rautakaudella louhittu kvartsia vaikkapa nuolenkärkiä tai veitsiä varten.

Lähden seuraamaan opastenuolen suuntaa kallioiden väliseen solaan. Molemmilla puolillani yläpuolellani on mahtavia jääpuikko- ja paannejäämuodostelmia. Kevättalven iloja! Tarvon lumessa eteenpäin, kunnes punaisia nauhoja ei enää osukaan silmiin ja mietin tovin, mutta jatkan matkaa eteenpäin, kunnes saavun järven rantaan. Siinä se ongelma onkin, sillä kalliomaalaus on Sarkaslammen rannalla, joka on paljon edessäni avautuvaa järveä pienempi. On siis pakitettava komealta Puuterselältä takaisin päin ja korjattava suunta oikeaksi…

Pieni suunnankorjaus auttaa ja pian laskeudun Sarkaslammen jäälle. Lammen länsirantaa vartioivat komeat, jyrkät kalliot, joita ei tällä tavalla pääsisikään ihailemaan kesällä kuin vesitse. Jossain rantakallioiden laella kulkee myös Sarkasvuoren kalliomaalaukselle vievä polku. Itse asiassa jossain lähelläni, Sarkaslammen kaakkoisosassa on toinenkin maalaus, mutta vaikka kuinka yritän erottaa jotain maalauksen tapaista kalliosta, ei onnista. Sarkaslammen maalauksen löytämiseksi pitäisi kenties seurata polkua ja sen opasteita tai olla minua tarkkanäköisempi. Keskitän toiveeni toiseen kalliomaalaukseen ja pysyn jäällä.

Ohitan neljän, nuotiotaukoa pitävän pilkkijän seurueen ja suuntaan lupaavan näköiselle kallioseinämälle, jonka alta löytyykin Sarkasvuoren kalliomaalauksen opaste. Suuntaan katseeni ylös ja vihdoin on onnea: silmäni osuvat kivikautiseen punaiseen maalaukseen, joka on hyvin lähellä rantaa, muutaman metrin korkeudella maasta. Hirvi! Se on ehtinyt nähdä jo monta kuunkiertoa, koska maalaus on ajoitettu noin vuosille 3300-3700 eaa.

Sarkasvuoren hirvi erottuu tosi selkeästi, vaikka sen yläpuolella olevasta hahmosta ei saakaan ihan selvää. Ehkä se on ihminen, ehkä jotain muuta.  On aina yhtä hämmästyttävää, että kalliomaalaukset ovat säilyneet näin pitkään, tervehdyksinä kivikaudelta saakka. Vaikka nykyisellään en isoja veden korkeuden vaihteluita vesistöihimme kaipaa, tässä tapauksessa eläköön sille, että Saimaan veden korkeus on muuttunut niin paljon että ihmiskäsi ei maasta tähän yllä.

Pilkkijät lopettavat taukonsa ja palaavat kairaamiensa reikien ääreen. Minä palaan takaisin Ristilammelle ja mietin haikeudella, että tämä saattoi olla talven viimeinen lumikenkäretki.

Kartta ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6829749  E 549129