Rytitupa ja Syötteen kansallispuiston talvireitit

Vietimme kolme päivää Syötteen kansallispuiston talvireiteillä 23.–25.2.2017. Jos olet aina halunnut päästä talviretkeilemään, mutta umpimetsä pelottaa, tai jos haluat päästä talvella päiväretkelle tuvan lämpöön, tässä on sinulle aivan mahtava kohde! Syötteen talvireitit ovat kuljettavissa mm. suksilla, lumikengillä, potkukelkalla tai läskipyörällä (fatbike). Läskipyöriä saa vuokrattua Hotelli Iso-Syötteeltä, ja muita välineitä löytyy vuokralle Syötteen luontokeskukselta. Luontokeskukselta saa myös talvireittien karttoja, sekä viimeisimmät vinkit reiteille.

Aloitimme matkamme hotellilta, josta saimme läskipyörät käyttöömme. Aamulla oli alkanut sataa lunta, ja reitin kunto hiukan epäilytti. Meillä oli rinkat selässämme, minulla vielä varsin painava, kiitos valokuvausvälineiden. Saimme luontokeskukselta kyydin rinkoillemme Rytituvalle asti, ja itse poljimme kevyin varustein moottorikelkan tekemää tuoretta jälkeä pitkin. Luontovalvoja Urpo oli niin ystävällinen, että lämmitti meille tuvankin valmiiksi!

Matkaa hotellilta Rytivaaraan tuli meille reilut 25 kilometriä, kävimme vähän muuallakin matkalla pyörimässä. Luontokeskukselta on noin 20 kilometriä Rytivaaraan. Kevyin varustein polkeminen oli todella helppoa. Tuntui, kuin olisi tyhjää polkenut. Luulisi leveiden renkaiden antavan kovan vastuksen, mutta päinvastoin. Loppumatkasta lunta oli jo tullut reilummin moottorikelkkauran päälle, ja saimme juuri ja juuri poljettua Rytivaaralle asti. Matkaan meillä meni varmaan noin 4 tuntia.

Vuonna 1852 Rytivaaraan rakennettiin pieni, vaatimaton mökki. Perustajaa ei enää tunneta, mutta 1860 Rytivaaran omisti Johan Karlbom. Muutamaa vuotta myöhemmin paikan autioittivat ankarat katovuodet, jolloin Rytivaaran asukkaat menehtyivät lapsineen muutamassa vuodessa.

Aikoinaan torppia ja mökkejä pystytettiin metsiin ilman lupia. Rytivaarasta tuli kuitenkin 1870 kruununmetsätorppa, kun Matti Kynsijärvi sopi Metsähallituksen kanssa torppasopimuksen.

Rytivaaran varaustuvasta löytyi vielä mielenkiintoiset Teo Sorrin kirjat: Syötteen poluilta ja polkujen varsilta ja Tarinoiden Syöte. Samat kirjat voi ostaa myös luontokeskukselta. Kirjoista löytyy paljon tarinaa Rytituvasta ja lähialueista. Todella mielenkiintoista luettavaa kynttilän valossa! Alueella kannattaa hiukan kierrellä ja käydä katselemassa rakennuksissa myös sisältä. Näin talvipakkasilla lähes metrisessä lumihangessa voi hyvin käsittää, kuinka haastavaa on varmasti ollut täällä aikanaan elää.

Luin juuri Syötteen kansallispuiston Facebook-sivuilta luontovalvoja Urpon käyneen Rytituvalla ja mitanneen siellä lumihangen paksuudeksi 120 cm.

Rytivaarasta löytyvät hyvät palvelut. Paikalla on kaivo ja sauna. Mikäs sen hienompaa, kun päästä pitkän päivän jälkeen myös saunomaan. Sauna on tuotu paikan päälle muualta, itse sauna on varmasti todella vanha ja verantaosa on tehty hiljattain laajennuksena. Saunasta irtosivat huippuhyvät löylyt. Vähän teki mieli mennä lumihankeen pyörimään, mutta orastavan flunssan takia jätin sen tällä kertaa tekemättä.

Varaustupa on myös siirretty tälle paikalle hiukan kauempaa. Tämä on varmasti hyvä järjestely, koska kaikki rakennukset ovat nyt samalla alueella. Tupa on tilava, hyvin eristetty ja lämpesi melko nopeasti (kiitos Urpolle).

Tuvassa on mahtava tunnelma. Kaminassa rätisee lämmin tuli, ikkunasta näkyy talvinen metsä. Minnekään ei ole kiire, ja aika tuntuu pysähtyneen. Taivas oli ohuessa pilvipeitteessä, mutta kirkkaimmat tähdet näkyivät sen läpi. Pieni revontulien loimutus näkyi myös puurajan takaa.

Varaustuvalta löytää paristokäyttöisiä lyhtyjä. Lyhdyistä tulee mukava tunnelmavalo, joten tuvassa ei tarvitse kyhjöttää pimeydessä. Tuvan lämmössä on helppoa nauttia. Tekemistä löytyy; kirjojen lukemista, karttojen tutkimista, saunomista, herkuttelua, kahvittelua, romantiikkaa ja välillä polttopuiden tekoa ja hakua. Tästä ei loma paremmaksi voi mennä.

