Rovijokfossen – kaunis vesiputous rajan tuolla puolen

Ajelimme hiljattain Kilpisjärven ja Skibotnin välillä kiemurtelevaa upeaa tietä, jolla maisemat ovat tunnetusti mykistävät. On jännä huomata, että lähes heti Suomen vaihtuessa Norjaksi edessä aukenevat henkeäsalpaavat vuori- ja rotkomaisemat. Viimeksi liikuskelin tuolla tienpätkällä vuoden 2014 keväällä, jolloin tie oli remontissa. Nyt se olikin sitten jo aivan erinomaisessa kunnossa.

Olin lukenut netistä vesiputouksesta, joka sijaitsee hyvinkin tarkkaan Skibotn–Kilpisjärvi-matkan puolivälissä, Storfjordin kunnassa. Lukemani artikkelin (linkki) mukaan paikka olisi hiukan hankala löytää, sillä vaikka se sijaitseekin lähellä tietä, on se huonosti merkitty ja siitä ajaa siksi helposti ohi.

Kun kurvasimme parkkipaikalle sain todeta, että kenties tieremontti on vienyt mennessään loputkin merkinnät vesiputouksen olemassaolosta. Putouksen kohdalla oli suuri parkkipaikka sekä hieman sivummalla melko vaatimaton kyltti, jossa varoitettiin, että koskessa kahlaaminen on hengenvaarallista. Mitään mainintaa minkäänlaisesta nähtävyydestä ei ainakaan toistaiseksi ollut paikalle laitettu, eikä parkkipaikalle ohjannut minkäänlaista tieviittaa. Voi olla, että homma on tien rakennustöiden jälkeen vielä vaiheessa.

rovijoki-1-24

Olimme tulossa Tromssasta ja ajomatkan aikana sää oli vaihdellut aurinkoisesta taivaasta aina räntäsateeseen ja paksuun sumuun. Rovijokfossenille tullessamme ei onneksi taivaalta satanut mitään, mutta sää oli harmaa.

Nousin autosta ja seurasin kaidetta alamäkeen. Maassa oli vielä lunta ja astelin rakeisessa märässä hangessa kohti laakson pohjaa.

Koski kohisi vieressä koko matkan. Se oli vielä paljolti jäässä, ja vesi virtasi välillä jään alta, välillä päältä. Toisinaan se sukelsi hetkeksi piiloon jään suuriin halkeamiin, jotka hehkuivat upean turkooseina muutoin niin harmaassa kevätsäässä.

rovijoki-1-27

Matka alas oli vain muutaman askeleen. Tai siis niin alas kuin mitä oli menemistä. Kesäisissä kuvissa, joita putouksesta olin nähnyt, sitä oli kuvattu aivan alhaalta saakka, mutta minun tieni töppäsi jo paljon ylempänä. Metallikaide sekä erilaiset köydet sekä varoituskyltit ja -kolmiot viestivät monella eri kielellä, että alas saakka ei olisi menemistä.

Tutkailin tilannetta ja kuikuilin kaikkiin mahdollisiin suuntiin, että eikö polku tosiaan jatku mistään. Mutta joka suunta oli suljettu. Uteliaisuuttani meinasin jo loikata köyden yli ja jatkaa matkaa alas, mutta jonkinlainen itsesuojeluvaisto heräsi ja kehotti tottelemaan varoituksia.

rovijoki-1-40

Niinpä tyydyin ihailemaan putouksen osittain vielä jäisiä kuohuja rajatulta tasanteelta.

Ja mikäs siinä ihaillessa. Kevätsää oli raikas mutta ei liian kylmä, sää oli harmaa mutta ei sateinen, ja putous oli komea. Oli hauskaa saada tarkastella rotkosta valuvan veden matkaa jäistä ja kivistä kourua pitkin alas. Turkoosin eri sävyt olivat valtavan kauniita ja vesi oli kirkasta kuin kristalli.

rovijoki-1-31

Hauskasti liuskoittunut kivi yhdessä sen sävyjä kirkastavan veden kanssa oli todella kaunista katseltavaa. Liuskekiveä oli veden alla, mutta myös putouksen sivuilla kohoavat kivijyrkänteet olivat selvästi liuskoittuneita.

Putous on varmasti upea näky myös kesällä. Näkemistäni kuvista päätellen kauniin viuhkamainen Rovijokfossen on suhteellisen runsasvetinen tapaus.

rovijoki-1-30

rovijoki-1-36

Pyöreäkivisen pohjan yli juoksevaa turkoosia vettä voisi tuijottaa varmaankin maailman tappiin saakka. Olimme juuri viettäneet monta päivää kirkasvetisen Jäämeren rannalla, ja silti seurailin nyt tämän putouksen virtaa aivan kuin en olisi koskaan eläessäni nähnyt kirkasta vettä.

Vettä olisi tehnyt mieli koskettaa ja juoda. Aloin ymmärtää, miksi kyltti koskessa kahlaamisen hengenvaarallisuudesta oli kenties todellakin tarpeen.

rovijoki-1-37

Kevään läsnäolo oli helppo aistia kaikkialla sulavan ja solisevan veden ansiosta.

rovijoki-1-18

rovijoki-1-22

Olkoonkin että alas saakka kulkeminen on ainakin talvella poissuljettu vaihtoehto, on Rovijokfossen hieno paikka josta ei kannata ajaa noin vain ohi. Putouksen kohdalla oleva parkkipaikka on suuri ja jos vain hoksaa siinä pysähtyä, on itse putous helppo löytää ja saavuttaa.

Koirista, pienistä lapsista ja muista mahdollisesti vallattomista kavereista kannattaa pitää tarkka huoli kosken kuohuja ihaillessa.

Karttalinkki (Google Maps)

4 replies
    • Jonna Saari
      Jonna Saari says:

      No eipä se onneksi kaukana Suomesta ole 🙂 Tuolla tieosuudella on niin hienot maisemat, että jos Kilpparilla on käymässä niin ehdottomasti kannattaa hiukan Norjan puolellakin poiketa 🙂

      Vastaa
      • Jussi
        Jussi says:

        Niin lähellä, mutta niin kaukana… ollakseen osa Suomen luontoa ja osa meidän omaa kotimaatamme. Kun ei meillä tuon kokoluokan putouksia liian montaa ole. Eipä silti, kyllä se käymisen arvoinen on!

        Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa käyttäjälle Jussi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.