Sallassa Tuntsa verhoutuu upeaan ruskaan

Mistä tietää, että on erityisen mielenkiintoinen reissu tulossa? No tietenkin siitä, että oppaalla on kivääri mukana.

Kohteemme oli laaja ja kaunis Tuntsan alue pohjoisessa Sallassa. Matkailukoordinaattori Heli Karjalainen lähti kanssani kulkemaan UKK-reittiä Pirunkirkolta Nuoluskurun kodalle. Ruska-ajan väri-iloittelu oli hyvässä vauhdissa ja sää oli poutainen. Kivääri oli matkassa kaiken varalta, jos karhu sattuisi tulemaan. Matkaan siis!

Pirunkirkko oli meitä vastassa ensimmäisenä. Se on noin 15 metriä korkea, synkkäsävyinen kallio, joka erottuu maisemassa selvästi. Erityisen kiinnostavan siitä tekee sen syntyperä: se on aikoinaan työntynyt maasta sulana kiviaineksena, puskenut ympäröivät kivet pois tieltään ja ottanut paikkansa maiseman valtiaana. Ei siis ihme, että siihen on yhdistetty itse Piru, kun koko komeus on peräisin maanalaisten lieskojen uumenista.

tuntsa-1-39

Ruskan keskellä Pirun tumma kivikirkko näytti siltä, kuin  se kohoaisi liekkien keskeltä.

Jatkoimme matkaa erämaan ruskankirjaviin metsiin. Maaruska oli paikoin vasta aloittelemassa. Juolukat, ruohokanukat, riekonmarjat ja muut kasvit saivat maan hehkumaan.

UKK-polun luomuus viehätti minua. Se ei ollut suuri ja sorainen, kuten Karhunkierroksen polut yleensä ovat. UKK-polku on pieni ja kapea, sellainen kuin lapsuuden kotimetsien polut olivat. Polun pienuus korosti mahtavaa erämaan tuntua.

Polun varrella oli jatkuvasti ihmeteltävää. Erikoisia kiviä, kauniita kasveja. Ja tietenkin marjoja.

Polkua oli mukava edetä. Osuudelle ei sattunut yhtään tiukkaa ylämäkeä, vaan saatoimme ihastella maisemia kaikessa rauhassa kävellen, ilman puuskutusta.

Olimme kaukana ihmisten ilmoilta. Kuljettajamme oli jättänyt meidät Naruskantielle paikkaan, josta on Sallan kirkonkylälle noin sata kilometriä (kartta.) Tie perille on pääosin hiekkatietä autioiden luontomaisemien halki. Kuljettaja jatkoi matkaa ja ajoi meitä vastaan Nuoluskurun kodalle. Tie kodalle onnistui siis ajaa tavallisella henkilöautolla, mutta se vaati kuskilta kylmähermoisuutta ja suorastaan höyhenenkevyttä kaasujalkaa.

No mutta me Helin kanssa emme tienneet siitä vielä mitään, mehän matkasimme jalan kohti Kuskoivan rinnettä. Nousu rinteeseen on pitkä ja loiva. Maisemat avautuvat pian todella kauas. Myös Venäjälle.

tuntsa-1-23

tuntsa-1-25

Horisontissa erottui suuren kaivoksen siluetti. Kaivos on Venäjällä.

Rinteen viertä kulkeva UKK-reitti muuttui pian polusta louhikoksi. Säpäleisen kivikentän yli kävellessään oli syytä olla tarkkana askeleidensa kanssa, varsinkin kun kivet tahtoivat liikkua askelten alla. Hyvät maastokengät olivat tarpeen. Vedenpitävyyttä kengiltä sen sijaan ei tarvittu tällä osuudella jonka me kävelimme Pirunkirkolta Nuoluskurulle. Märkien paikkojen yli kulkivat pitkospuut.

Eteneminen Kuskoivan rinteellä on hidasta, koska maisemia on jatkuvasti pysähdyttävä ihailemaan. Varaa siis aikaa tälle osuudelle.

Pian silmissä häämötti Nuoluskurun kota. Me emme kuitenkaan suunnanneet sinne aivan vielä, vaan kiipesimme kapeaa tunturitietä pitkin Kuskoivan huipulle. Matkan varrella tapasimme tien varrelta pienen kirkasvetisen lammen. Porojakin rinteillä kulki muutama, mutta ne pakenivat meitä jo kaukaa. Ymmärsivät kenties väärin sen, miksi meillä oli ase mukanamme.

Huipulla tihutti kosteaa ilmaa. Olin valinnut päälleni kelkkatakin taas ensimmäistä kertaa kesän jälkeen, eikä se ollut ollenkaan liian kuuma valinta, vaan juuri sopiva.

tuntsa-1-28

Kävellessämme huipulta alas pilvipeite alkoi rakoilla aiempaa reippaammin, päästäen valoa tunturimaahan ja antaen sinisen taivaan värittää maisemaa hieman.

tuntsa-1-32

Paljaalla tunturilla kuolleiden katajien haamunväriseksi muuttuneet varret törröttivät kaikkialla. Ne näyttivät siltä, kuin kenttä olisi täynnä suuria poronsarvia.

tuntsa-1-26

Kuljimme kapeaa tunturitietä pitkin autotielle, missä törmäsimme rajavartiolaitoksen miehiin. Mukana ollut ase herätti miehissä mielenkiintoa, mutta onneksi mukana olivat myös kaikki tarvittavat luvat.

Jatkoimme matkaa Nuoluskurun kodalle (kartta), joka oli enää muutaman askeleen päässä. Oikealla puolellamme kivikkoinen suuri kuru halkoi maata.

tuntsa-1-33

Corolla kuljettajineen oli kodalla odottamassa. Olimme noin seitsemän kilometrin päässä siitä, missä olimme aiemmin päivällä nousseet autosta. Kävelymatkaa oli kertynyt kuitenkin yli 11 kilometriä.

Helin repusta levisi jo ihana kahvin tuoksu, ja tiedossa oli nokipannukahvit. Kodan penkillä lepäsi vanha aikakauslehti. Siinä ei ollut kansia, mutta tutkailtuamme sitä jonkin aikaa arvelimme sen olevan Seura-lehti 70-luvulta. Lehdessä oli paljon jännittäviä juttuja, olisivatpa aikakauslehdet vielä tänäkin päivänä yhtä jännittäviä!

Kahvihetken jälkeen oli aika istahtaa autoon ja aloittaa paluumatka kohti Sallaa. Karhu ei kerennyt yllättää meitä missään välissä, mutta kuulimme jälkeenpäin, että Sallassa oli tuona päivänä ammuttu viisi karhua.

Meidän ainoat eläinhavaintomme matkalla olivat porot ja yksi yksittäinen riekko, joka muuten oli osittain jo talven sävyissä.

Kuskoivan huippu kartalla. ETRS-TM35FIN-tasokoordinaatit N 7490330, E 613907.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.