Salpalinja – viimeinen este

Liki jokainen on kuullut sanan Salpalinja, mutta mitä se on ja mitä ei? Salpalinja on ollut Suomen kaikkien aikojen suurin rakennustyömaa. Sitä on parhaimmillaan ollut rakentamassa 35 000 miestä ja 2000 lottaa.

Salpalinjalla ei koskaan taisteltu, vaan sen uhka oli tarkoitettu aikanaan viholliselle niin suureksi pelotteeksi, että hyökkäämishalut pelkän linjan tiedostamisesta ovat jäädyttäneet ne.

Salpalinja kulkee tuhannen kilometrin matkalla noudattaen Suomen itäistä rajaa Virolahdelta Lapin Savukoskelle. Sanotaan, että Salpalinja on sotataidollisesti viimeinen kiinteisiin puolustusasemiin perustuva linnoitusketju. Se sisältääkin kaikkiaan 728 betonista tai kallioon louhittua kantalinnoitetta.

Linja oli vuoteen 2003 asti puolustusvoimien hallussa, joka osaltaan on edesauttanut linjan säilymisen lähes alkuperäisessä ja aikaan nähden hyvässä kunnossa. Nykyään Salpalinjaan ja sen rakenteisiin voi tutustua mm. retkeilyreitillä Kaakkois-Suomessa.

Salpapolku on 50 kilometriä pitkä yhdensuuntainen retkeilyreitti Virolahdella ja Miehikkälässä. Hyviä ja helppoja tapoja alueen historiaan tutustumiseen ovat myös useat paikalliset Salpalinjaan erikoistuneet museot, mm. Miehikkälän Salpalinja-museo ja Virolahden bunkkerimuseo. Nyt en ajatellut kuitenkaan viedä teitä nouhin museoihin, vaan omatoimiseen Salpalinjan tutustumiseen ja kenties sen mielenkiintoisimpiin kohteisiin, nimittäin alueelle louhittuihin luolastoihin.

Omatoimiseen retkeilyyn pitää varata mukaan muutakin, kuin reipas mieli ja kartta. Hyvän nojatuoli matkan voi vaikka aloittaa lukemalla teoksen Matka Salpalinjalle, joka esittelee kaikki alueen tärkeimmät kohteet karttoineen ja taustoineen. Käytänkin vapaasti kohteita kuvatessani kyseistä kirjaa pääasiallisena lähdeteoksenani.

Matkaan pitää varata myös hyvät jalkineet, sekä ainakin tehokas valaisin, joita saa mielellään olla kaksi. Bunkkerit ovat usein melko vaarallisiakin kohteita, koska lattiat saattavat lainehtia vettä – tai vastaavasti jäätä voi tavata vielä kesälläkin. Koska linnoitteita ei ole saatu valmiiksi asti, seinissä on useasti vaarallisia rautoja tai katossa metallitappeja, viemärien kannet saattavat puuttua ja rakenteet olla lahoja tai läpi ruostuneita, eli kiipeämistä kannattaa harkita. Kaikesta tuosta varoittelusta huolimatta linnoitteet ovat mitä loistavimpia tutustumiskohteita.

Omat pelot, joita ei esim. Suomen luoliin tutustuessa olisi kokenut, voivatkin saada uuden muodon rakennetussa ympäristössä. Historian voi aistia liki jokaisella askeleella ja samalla tuntea sisäisen sotilaansa nousevan esiin. Mikäli haluaa kuvata kohteita matkaan kannattaa ehdottomasti varata mukaan jalusta ja hyvästä irrallisesta salamastakaan ei ole haittaa. Mutta Madventuresin Riku Rantalaa lainaten: ”Paskapuheet sikseen”. On aika astua Salpalinjalle.

Salmenkylän tunneli, Hamina

Kohde sijaitsee Haminan keskustasta Mannerheimintietä Salmenkylään päin ajaen. Salmensillan ylityksen jälkeen vasemmalle jää pienvenesatama, josta löytyy mm. muistomerkki salpalinjasta ja läheiseltä rinteeltä juoksuhautoja. Itse kohde sijaitsee Salmenvirrantien puolelta mattopesu paikan takana rinteestä.

Perilleei johda mitään tarkempaa polkua, joten ryteikössä rämpimiseen saa varautua ainakin kesäaikaan. Kohde on täysin autenttisessa kunnossa, muutamaa graffittia lukuunottamatta. Sisäänmenon jälkeen lattiassa on avoin viemärikaivo, jota sopii varoa.

Luola on ilmeisesti louhittu majoitusluolaksi. Lattia on valettu betonista, uuni – ja savukanavat on valettu tiilistä. Luolan pituus on noin 20 metriä. Tunnelin sotilaalinen merkintä on Hi 13.

