Harrastajien toivekohde Saltfjärden — lintutorni Kirkkonummella

Saltfjärden on noin 140 hehtaarin laajuinen kosteikkoalue Kirkkonummella, jonka linnusto on monipuolinen ja arvokas. Kevät- ja syysmuuttojen aikaan erityisen mielenkiintoinen paikka on yksi lintuharrastajien toivekohteita Uudellamaalla. Lintutornista on helppo seurata kosteikon elämää ja bongata lintuja luontoa ja sen eläimiä häiritsemättä. Alue ja sen lintutorni sijaitsevat noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä Kirkkonummen keskustasta Porkkalanniemen suuntaan. Parkkipaikalta on lyhyt kävelymatka polkua pitkin tornille, jonka huipulta aukeaa kosteikkomaisema ympärillä.

Helppo retkikohde, parhaimmillaan lintujen kevät- ja syysmuuttojen aikaan
Luontoon.fi
Retkikohde kartalla

Lintutornin korkeuksista alueen ympäristöstä saa hyvän yleiskäsityksen, ja Saltfjärdeniin ehtii tutustua lyhyelläkin käynnillä. Mukaan on hyvä varata kiikarit, jotta pääsee seuraamaan kauempanakin puuhastelevia lintuja. Myös lintukirja on hyvä apu olla matkassa.

Parkkipaikan infotaulu kertoo alueen luonnosta ja linnustosta. Saltfjärden on matala murtovesialue, josta löytyy monta erilaista luontotyyppiä kuten suurruohoniittyä, vaihettumissuota sekä rantasuota, ojia ja pensaikkoja tarjoten elinmahdollisuuksia monelle lajille. Alueen lounaisosaa reunustaa Suomessa jokseenkin harvinaisempi jalopuumetsä Granholmenin lehmuslehtosaarekkeena, jossa kasvaa useita erilaisia jalopuulajikkeita.

Koska kosteikko sijaitsee Suomenlahden pohjoisrannikolla muuttolintujen reittien varrella, Saltfjärdenissä pysähtyy lepäämään ja ruokailemaan runsaasti kahlaajia, vesilintuja ja petolintuja. Pesiviä lintuja ovat suurimmaksi osaksi ruovikoiden ja pensaikkojen erilaiset varpuslinnut.

Toukokuun alkupuolella kasvillisuus ei vielä ole päässyt juurikaan kukoistamaan kun lähden käymään Saltfjärdenin lintutornilla. Siellä täällä näkee silmuja puissa, ja jos tarkasti tiiraa maahan, jokunen kevään ensimmäinen kukka näkyy lintutornille vievän polun varressa.

Retkeni aikaan ilma on epävakaan oloinen; lämmin, mutta tuulinen ja tihkusadetta uhkaava. Tornilla on kuitenkin toinenkin vierailija, joten nousen ylös tervehtimään. Vanhempi herra kertoo minulle, että tänään on melko hiljaista lintujen kannalta, kun otan kiikarit esiin ja vilkuilen ympärilleni. Mies tietää kertoa, että viime päivinä hän on nähnyt sinisuo- ja ruskosuohaukat. Sinisuohaukan tunnistan ja tiedän, että se on kauniin siniharmaan värinen petolintu.

Lintutornin huipulta maisema kosteikolle aukeaa ihan eri tavoin kuin parkkipaikalta. Maasta käsin aluetta onkin vaikea edes nähdä ja hahmottaa. Opastaulun tietojen valossa katselen mielenkiinnolla maisemaa ja tunnistan luontotyyppejä. Alamme yhdessä miehen kanssa seurata ympäristöä kiikareillamme.

Mies toteaa, että räyskä on saanut saaliiksi kalan ja osoittaa ohi lentävää tiiraa, jonka nokassa näyttää jokin keikkuvan. Ihmettelen ensin, miksi mies lintua kutsui kunnes muistan, että tiira taitaa olla nimi linturyhmälle ja räyskä on yhden tiiralajin nimi. Minulle selviää heti perään, että räyskä on siis tiiralajeista isoin.

Vaikka mies sanoi päivää hiljaiseksi, minusta on hauskaa etsiä ja bongata lintuja. Tunnistamme joessa uivan merimetson, räyskäksi oppimani tiirat, naurulokkeja, töyhtöhyyppiä, kurkia ja laulujoutsenet. Lintuparvi pyörii heinikkoalueiden yllä, mutta ei tule kovinkaan lähelle. Mies ei osaa sanoa tarkalleen mitä ne ovat, mutta jokin kahlaajalintuparvi kuulemma on kyseessä. Silmäni osuu kohta korkealla liitävään lintuun ja alan etsiä sitä kiikareilla. Lintu nousee pian huisin korkealle ja sen siluetista sekä koosta tiedän sen olevan kotka. Värejä en pysty erottamaan, mutta uusi ystäväni kertoo, että täällä seudulla tähän aikaan sen täytyy olla merikotka.

Korkeassa heinikossa näkyy myös isompaa liikettä. Pian kiikareillani löydän korvaparin ja toisenkin. Kaislojen ja heinien seassa on metsäkauriita, jotka hukkuvat niin hyvin maisemaan, ettei niitä ensin ollut huomatakaan.

Vielä tovin katseltuamme, otan muutaman kuvan maisemista ja alan tehdä lähtöä. Mies toivottaa hyvää kevättä ja jää vielä tarkkailemaan. Olen hyvilläni, että mies sattui olemaan paikalla, sillä sain paljon enemmän irti lintujen katselusta. Tällaisessa paikassa olisi hyvä olla ihan lintukirja mukana. Onhan tuo älypuhelin aina taskussa, mutta Googlesta on hankala lähteä etsimään, jos ei tiedä mitä etsiä. Kirjasta löytyy selaamalla lintulajit kuvineen ja tietoineen.

Polkua takaisin parkkipaikalle kävellessä pikkulepinkäinen seuraa minua aidan tolpalta toiselle lehahdellen. En ole kovin taitava lintulajeissa, vaikka jotakin suuntaa antavaa niistä tiedänkin ja ensiksi mietin voisiko pikkukaveri olla pajulintu. Opastaulusta tiedän varmistaa, että pikkulepinkäinen se olikin.

Lue lisää retkipaikan tarinoita Kirkkonummelta!