Maisemakuva Rutkonvuoren jyrkänteen reunalta - luonto ei paljastanut kaikkea

Rutkonvuori ja Rutkon kidekellari, Vesanto

Helatorstain 2013 jälkeen monsuunikausi hellitti hienoksi tihkusateeksi ja suuntasin koirineni kohti Vesantoa ja Rutkonvuorta. Olimme saaneet seutukuntaa tuntevan oppaan viemään meidät Rutkon Kidekellarille. Tai sille paikalle missä se on joskus ollut ennen kuin nakertajat olivat iskeneet sen kimppuun.

Ahvenisen kylän koulun kohdalta (tieltä 659, Konnevedentie 14) käännytään Rutkolantielle. Jotkin kartat väittävät että ensin Mikkolantielle ja siitä heti vasemmalle Rutkolantielle. Rutkolantietä ajetaan pari kilometriä ja käännytään oikealle Rutkonvuorentielle, jonka suulla on Yksityistie-kyltti. Rutkonvuorentietä ajetaan kunnes tiestä haarautuu oikealle tie mäntykankaalle. Sen tien suulla on metallinen puomi ja alueella on metsästys kielletty. Puomilta on levikkeelle ja nuotiopaikalle matkaa puoli kilometriä ja siitä Rutkonvuorelle pari sataa metriä metsän poikki.

Maasto nuotiopaikalta vuorelle ei ole kovin hankalakulkuinen, mutta erillisiä polkuja ei ole. Maisemia aion mennä myöhemmin katsastamaan uudestaan, kun luonto ei suostunut paljastamaan tällä kertaa aivan kaikkia sulojaan. Mutta sumun seasta se välillä vilautti Ilovuoren lakea.

Maisemakuva Rutkonvuoren jyrkänteen reunalta - luonto ei paljastanut kaikkea

Rutkonvuoren laella on Asta-myrskyn temmellyksen jäljiltä juurineen kaatuneita petäjiä ja viime talven lumenpaino on katkonut pienempiä puita. Osa oli katkennut maan rajasta, osa puolesta välistä ja osasta tipahtanut latvus.

Kun huipulta katsoi alas rotkoon, alkoi minua huimata. Mutta alas oli jotenkin mentävä. Oppaamme ja nuorempi koirani olivat rinteessä kuin kotonaan, mutta itse kuljin vanhuksen kanssa ”hieman” harkitummin. Rinteessä oli sammalen alla kivikkoa ja osa kivistä oli irtonaisia niin että ensin sai jalalla tunnustella heiluuko kivi ennenkuin sen päälle astui.

Vuorella kannattaa käydä vaikka ei rinnettä alas uskaltaisi kulkeakaan. Vilkkaat lapset ja koiranpojat kannattaa pitää hihnassa etteivät syöksy rinnettä alas.

Rotkon toisella puolella Iso-Vesijärven rannallakin on kuulemani mukaan nähtävää: jyrkkiä rinteitä, louhikoita ja maisemallisesti karua rantakalliomännikköä. Iso-Vesijärven ja Rutkonvuoren alue kuuluu rantojensuojelualueeseen.

Kidekellarin paikka on Jedin yläpuolella ja siitä ylöspäin jatkuu luonnollisesti kulunut uoma.

Kidekellarista ei ole jäljellä kuin vajonneen näköinen sammaloitunut paikka rinteessä. Korujen tekijät ovat räjäyttäneet kideluolan ja luonto on peitellyt ihmisen tuhonjäljet erilaisilla sammalilla. Kideluolan yläpuolella on kalliossa ylös asti ulottuva luonnollisesti kulunut uoma, jossa pilkottaa sammalen seasta kaunista pyöreää kivipintaa.

Rinteen ylös kiipeämisessä oli tarpeeksi vastusta, mutta niin sieltä vaan ylös päästiin. Usein luontoon mennään tuulettamaan päätä ja purkamaan kiukkuja, mutta Rutkolle ei kannata mennä vihaisena. Sieltä tulee vaan vielä vihaisempana pois ja mahdollisesti kaupanpäälle on vielä särkenyt rinteessä itseään.

Ahvenisen koulun kohdalle, josta Konnevedentieltä käännytään Rutkolantielle, koordinaatit on metsähallituksen kartan mukaan lat62,91236 lon26,28255 ja gps näytti seuraavanlaiset luvut: 6254.609 ja 2614.299

Kartta. ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatit: N 6975639 E 461252

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.