Kartta.

Ventovuoren alue, Luola 2, Virolahti

Ventovuoren luolastot lienevät omatoimisen matkailijan parasta antia Salpalinjalta. Pienellä alueella on kolme luolastoa, korsu ja bensiininjakeluasema sekä paljon muuta nähtävää.

Kohteelle löytää, kun Vt 7.ltä käännytään etelään Ravijoelle. Koulutilantietä ajetaan kunnes tullaan Museotielle, liki välittömästi käännytään Kääriämäentielle ja luolaston suuaukot jo näkyvätkin tielle.

Myös nämä linnoitteet ovat alkuperäisessä kunnossa ja mitään tarkempaa opastetta alueen kohteisiin ei löydy. Paikalla on toki opaste joka valaisee tunnelin eli luola 2 historiaa.

Tunneli 2 on ensimmäisiä luolia, joita alettiin rakentamaan uudelle pääpuolustuslinjalle talvisodan jälkeen. Tunneliin johtaa kaksi sisäänmenoa ja se on tarkoitettu vain majoituskäyttöön 40:lle miehelle. Tunnelista löytyy teräsovilla ja betoniseinillä erotetut sulkuhuoneet, joissa on tarkoitus riisua saastuneet varusteet, ennen majoitustilaan siirtymistä.

Kohteeseen meno tapahtuu omalla vastuulla, koska seinistä ja katosta saattaa irrota isojakin kalliolohkareita. Miehistötilan lattialla on ilmanvaihtolaitteen metallinen jalusta ja alas laskettu ilmanvaihtoputki. Majoitusluolan toisessa sisäänkäynnissä on seinään juuttunut paineilmaporan terä, joka on merkitty keltaisella nauhalla.

Kartta.

Ventovuoren alue, Virolahti

Luolasta 2 selviydyttyä kannattaa jatkaa matkaa pitkin Salpapolkua, joka on viitoitettu maastoon sinisin nauhoin. Polku kulkee rinteen päälle, jossa on vanhoja lahonneita varastorakennuksia ja kivijalkoja. Reitti kulkee aivan asumusten läheisyydessä, joten kohteliaisuus kannattaa muistaa. Noin puolenkilometrin matkaa taivallettua saavutaan todella komean luolaston suuaukolle.

Tämä paikka tunnetaan majoitusluolana 1-180.Luolastoon johtaa peräti kolme sisäänkäyntiä. Sisällä on tilaa 80-100 miehelle, sekä tulenjohtokanavan kuilu. Kuiluun kiipeämistä pidän itse hengenvaarallisena, joten se kannattaa unohtaa. Luolastoon johtaa, myös oma sisäänmeno ilmanvaihto konehuoneeseen sekä kallion laelta löytyy upeasti naamioitu tähystyskupu.

Luola on ehdottomasti parhaita, ihmisen louhimia kohteita, joissa olen itse käynyt.

Kartta.

Rutolan kannaksen linnoitteet ja Lusikkovuoren luola, Lappeenranta

Lähes kaikki Salpalinjan 25:stä luolasta jäi kesken. Luolat tehtiin miehistön majoitustiloiksi, joukkosidontapaikoiksi tai yhdistelmä luoliksi, joihin kuului ase tai useita aseita sekä majoitustila miehistölle. Lähes kaikki luolat rakennettiin Lappeenrannan, Luumäen, Ylämaan ja Miehikkälän alueelle. Ainut valmistunut luola sijaitsee Lappeenrannan Rutolassa.

Salpalinjan suurin luola, 400:lle miehelle sijaitee Lusikkovuorella Luumäessä Suo-Anttilassa. Luolien sisään oli tarkoitus tehdä puusta sisärakenne, eräänlainen harjakattoinen lautarekenteinen talo. Näitä ei ole yhdessäkään luolassa tai niitä ei ole säilynyt. Rutolan luolassa on poikkeuksellisesti sisärakenne muurattu tiilistä, luola on suljettu. Lusikkovuoren luolaan voi tiedustella opastettuja retkiä Hilkka Suoanttilalta, puh. 040 565 4462.

Tunnelman jonka luolastoissa voi aistia on vaikea pukea sanoiksi, ne pitää kokea itse. Joten jokainen, joka tuntee itsessään pienen seikkailijan, mars, mars Salpalinjalle. Kohteita löytyy kaikille, on steriileitä museokohteita opastuksineen, omatoimisia museoituja tienvarsi kohteita, sekä tietenkin niitä kaikkein luonnonmukaisemmassa kunnossa olevia haasteita.

Kartta.

Kaikkea ei tarvitse kokea kerralla, mutta nälkä kasvaa syödessä. Suosittelen.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.