Olimme sopineet Urpon kanssa, että hän tulee ajamaan kelkallaan reitin auki aamusella. Seuraavana päivänä oli alueella Syöte MTB Winter -tapahtuma, ja paikalle oli tulossa toistasataa läskipyöräilijää. Urpolla olikin kädet täynnä töitä, ja päätimme lähteä liikkeelle ennen reitin avaamista. Lunta olikin tullut reilusti, ja pyörällä ajaminen oli mahdotonta. Hiljaisessa vauhdissa pyörä suti tyhjää, ja nopeammassa vauhdissa painavan rinkkani takia eturenkaalta lähti pito, ja ohjattavuus hävisi välillä aivan täysin.

Ensimmäistä kertaa läskipyöräilylle tai ylipäätänsä retkipyöräilylle lähtevää suosittelen pakkaamaan vain kevyen repun selkään ja käyttämään pyörälaukkuja niin paljon, kuin mahdollista. Ajoasento ei ole mukava painavalla kantamuksella, jolloin painopiste muuttuu liian taakse.

Kokeilimme kuitenkin vähän väliä, jos pyöräily jo onnistuisi, mutta aina se päättyi lumienkeleiden tekoon. Moottorikelkkaura oli tamppautunut tiiviiksi, ja siinä pystyi kävelemään. Uralta pois eksyessään löysi kuitenkin itsensä vyötäröön asti lumeen hautautuneena.

Jatkuva kaatuminen ja hangesta nouseminen söi nopeasti energiaa. Tässä onkin varoituksen sana tälle reitille lähtijöille; varmistakaa alustan kunto ja muistakaa, että lumisateella saattaa reitti muuttua ajokelvottomaksi. Kun taluttaa pyörää rinkka selässään 20 kilometriä, saattaa monella huumori loppua.

Toraslammen autiotuvalle saapuessamme minulta olikin energia aivan loppu. Selvää oli, että meidän oli syötävä hiukan eväitä, ja pienen tauon jälkeen oli jatkettava matkaamme kohti Ahmatupaa. Urpo oli tullut vastaamme ja ajanut kelkalla meille uraa, mutta alusta ei ollut niin kovaa, että se olisi kunnolla sallinut pyöräilyn. Kuulemma isomman lumisateen jälkeen saattaa mennä pari päivää, että pohja tallaantuu taas kovaksi.

Toraslammelle emme uskaltaneet jäädä yöksi ilman manaajaa. Kävin hakemassa viereiseltä lammikolta lisää juomavettä, olimme jo juoneet kaiken vetemme. Nyt jaksoimme taas jatkaa matkaa.

Kerkesimme kuitenkin Ahmatuvalle (yllä) ennen hämärää. Ahmatuvalla on tästä edestä katsottuna vasen puoli varaustupa, ja oikea puoli kaikille avoin autiotupa. Ahmatuvalla on ollut talvisin myös munkkikahvila, ainakin hiihtoloman aikaan. Emme ihan kerenneet munkkeja ostamaan, mutta tupa oli vielä mukavan lämmin.

Hyvin nukutun yön jälkeen kävin munkkeja odotellessani katsomassa, mitä muuta täältä löytyy. Kaivosta puron varrelta olimme jo hakeneet illalla raikasta vettä, puron toiselta puolelta löytyy vielä Ahmakota ja sauna. Sauna kuuluu vain varaustuvan varanneille. Puuvajan vierestä löytyi vielä koirankopit.

Munkit syötyämme alkoi jo pyöräkin kulkemaan. Reitti Ahmatuvalta pääreitille oli hiukan haastava, mutta ajettavissa. Itse luontokeskukselle johtava pääura olikin sitten jo täydellisessä kunnossa. Päätimme jättää pyörämme kuitenkin alkuun Ahmakallion risteykseen ja käydä katsomassa, millainen se Ahmakallion näköalatorni oikein on.

Täytyy sanoa, että onni onnettomuudessa, edellisenä päivänä olimme muuttaneet suunnitelmiamme ja siirtäneet tämän visiitin tälle päivälle. Nyt oli lähes pilvetön taivas, ja en olisi voinut kauniimpaa päivää toivoa!

Tornilta oli aivan mahtavat näköalat joka suuntaan, kyllä talvinen Syöte on kaunis!

Emme olisi millään halunneet lähteä pois tornista. Aurinko lämmitti jo mukavasti, ja tuulestakaan ei ollut mitään tietoa. Talvisen maiseman ihailu on niin rauhoittavaa. Harmi, kun kotona Lounais-Suomessa ei enää talvea ole. Oli todella hämmentävää huomata, että me olimme ulkomaalaisten turistien kanssa samalla tavalla ihmeissämme talvesta ja sen eksotiikasta.

Loppumatka luontokeskukselle menikin helposti pyöräillen, maisemia samalla ihaillen. Syötteen talvireitit olivat aivan mahtavat! Pyörää taluttaessani meinasi alkaa jo hymy hyytyä, mutta viimeinen päivä taas lumosi täysin! Läskipyöräily harrastuksena kiinnostaisi kovasti, tästä lähti iso kipinä!

Karttalinkit:

HotelliLuontokeskus, Rytitupa ja Ahmatupa.

Tässä myös linkki tekemääni videoon.

Tämä on Pudasjärvestä kertovan juttusarjan kahdeksas osa. Juttusarja on toteutettu yhdessä Pudasjärven kaupungin kanssa vuosina 2016–2017. Sarjan aiemmat retkikertomukset ovat: Kupson kutsu,HampusvaaraRumavaaraVitikkoPortinojaVattukuru ja Syötteen mylly

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.